Pont
Neufilla minä kohtasin
Sen
mistä tämä kaukainen laulu
Huonosti
ankkuroidussa lotjassa
Tai
samaritanilaisen metrossa
Pont
neufilla minä kohtasin
Ilman
koiraa, ilman keppiä, ilman plakaattia
Sääliä
toivottomille
Joiden
edessä yleisö katoaa
Pont
Neufilla minä kohtasin
Ikivanhan
kuvan minusta itsestäni
Jolla
oli silmät itkemistä varten
Ja
suu rienausta
Pont
Neufilla minä kohtasin
Tämän
kurjan ilmiasun
Tämän
kerjäläisen ahdistettuna
Hänen
kärsimyksensä ainoa huoli
Pont
Neufilla minä kohtasin
Poltella
nyt ja silloin
Se
kerta kun olin rajalla
Se
kerta kun näin auringonnousun
Pont
Neufilla minä kohtasin
Samanlaisena
kuin oli ennen syntymääni
Tämä
aina kauhuissaan oleva lapsi
Lapsuuteni
kummittelija
Pont
Neufilla minä kohtasin
Kaksikymmentä
vuotta imperiumia kumossa
Kurjuuden
paikkana
Tämä
pentu joka oli pelkkiä unelmia
Pont
neufilla minä kohtasin
Tämän
nuoren miehen ja hänen käsivartensa asumattoman
Hänen
huulensa tuulen kääntämät
Sanovat
että tuuli huumaannuttaa
Pont
neufilla minä kohtasin
Taivaan
ja sydämen playboyn
Hänen
kulmansa ja makunsa kohtuuttomat
Hinaavassa
tummassa itkussa
Pont
neufilla minä kohtasin
Pelurin
joka poltti sielunsa
Kuten
kadonnut kyyhkynen
Notre-Damen
tornien välillä
Pont
Neufilla minä kohtasin
Tämän
spektrin minusta joka alkaa
Kaupunki
alavirtaan on kultaa
Ylävirrassa
kuolee rakkaus
Pont
Neufilla minä kohtasin
Pienen
köyhän minun kaltaiseni
Hän
näytti minulle Seinellä
Kaukaiset
auringon pilkut
Pont
Neufilla minä kohtasin
Toiseni
maskini alla
ja
värittömänä päivänä
Hän
kuiskasi minulle toverille
Pont
Neufilla minä kohtasin
Kaksoisolentoni
välinpitämättömän ja herkkäuskoisen
Ja
minä olen kauan ollut
Omassa
häipyvässä varjossani
Pont
neufilla minä kohtasin
Istumassa
kiviä päällään
Kertosäkeen
jota kuiskaan
Unelma
joka oli minun valoni
Sokea
sokea kohdattuna
Leskiä
liikkuen silmissäsi
Oi
minun mennyt avuttomuuteni
Pont
Neufilla
Aragon,
Le Roman inachevé, 1956
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti