Esa Saarinen ja hänen itse kutsumansa ”filosofia” on osoitus siitä, miten klassinen filosofian perinne voi muuttua rahan tekemisen ja hänen itse nimittämänsä ”Kuningattaren” miellyttämisen takia turhanpäiväisimmäksi hölynpölyksi, sanojen varassa toimivaksi diipadaapaksi, joka ei miellytä kuin henkisestä pääomasta jauhavia naispuolisia uraohjuksia ja miehensä varassa eläviä, itsensä samalla tavoin ”Kuningattareksi” Saarisen lepertelyn takia kokevia töölöläisiä edustusrouvia, jotka eivät jaksa tai ymmärrä välittää mistään filosofian perinteestä. Tätä ”filosofiaa” voidaan hyvin ja perustavien periaatteiden nojalla kutsua esimerkiksi jääkaappimagneeetti-filosofiaksi, joka tarjoaa kaikille jotain riippumatta siitä, onko resipientin älykkyysosamäärä suurempi kuin oma kengännumero. Saarinen pettyi siihen, kun kanssatutkijat saivat kylläkseen miehen pönäköityneestä itsetunnosta ja jättivät hänet virkojen ulkopuolelle. Sen takia hän on aloittanut Suomessa ennennäkemättömän kampanjan, jossa filosofian arvo ja siihen liittyvä vuosituhantinen perinne pyritään lakaisemaan pois tieltä oman Kyproksen Pafoksella (ja muualla) lomailun, ”Kuningattaren” ja rahan saannin tarpeen takia. Koska miehen jo valmiiksi paisunut itsetunto oli Metsätalossa ollessa kasvanut niin suureksi, piti tälle omaehtoiselle projektille löytää purkuväylä, ja on varmasti teekkareiden henkisestä tasoista osoituksena, että tälle hölynpölylle, tälle levennellylle henkisen (ja mahdollisesti myös fyysisen) orgasmin pippelin päästä heruttamiselle, annettiin sijoituspaikka Teknillisestä korkeakoulusta (myöhemmin Aalto-yliopistosta). Ja nämä tallin myöhemmät jäsenet ovat filosofian nykytilaa surkuttelevan itkukohtauksen tai remakan ja samalla huumoriin kuuluvan rankaisevan naurun arvoisia. Frank Martela, jonka kirjoja on wikipedian mukaan käännetty kymmenille kielille. Kun kuuntelee herra Martelan puhumista television hömppäohjelmissa, joihin hän näköjään innolla kutsusta menee, niin voisi luulla että kaikki mikä tulee Martelan suusta ulos pitäisi kääntää jopa suomenkieliselle kuuntelijalle. Olisi ehkä kannattanut ottaa ala-asteen puheterapeutin neuvoista vaari. Ainakaan puhelahjojensa takia hän ei TODELLAKAAN ole ”maineikas luennoitsija ja kouluttaja”. Eikä tuo julkaisulista kerro ainakaan mistään filosofian perinteen kypsyttämisen yrityksistä. Pikemminkin Aristoteles ja Platon on alennettu siihen lattianrajaan, jonne hänen opettajansa on pyrkinyt oppilaitaan ja filosofiaa alentamaan. Entäpäs sitten ”Professori” Himanen, tuo informaatioajan loistelias tutkija, joka samalla syleilee ja suutelee omaa tutkimuskohdettaan, koska ei pystyisi tuottamaan minkäänlaista filosofiaa ilman sitä. Mies joka myy sielunsa ja jonkinlaisella tavalla varmaan hänessäkin elävän filosofin kunnian rahasta establismentille, ja kaveeraa c:n ylioppilaan, papattavan pään, Jyrki Kataisen kanssa kuin olisi itsekin kansakunnan kaapin päällä. Ja Saarinen on puolustanut tätä narria sillä, että hänen kirjojaan luetaan: minä EN ainakaan lue. Entäpäs sitten Heidi Liehu, oliko se ihan naiskirjailija Rakel Liehun tytär? Feministinen pariisilaisia rakkausutopioita oman ilmeisen alemmuudentuntonsa takia kirjoittava "filosofi", joka ei varmasti sopisi samaan huoneeseen suurimman osan tämän maan vakavasti otettavien filosofien kanssa edes pientä hetkeä. Feministinen paatos, mitä hän kirjoissaan jauhaa, ei todellakaan ole lasten silmille sopivaa viihdettä. Saarinen on kuitenkin tyytyväinen kun rahaa tulee ja ”Kuningatar” on tyytyväinen. Enkä yhtään väheksy vaimoa, vaan Saarisen nimitystä hänestä. Kyseessä on varmaankin miehen puolelta morganaattinen avioliitto, koska miehestä ei tullutkaan filosofikuningasta, vaan rahan perässä juokseva jääkaappimagneetti-filosofi, jonka naama loistaa kuin Naantalin aurinko, kun hän pääsee päästelemään suustaan omia älyttömyyksiään muuallakin kuin miehen ilmeistä diplomi-insinöörin nopeutta ja dynaamisuutta kaukaa töllistelevien teekkarien joukossa, joista hänellä on ilmeisesti huonojakin kokemuksia viime vuosilta. EI jatkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti