On selvää, että ihmiset voidaan
jakaa ainakin kahteen erilaiseen ryhmään, kun huomioidaan sitä,
miten he suhtautuvat epäonnistumiseen, tulevaisuuteen ja
suorittamiseen. Mielestäni on niin, että etenkin henkisesti
feminiiniset ihmiset arvioivat vain nykyhetkeä ilman että he
katsoisivat kehittymisen olevan mahdollista tulevaisuudessa.
Henkisesti feminiiniset ihmiset siis ovat lähellä naisen
perusluonnetta, joka on ahkeraa mekaanista diligenttiä puurtamista,
jossa ne, jotka eivät kiinnitä yhtä paljon huomiota
pätemisenhaluun, saavat arvostelevia ja alentavia kommentteja
osakseen, ja katsotaan, ettei tällainen ihminen osaa jotain, eli he
huomioivat pelkästään nykyhetken arvioinneissaan. Mielestäni
humanistiseen elämänasenteeseen liittyy olennaisella tavalla
myönteisyys ja optimistisuus suhteessa tulevaan, joka voi muuttaa
tilanteen ja esimerkiksi lisätä jonkin ihmisen kyvykkyyttä ja
pätevyyttä. Naisilla on kova tarve päteä, sen takia he ovatkin
hyvin porvarillisia ja he katsovat koulun olevan jonkinlainen
kilpailukenttä, jossa kaikkea on verrattava toisten opiskelijoiden
tai oppilaiden menestykseen. Naisten ja henkisesti feminiinisten
miesten tarve on ehdottomasti päteminen. Tällä tavalla he pyrkivät
asettamaan toiminnalle ja menestymiselle normeja, jotka etenevät
loppujen lopuksi kaikkeen toimintaan ja asennoitumiseen suhteessa
toisiin opiskelijoihin. Minä sain valitettavasti viettää viimeisen
lukiovuoteni Kuopion Lyseossa, jossa hämmästyin siihen, miten
alaluokkaisella ja pikkuporvarillisella tavalla minut otettiin
vastaan. Kohtelu oli syrjivää sekä oppilaiden että opettajien
kohdalta ja tämä kaikki vain sen takia, että satuin olemaan kaksi
ensimmäistä lukiovuotta koulussa, jonka keskimääräinen
sisäänottokeskiarvo oli jonkin verran matalampi. Juuri nämä
henkisesti feminiiniset ihmiset, jotka olivat ottaneet kantaakseen
kapon roolin koittivat syrjiä ja arvostella minua, mistä
huipennuksena abifresko, jonka vanhempani ja isoäitini näkivät. On selvää, että esimerkiksi
Lyseossa suurin osa oppilaista on tulevia insinöörejä ja
teekkareita, eikä humanistinen perinne ollut ainakaan minun aikanani
siellä sanottavan voimakas. Suorittamisen ja pätemisen halu on
joillakin nuorilla kova, joka voi tulla esimerkiksi kotoa, sillä
pikkuporvaristosta nämä pahimmat kapot ovat peräisin. He katsovat,
että epäonnistuminen on moraalisesti väärin, ja sen takia voidaan
väittää, että ne jotka epäonnistuvat ovat samalla aikaa myös
epämoraalisia. Kirjailijankutsumus on jotain sellaista, joka antaa
ihmiselle aikaa ja opettaa häntä tarkastelemaan itseään eri
suunnista ja eriväristen lasien läpi. Nämä teekkarit ja heidän
elämänasenteensa, jossa yksikään lasku ei voi olla väärin laskettu, perustuu ulkoa opetteluun ja toisten sanomisten
papukaijamaiseen toisteluun. Sanoisin, että minun aikanani Kuopion
Lyseossa oli aika vähän ihmisiä, joista sittemmin olisi tullut
itsenäisiä ja omaperäisiä ajattelijoita. Henkisesti feminiininen
ihminen on yliherkkä, turvallisuushakuinen, samanlaistensa seuraan
hakeutuva, ei koskaan opettajaa kyseenalaistava, mielistelevä ja
pikkuporvarillinen pikkuihminen. Ja näitä Kuopion Lyseosta oli
suurin osa. Henkisesti feminiininen ihminen pelkää epäonnistumista,
koska siihen hänelle ei koskaan ole annettu oikeutta. Henkisesti
feminiininen ihminen on ylineuroottinen, hän analysoi itseään
korjattujen kokeiden ja opettajien sanomisten perusteella. Henkisesti
feminiinisessä ihmisessä ei ole särmää eikä karismaa, koska hän
ei loppujen lopuksi uskalla nousta minkäänlaisen yhteenliittymän
johtajaksi. Priimukseksi pääsee helposti. Niitä on joka vuosi
erilaisia.