Käännös JW Snellmanin kirjasta Lärobok i Rättsläran - Oikeusopin oppikirja vuodelta 1840 (Lisään tekstiä käännöstyön edetessä)

Johdanto

§ 1.

Oikeusoppi on tiedettä oikeusideoista, toisin sanoen: tiedettä oikeuden käsitteestä ja sen realisaatiosta.

Jaottelu Käsitteen ja Idean välillä kuuluu logiikan kehiteltäväksi. Tässä voi niiden välinen suhde vain esimerkillisesti selventyä. Niin on Oikeuden käsite oikein, käsiteltynä yleisyydessään vain kuten selvä mielle. Mutta Käsitteen luonteeseen kuuluu se, että se määrittää itsensä lähtiessään määritelmien monilukuisuudesta (definitioista). Tämän käsitteen määritelmät muodostavat sen todellisuuden. Siten on Oikeuskäsite todella määritelty, yksityisen tahtovan Subjektin (ihmisen) moraalisessa tietoisuudessa. Mutta tällainen todellisuus on todella vain sen kautta että se on samanpitävä yleisen Oikeuskäsitteen kanssa. Sellainen samanpitävyys Subjektin tahdon ja Oikeuden välillä on Oikeuden idea, josta siten ollen Oikeus yleisyydessään, Oikeudenkäsite ja Oikeuden olemassaolo kuin myös Subjektin tahto, muodostavat momentit. Mistäkäsin Oikeusopin jako Opin ulkopuolella tukee itseään abstraktin Oikeuden Opista subjektiivisesta Oikeudesta ja moraalisesta Oikeudesta.

§. II.

Oikeusoppi on filosofian osa ja sen lähtökohdat ovat Psykologiassa tai Opissa subjektiivisesta Hengestä. Oikeudenkäsite on siten tässä selvä mielle jonka välttämättömyys viimeksimainitussa tieteessä on toteen näytetty. Tällainen käsite tässä tieteessä saa alkulähtökohtansa siitä, että Oppi on järjellinen Tahto.

Merk. Filosofia ei vastaanota yhtään käsitettä, joten mitään erikoista filosofista tietoa satunnaisesti ilman jokaista käsitettä pitäisi olla selvä edelläolevan kehityksen rakenteesta ja siten myös erityiset filosofian rakennusosat saavat edelläolevassa välttämättömän merkityksensä. Siten on Oikeuden käsitteellä ja Oikeusopilla pohjansa Subjektiivisen Hengen Käsitteen kehityksessä ja lähimmin Tahdon käsitteessä. Tässä voi vain vedota siihen, että oppi Subjektiivisesta Hengestä on Hengen käsitteen kehityssuunta, jonka merkitys ja todellisuus on Oikeus. Oikeusoppi on siten, kokonaisuudessaan, tietoa Objektiivisesta Hengestä, siten kuin Hengen käsite todella sitä merkitsee. Hengen Idea ja Subjektiivisen ja Objektiivisen Hengen ykseys, on Absoluuttinen Henki.

§. III.

Tahto on kuin Subjektiivisen Hengen itsemääräytyminen, kuin valta määrittää sisältö jonka Henki tiesi olevan omaansa. Järjellinen on tahto sen kautta, että se tekee tämän sisältönsä järjelliseksi, järjellisten merkitysten systeemiksi. Tuollaisesta järjellisyydestä nousee tahdon Vapaus, koska siten Tahdon itsemääräytyvyys osuu samaan sisällön oman kehityksen kanssa.

Merki. Kaikki nämä teesit ovat lainattuja Psykologiasta. Se on kuten järjellinen ajattelu, Subjektiivinen Henki rakentaa tiedon annetun sisällön omakseen ja havaitsee että Ajattelunsa on sama prosessi kuin sisällön oma kehitys. Kuten tahto, itsemääräytyvyys on Subjektiivisen Hengen läpi välittömästi erillisten vaatimusten sisältö joiden tyydyttävyyttä hän määrittää. Vaatimukset siirtävät paikaltaan toisensa ja tahto on niihin sidottuna. Niiden universalisoinnin kautta so. kuten reflektoivan tahdon kautta käsittää sen yleisissä ja tiedollisissa vaatimuksissa, vapauttaa itsensä tahdon vaatimusten ylivallasta ja tekee itsensä yhdeksi riippumattomaksi päämääräksi, johon nähden hän määrittää itsensä. Tämä päämäärä on uloimmillaan itse Tahdon vapaus ja Henki toteuttaa saman henkisen todellisuuden tunnustamisen kautta. Hengen objektiivisen olemassaolon luomukset, järjelliselle.

§. IV.

Vapaa Tahto on siten itse Objektiivinen Henki, Hengen järjellisten määritysten maailma, Määritelmät, Oikeus. Oikeusoppi voidaan siten myös määritellä tiedoksi vapaan tahdon todellisuudesta.

Merk. Oikeus-Käsite osuu yksiin Vapaan Tahdon kanssa, ja Oikeuden toteutuma on Tahdon vapaus todellisena, se on järjellinen. Oikeasti tarkoitetaan Vapaalla Tahdolla vain Harkintavaltaa, Tahto kuten valta tehdä ja antaa. Siten on tahto vain vapautta tyydyttää yksi tai toinen halu. Mutta tahto ei ole sisällötön. Myös kuten abstrakti Minä, kun hän abstrahoi kaikesta määrätystä tiedetystä, kaikki tunteet ja halut, vaatii halun tästä sisällöstä ja on siten samoin määräytynyt. Kuten harkintavalta on siten myös tahto aina sidottu määritelmään ja on pelkästään vapautta siitä että yksi annettu määritys voittaa toisen. Harkintavalta on sitä kautta ensimmäiseksi sidottu lähtökohtaansa. Muihin nähden on myös määritys jonka harkintavalta valitsee, ja johon nähden se siirtyy, samoin kuin annettu määritys, yksi riippumattomasta harkintavallan tahdon sisällöstä, halu, mielle. Harkintavalta on sillä tavalla kaukana siitä että olisi vapautta, korkein vapaudettomuus. Sillä se on sidottu epävapaan sisällön kanssa, mistä käsin se ei voi vapauttaa itseään, on riippumatonta annetusta ja tilapäisestä, perustavimmasta välttämättömyydestä. Järjellinen vapaa tahto määrittää sitä vasten oman sisältönsä, sen kautta että on järjellinen, sitä kautta että se realisoi järjellisen yhteyden tässä sisällössä ja määrittää itsensä, kaupassa, samankaltaisuudessa siihen nähden.

§. V.

Siten on Oikeus todella vapaa tahto, kuten on järjellinen Systeemi Oikeusmääritelmistä. Siten on kaikki Oikeusopin mielteet yhdessäsyntyneitä, luonnollisia, oikeuksia, yhdessäsyntyneestä velvollisuudentunnosta. Sillä ihmisten keskellä yhdessäsyntyneitä on halut ja ne ovat siten itse yhtä järjettömiä kuten ne tyhjät luonnolliset halut, joille se on tilapäistä, jos hän yhdenmukaistaa sen Oikeuden kanssa tai ei.

Merk. Näkökohdat eivät mitätöi vanhaa: että Jumala asetti Lain ihmisten tietoisuuteen, vaikka tätä ei tehdä lihallisen syntymän kautta. Se että ihmisellä on mielle Oikeudesta ja Epäoikeudesta siihen saakka kun hän spekulaatiolla tuo sen saman selkeään havaintoon, on se seuraus siitä, että hän asuu yhteiskunnassa ja sen määräytyminen sen Oikean tiedottomuuden yli joka vallitsee hänen tunteissaan. Oikea tulee hänelle siten moraalina, mutta subjektiivisesta harkintavallasta riippumattomana ja hänen tunteillaan on vaatimus niiden asioiden tunnistamiseen ainoastaan missä hän yhdenmukaistaa yleisen kanssa, järjellisen tahdon, Oikeuden kanssa, ja sen vuoksi ja eteen.