maanantai 11. tammikuuta 2021

Olemisen olekkeista

Oleke on jokin asia, joka kiinnittää ihmisen olemiseen. Millaisia tällaiset asiat sitten voivat olla? Monesti ihmiset voivat kokea jonkun asian suhteen esimerkiksi nostalgiaa tai historian havinaa. Olekkeet ovat varmasti jonkinlaisia elämäntapahtumia, joista on saatu kiinni, kuten esimerkiksi jonkinlainen ”uloke”. Olekkeet kertovat ihmiselle jotain tärkeää olemisesta ja yksittäisen ihmisen elämänhistoriasta. Tällainen asia, joka aiheuttaa nostalgian tai historian ajan kokemisen tunteen voi olla esimerkiksi jonkinlainen ihminen tai sitten esimerkiksi vaikkapa laulu- tai iskelmäkappale. Oleke voi myös olla jonkinlainen kokemus, joka ilmenee tiivistymänä jonkinlaisen välittimen kautta.

On sanottu esimerkiksi, että entisessä Itä-Saksassa eläneet ihmiset kokevat ”ostalgiaa”, eli halua palautua joidenkin tuotteiden tai kokemusten kautta entiseen DDR:n aikaiseen Saksaan. Tämän takia esimerkiksi Berliinissä ja Leipzigissa on kauppoja, jotka myyvät sellaisia esineitä ja tuotteita, jotka katosivat massatuotannosta Saksojen yhtyessä. Kuitenkin mielestäni voidaan kysyä, onko oleminen silloin rehellistä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa, jos siinä etsitään nostalgian tunteita, jostain sellaisesta esimerkiksi ajasta, joka on yleisesti tulkittu olleeksi ja menneeksi?

 Nykypäivänä voidaan sanoa kaikenlaisten vaihtoehtokulttuurien keskellä, että ihmisillä on täysi oikeus kuvitella olevansa tai elävänsä mitä tahansa aikaa tai kulttuurikautta, onhan esimerkiksi olemassa sellaisia ihmisiä, jotka valmistautuvat esimerkiksi jouluun koko vuoden ajan. Kuitenkin olisi ajateltava sitä, onko aika varmasti olennaisin oleke, jonka kautta voitaisiin suhtautua olemiseen ja kokea se tärkeänä.

Sellainen ranskalainen filosofi kuten Henri Bergson käsitteli ajan käsitettä jonkinlaisena kestona, jossa aika koetaan. Jos jokin ”kesto” on jo ollutta ja mennyttä, onko aiheellista ja järkevää pyrkiä johonkin ajan hetkeen. Kuitenkin samalla voitaisiin tällä logiikalla myös kysyä, onko aiheellista koko ajan pyrkiä sellaiseen ajan kulkemiseen, jossa aika etenisi ja kaikki ympärillä muuttuisi? Nykyään voidaan varmasti sanoa, että ihmiset ovat riippuvaisia sellaisesta ajan kuluessa tapahtuneesta muutoksesta, joka on tullut etenkin 1900-luvulla. Kuitenkin on olemassa sellaisia ihmisiä kuten esimerkiksi Amerikan raamattuvyöhykkeen amishit, jotka ovat jumiutuneet esimerkiksi tekniikassaan 1800-luvulle.

Mielestäni olisi luettava Oswald Spengleriä, ja tutustuttava hänen merkittävään työhönsä Der Untergang des Abendlandes eli Länsimaiden perikato. Siinä hän tuo esiin teorian, jonka mukaan kaikki kulttuurit syntyvät, elävät ja lopulta kuolevat. Se, että suurin osa ihmisistä, olivat he sitten miten vanhanaikaisia tai uudenaikaisia hyvänsä, tarvitsee ainakin edellisen sadan vuoden aikana kehittynyttä teknologiaa, kertoo siitä, että länsimainen kulttuuri on kulkenut iässään pitkälle. Tärkein oleke on pitkälle kehittynyt länsimainen kulttuuri, josta tulisi tällaisena aikana pitää kiinni.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti