Runo

 Kiitos niille, jotka eivät äänestäneet minua

Poliitikot tarvitsevat klikin

ja ne ovat arvokkaita

arvokkaampia kuin muut

heitä kelpaa kiitellä

olla ”tiimin” kanssa kuvissa

ja laajentaa omaa klikkiä

olisi kiva kun kaikki olisivat

yhtä tyhmiä ja tottelevaisia

olisi kuitenkin yhteiskunnalle parasta

kun äänestäjät eivät

tuntisi äänensä saajaa

silloin ei ”Kävin kakalla”

tai "söin ruokaa"

saisi suosiota facebookissa

eikä vitsejä kiiteltäisi

ja ei oltaisi kuin narttukoirat

jotka kiemurtelevat ja matelevat

ja nuolevat vaikka äänensä saajan

peräaukon ympärystä

mutta ihmiset haluavat antaa suosiota

jolle ei olisi monesti aihetta

kansanedustajat ovat superihmisiä

ja he ansaitsevat äänet

jo sen takia

vaikka äo ei todistaisi tätä

eikä integriteetti

jota ilman on poliitikon hyvä olla.

Itsen kaupallistaminen ja sosiaalinen media

Nykypäivänä sosiaalinen media on muuttunut mittariksi siitä, minkä arvoinen ihmisyksilö on. Tämä systeemi toimii samaan tapaan kuin sellainen äänestäminen, jonka mukaan äänestetään sellaista ehdokasta, jonka oletetaan varmasti menevän läpi. Eli tavallinen ihminen ja sosiaalisen median käyttäjä toimii siten, että muiden osoittama kiinnostus nostaa myös heidän kiinnostustaan jotain näkyvässä asemassa toimivaa sosiaalisen median käyttäjää kohtaan. Nämä ihmiset voivat kirjoittaa sosiaaliseen mediaan vaikkapa: ”Kävin kakalla”, ja he saavat siitä huolimatta satoja tai tuhansia tykkäyksiä sen takia, koska he ovat aiemminkin saaneet huomiota ja suosiota päivityksillään. Sosiaalisen median suosio näkyy nykyään suorassa suhteessa myös politiikan kohdalla. Jos on suosiota sosiaalisessa mediassa, niin on suorassa suhteessa paremmat mahdollisuudet pärjätä vaikka kansallisissa vaaleissa kuin silloin, jos olisi sosiaalisessa mediassa näkymättömämpi ihminen. Lukion rehtori puhui ylioppilasjuhlissani verkostoitumisen merkityksestä lukion jälkeen. Monet ihmiset ovat ottaneet tällaisen verkostoitumisen itseisarvoisena asiana, jonka myötä tällainen ihminen haluaa kontakteja sen takia, koska hän voi myöhemmin hyötyä tällaisista ihmisistä. Nykypäivänä on selvää, koska ihmiset ovat tulleet riippuvaiseksi sosiaalisesta mediasta ja sen muodosta siinä mielessä, että tykkäykset ja myönteiset kommentit kiinnostavat, niin ihmisarvoa määrittää suosio sosiaalisessa mediassa. Vaikka epäsuositumpi ihminen kirjoittaisi sosiaaliseen mediaan säkeitä Shakespearen tyyliin saa suositumman ihmisen kakalla käymisestä kertova viesti suurempaa suosiota tavallisten ihmisten piirissä. Minä en paina tykkäysnappia esimerkiksi Facebookissa vain sen perusteella, koska joku ihminen vaikuttaa suositulta sosiaalisessa mediassa. Pikemminkin näiden kansansuosikkien pitäisi päivityksissään miettiä sitä tilannetta, jos yksikään ihminen ei painaisi tykkäystä heidän kohdallaan. Oli hyvin kuvaavaa tähän liittyen, kun eräs tietystä vähäpätöisestä asiasta tunnettu nainen, jolla on yli kaksi tuhatta kaveria facebookissa, ilmoitti tulevansa erääseen Suomen kaupunkiin ja kysyi majapaikkaa. Yllättäen kukaan kavereista ei ollut halukas majoittamaan häntä, ja suurin osa suositti hänelle omena-hotellia. Tässä tuli esiin se, että kuka hyvänsä voi saada näkyvyydellä ja löyhästi kontakteihin suhtautuvalla mielellä tuhansia seuraajia sosiaalisessa mediassa. Poliitikolle suosio sosiaalisessa mediassa on tae suosiosta muualla. Ihmettelen kuitenkin monen ihmisen tapaa arvostaa ihmisiä heidän asemansa perusteella. Olisi tosi hauskaa elää yhteiskunnassa, missä ihmiset eivät tuijottaisi asemaa, vaan he arvostaisivat ihmisiä heidän omien ominaisuuksiensa perusteella. Tavallinen ihminen ajattelee, että asema on osoitus siitä, että tällaista ihmistä pitää arvostaa ja seurata hänen tekemisiään tiuhemmalla verkolla. Minulle pikemminkin asema herättää aina ajatuksen siitä, että niihin päästään monesti sellaisten ominaisuuksien avulla, joihin ei esimerkiksi useasti kuulu vaikkapa älykkyyttä tai muita korkeita inhimillisiä lahjoja.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Runo

Jos olisit eläin: Mikä olisit? - Hiiri

Ihmiset isottelevat

etenkin poliitikot

vaikka sellaiset

joilla ei olisi siihen mittaa

kaikki ovat leijonia

vaikka eivät uskalla

kuunnella itseään

ja ajatella – itse

ilman vaikuttajia

Mitä ovat vaikuttajat?

sitä joksi kaikki haluavat

vaikka eivät olisi ajatelleet

koskaan itsenäisesti

halutaan olla

isojen poikien ja tyttöjen

vaikuttamana

ja halutaan leijoniksi

vaikka kapasiteettia ei olisi

edes täiksi tai kirpuksi

Esasta ja Esan tallista

Esa Saarinen ja hänen itse kutsumansa ”filosofia” on osoitus siitä, miten klassinen filosofian perinne voi muuttua rahan tekemisen ja hänen itse nimittämänsä ”Kuningattaren” miellyttämisen takia turhanpäiväisimmäksi hölynpölyksi, sanojen varassa toimivaksi diipadaapaksi, joka ei miellytä kuin henkisestä pääomasta jauhavia naispuolisia uraohjuksia ja miehensä varassa eläviä, itsensä samalla tavoin ”Kuningattareksi” Saarisen lepertelyn takia kokevia töölöläisiä edustusrouvia, jotka eivät jaksa tai ymmärrä välittää mistään filosofian perinteestä. Tätä ”filosofiaa” voidaan hyvin ja perustavien periaatteiden nojalla kutsua esimerkiksi jääkaappimagneeetti-filosofiaksi, joka tarjoaa kaikille jotain riippumatta siitä, onko resipientin älykkyysosamäärä suurempi kuin oma kengännumero. Saarinen pettyi siihen, kun kanssatutkijat saivat kylläkseen miehen pönäköityneestä itsetunnosta ja jättivät hänet virkojen ulkopuolelle. Sen takia hän on aloittanut Suomessa ennennäkemättömän kampanjan, jossa filosofian arvo ja siihen liittyvä vuosituhantinen perinne pyritään lakaisemaan pois tieltä oman Kyproksen Pafoksella (ja muualla) lomailun, ”Kuningattaren” ja rahan saannin tarpeen takia. Koska miehen jo valmiiksi paisunut itsetunto oli Metsätalossa ollessa kasvanut niin suureksi, piti tälle omaehtoiselle projektille löytää purkuväylä, ja on varmasti teekkareiden henkisestä tasoista osoituksena, että tälle hölynpölylle, tälle levennellylle henkisen (ja mahdollisesti myös fyysisen) orgasmin pippelin päästä heruttamiselle, annettiin sijoituspaikka Teknillisestä korkeakoulusta (myöhemmin Aalto-yliopistosta). Ja nämä tallin myöhemmät jäsenet ovat filosofian nykytilaa surkuttelevan itkukohtauksen tai remakan ja samalla huumoriin kuuluvan rankaisevan naurun arvoisia. Frank Martela, jonka kirjoja on wikipedian mukaan käännetty kymmenille kielille. Kun kuuntelee herra Martelan puhumista television hömppäohjelmissa, joihin hän näköjään innolla kutsusta menee, niin voisi luulla että kaikki mikä tulee Martelan suusta ulos pitäisi kääntää jopa suomenkieliselle kuuntelijalle. Olisi ehkä kannattanut ottaa ala-asteen puheterapeutin neuvoista vaari. Ainakaan puhelahjojensa takia hän ei TODELLAKAAN ole ”maineikas luennoitsija ja kouluttaja”. Eikä tuo julkaisulista kerro ainakaan mistään filosofian perinteen kypsyttämisen yrityksistä. Pikemminkin Aristoteles ja Platon on alennettu siihen lattianrajaan, jonne hänen opettajansa on pyrkinyt oppilaitaan ja filosofiaa alentamaan. Entäpäs sitten ”Professori” Himanen, tuo informaatioajan loistelias tutkija, joka samalla syleilee ja suutelee omaa tutkimuskohdettaan, koska ei pystyisi tuottamaan minkäänlaista filosofiaa ilman sitä. Mies joka myy sielunsa ja jonkinlaisella tavalla varmaan hänessäkin elävän filosofin kunnian rahasta establismentille, ja kaveeraa c:n ylioppilaan, papattavan pään, Jyrki Kataisen kanssa kuin olisi itsekin kansakunnan kaapin päällä. Ja Saarinen on puolustanut tätä narria sillä, että hänen kirjojaan luetaan: minä EN ainakaan lue. Entäpäs sitten Heidi Liehu, oliko se ihan naiskirjailija Rakel Liehun tytär? Feministinen pariisilaisia rakkausutopioita oman ilmeisen alemmuudentuntonsa takia kirjoittava "filosofi", joka ei varmasti sopisi samaan huoneeseen suurimman osan tämän maan vakavasti otettavien filosofien kanssa edes pientä hetkeä. Feministinen paatos, mitä hän kirjoissaan jauhaa, ei todellakaan ole lasten silmille sopivaa viihdettä. Saarinen on kuitenkin tyytyväinen kun rahaa tulee ja ”Kuningatar” on tyytyväinen. Enkä yhtään väheksy vaimoa, vaan Saarisen nimitystä hänestä. Kyseessä on varmaankin miehen puolelta morganaattinen avioliitto, koska miehestä ei tullutkaan filosofikuningasta, vaan rahan perässä juokseva jääkaappimagneetti-filosofi, jonka naama loistaa kuin Naantalin aurinko, kun hän pääsee päästelemään suustaan omia älyttömyyksiään muuallakin kuin miehen ilmeistä diplomi-insinöörin nopeutta ja dynaamisuutta kaukaa töllistelevien teekkarien joukossa, joista hänellä on ilmeisesti huonojakin kokemuksia viime vuosilta. EI jatkoon!

Runo

Ei ole aikaa kuolla

Kuolo, sinä syvä uhka

en vain tunne sinua

ei vielä leviä tuhka

kuin muukalaisen keveä luhta

en vielä anna minua

enkä yhä muistuta minä pirua

olet ollut luonani aina

luhnustellut mukanani

painellut selkää tukalasti

kuin kadotettu kaima

kuin loppuun käytetty laina

aina seissyt takanani

kuin suunta suuri

en ole vielä valmis

avautuu vielä reitti uusi

näet vielä avautuvan kuusi

on paljon tehtävää

punnerrusta suurta

monta uutta nähtävää

kaivaa esiin montaa juurta

tuoksua haistella raikasta tuulta

aika meidät laittaa sisäkkäin

ja sitten joskus yhä

monesti vielä peräkkäin

nousee esiin pohjan ryhä

kuin lopullinen, kadotettu pyhä

ei ole aikaa kuolemalle

vartalosi kuumalle nuolemalle

loppuu elo vasta sitten

kun lopulta tulevan edestä kitken

mutta se aika ole vielä

voimme löytää toisemme siellä

missä kuolemattomat kokoontuvat

ja heikot raukat joukosta jakaantuvat!

Miksi henkisesti feminiiniset ihmiset lannistavat ja tekevät arvioita

On selvää, että ihmiset voidaan jakaa ainakin kahteen erilaiseen ryhmään, kun huomioidaan sitä, miten he suhtautuvat epäonnistumiseen, tulevaisuuteen ja suorittamiseen. Mielestäni on niin, että etenkin henkisesti feminiiniset ihmiset arvioivat vain nykyhetkeä ilman että he katsoisivat kehittymisen olevan mahdollista tulevaisuudessa. Henkisesti feminiiniset ihmiset siis ovat lähellä naisen perusluonnetta, joka on ahkeraa mekaanista diligenttiä puurtamista, jossa ne, jotka eivät kiinnitä yhtä paljon huomiota pätemisenhaluun, saavat arvostelevia ja alentavia kommentteja osakseen, ja katsotaan, ettei tällainen ihminen osaa jotain, eli he huomioivat pelkästään nykyhetken arvioinneissaan. Mielestäni humanistiseen elämänasenteeseen liittyy olennaisella tavalla myönteisyys ja optimistisuus suhteessa tulevaan, joka voi muuttaa tilanteen ja esimerkiksi lisätä jonkin ihmisen kyvykkyyttä ja pätevyyttä. Naisilla on kova tarve päteä, sen takia he ovatkin hyvin porvarillisia ja he katsovat koulun olevan jonkinlainen kilpailukenttä, jossa kaikkea on verrattava toisten opiskelijoiden tai oppilaiden menestykseen. Naisten ja henkisesti feminiinisten miesten tarve on ehdottomasti päteminen. Tällä tavalla he pyrkivät asettamaan toiminnalle ja menestymiselle normeja, jotka etenevät loppujen lopuksi kaikkeen toimintaan ja asennoitumiseen suhteessa toisiin opiskelijoihin. Minä sain valitettavasti viettää viimeisen lukiovuoteni Kuopion Lyseossa, jossa hämmästyin siihen, miten alaluokkaisella ja pikkuporvarillisella tavalla minut otettiin vastaan. Kohtelu oli syrjivää sekä oppilaiden että opettajien kohdalta ja tämä kaikki vain sen takia, että satuin olemaan kaksi ensimmäistä lukiovuotta koulussa, jonka keskimääräinen sisäänottokeskiarvo oli jonkin verran matalampi. Juuri nämä henkisesti feminiiniset ihmiset, jotka olivat ottaneet kantaakseen kapon roolin koittivat syrjiä ja arvostella minua, mistä huipennuksena abifresko, jonka vanhempani ja isoäitini näkivät. On selvää, että esimerkiksi Lyseossa suurin osa oppilaista on tulevia insinöörejä ja teekkareita, eikä humanistinen perinne ollut ainakaan minun aikanani siellä sanottavan voimakas. Suorittamisen ja pätemisen halu on joillakin nuorilla kova, joka voi tulla esimerkiksi kotoa, sillä pikkuporvaristosta nämä pahimmat kapot ovat peräisin. He katsovat, että epäonnistuminen on moraalisesti väärin, ja sen takia voidaan väittää, että ne jotka epäonnistuvat ovat samalla aikaa myös epämoraalisia. Kirjailijankutsumus on jotain sellaista, joka antaa ihmiselle aikaa ja opettaa häntä tarkastelemaan itseään eri suunnista ja eriväristen lasien läpi. Nämä teekkarit ja heidän elämänasenteensa, jossa yksikään lasku ei voi olla väärin laskettu, perustuu ulkoa opetteluun ja toisten sanomisten papukaijamaiseen toisteluun. Sanoisin, että minun aikanani Kuopion Lyseossa oli aika vähän ihmisiä, joista sittemmin olisi tullut itsenäisiä ja omaperäisiä ajattelijoita. Henkisesti feminiininen ihminen on yliherkkä, turvallisuushakuinen, samanlaistensa seuraan hakeutuva, ei koskaan opettajaa kyseenalaistava, mielistelevä ja pikkuporvarillinen pikkuihminen. Ja näitä Kuopion Lyseosta oli suurin osa. Henkisesti feminiininen ihminen pelkää epäonnistumista, koska siihen hänelle ei koskaan ole annettu oikeutta. Henkisesti feminiininen ihminen on ylineuroottinen, hän analysoi itseään korjattujen kokeiden ja opettajien sanomisten perusteella. Henkisesti feminiinisessä ihmisessä ei ole särmää eikä karismaa, koska hän ei loppujen lopuksi uskalla nousta minkäänlaisen yhteenliittymän johtajaksi. Priimukseksi pääsee helposti. Niitä on joka vuosi erilaisia.

Runo

Odotan sinua kun aurinko laskeutuu

jotta voin olla meressä kanssasi

niin että merivesi huuhtelee pois syntini

suolavesi joka tasapainottaa kaiken makean

sillä jos kaikki olisi valmista

ei rakkaudentunteella olisi mitään väliä

makeaa rakkautta

jonka tuloa en ole voinut estää

- en halua rimpuilla vastaan!