Nykypäiväinen tiedepolitiikka ja -käsitys korostaa lähes pelkästään kovia tieteitä, joilla pyritään edistämään entistä suurempien teknologisten innovaatioiden etenemistä. Kuitenkin on esimerkiksi filosofian piirissä kysytty sitä, onko eettistä, jos tieteestä tehdään jonkun käytännöllisen aiheen ja syyn palvelija. Puhutaanhan tosiaan siitä, että kovat tieteet ”työntyvät” pehmeisiin tieteisiin. On varmasti niin, että sivistynyt kirjoja lukeva ihminen pyrkii monessa tapauksessa humanistiseen tiedekuntaan, joka mielestäni edustaa yliopistojen tiedekunnista eniten jonkinlaista tieteen ideaalia. Sivistysyliopisto ei voi olla ottamatta huomioon sitä, että humanistinen tiedekunta ja sen alaiset oppiaineet tavallisesti edustavat sitä, millainen on antiikin Paideian ja Humanitaksen mukainen ihminen, joka lukee ja kirjoittaa kirjoja. Myös kaunokirjallisuuden merkitys unohdetaan monesti nykypäivänä. Esimerkiksi Kuopion yliopisto, joka on osa Itä-Suomen yliopistoa, on siinä mielessä puutteellinen, ettei Kuopiossa ole humanistista tiedekuntaa, jonka takia omalta osaltaan kaupungissa ei ole kirjakauppoja, koska kovia tieteitä opiskelevat ihmiset eivät tavallisesti ole suurimpia kirjallisuuden harrastajia. Kun kaupunkiin saataisiin humanistinen tiedekunta, kirjoitettaisiin täällä varmasti enemmän kirjoja, näytelmiä ja elokuvia, minkä lisäksi ihmiset lukisivat enemmän kirjoja ja kääntäisivät enemmän kirjallisuutta, vaikkapa sitten lyriikkaa. Yliopisto on etenkin ihmistieteiden museo, koska sen piirissä ei hyväksytä radikaalisti kaanonista poikkeavia teorioita ja paradigmoja. Ihmistieteiden opiskelijat eivät nykyään saa olla vapaita, koska professorien ja assistenttien miellyttäminen heidän mukaisillaan tenttivastauksilla ja lopputöillä on tärkeämpää kuin se, onko opiskelijalla jotain omaa ajateltavaa jostain teoreettisesta ja abstraktisesta aiheesta. Akateemista vapautta tulisi kunnioittaa yliopistoissamme vieläkin. Se tarkoittaa sitä, että yliopistoon tuleva opiskelija saa itse valita sen, millaisilla luennoilla hän käy, ja missä ja missä järjestyksessä hän on opintojaan suorittava. Mielestäni suomalainen yliopisto ei ole koskaan tarjonnut opiskelijoille ajattelemiseen liittyvää vapautta. Ihmistieteiden harrastajan tulisi voida kyseenalaistaa kaikki ja muodostaa omat käsityksensä ajatuksista, teorioista ja arvoista. Kovien tieteiden kuten fysiikan piirissä samat teoriat ja sama tietämys, joka kaikilla on, on tullut pitkän ajan kuluessa ja fysiikan käsite on ollut monen ihmisen teorioiden pyöriteltävänä. Kuitenkin humanistiset aineet ja filosofia, mutta etenkin filosofia, ovat sellaisia aineita, jossa kaikki voidaan kyseenalaistaa ja muodostaa kokonaisvaltaisempia käsityksiä asioista. Yliopisto siis on kovien tieteiden laboratorioiden valkotakkisia laskematta nykyään vain tieteiden museo, koska se on kaikessa postmodernisuudessaan hyvin monella alalla tavoittanut omasta mielestään sille riittävän tietotason. Toisten filosofien käsitteiden ja teorioiden sorkkiminen ei mielestäni ole mitään filosofiaa. Siinä olisi pyrittävä löytämään yleisestä filosofiasta yhteneväisyyksiä ja muodostaa synteesejä.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti