Tulen mieluummin sivistyssuvusta kuin nousukassuvusta

Mielestäni rahaa arvostetaan nyky-yhteiskunnassamme liian paljon. Raha ei ole keskeisin muuttuja siinä, kun arvioidaan tapaa, jolla ihmisen viettämän elämän arvoa määritellään. Mielestäni hyvä maku ja henkinen taso kertovat ihmisestä paljon enemmän kuin minkäänlainen rahan tahkoamisen taito. Myös historian arvostaminen ja perehtyneisyys historian osa-alueisiin on merkki siitä, että ihmisellä on jollain taholla hankittua henkistä pääomaa. Esimerkiksi itse olen pannut merkille kirjallisuuden ja kauniin kotiympäristön tärkeyden. Myös matkustamista ja toisiin kulttuureihin tutustumista voidaan pitää merkkinä siitä, että ihmisellä on jonkinlaista pyrkimystä tietylle henkiselle tasolle pyrkimiseen.

Minä tulen köyhtyneestä mutta vanhasta aatelissuvusta, jonka jäsenet ovat aikaisemmin antaneet paljon panosta tämän suomalaisen kulttuurimme kehittymisessä. Yksi esi-isä oli Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin opettaja ja mm. ensimmäinen ihminen, joka käytti Suomessa ”sivistys”-sanaa nykyisessä merkityksessään (mistä tulee hauska yhteys ”sivistyssukuun”); yksi oli Edelfeltin ja Gallen-Kallelan opettaja ja ensimmäinen suomalainen ammattimaalari Pariisissa; ja yksi oli kuriositeettina sanoen myöhemmän marsalkka Mannerheimin kummisetä ja opastaja tämän nuoruusvuosina. Yksi sukulainen oli lisäksi ensimmäinen silmälääketieteen professori Suomessa. Olen pyrkinyt säilyttämään ja tallentamaan tätä suvun perintöä omissa sukuhistoriaa käsittelevissä tutkimuksissani. Nyt olen aloittanut Reinhold von Beckerin elämänkerran kirjoittamisen.

Mielestäni pitää tehdä myös ero vanhan ja uuden rahan välille. Vanha raha on monesti kiinteistöissä, maassa ja metsässä. Monesti vanhoissa suvuissa on myös tyypillistä, että tulot eivät välttämättä aina ole suuret, mutta piillemerkitys sisältyykin pieniin menoihin ja frugaaliseen elämäntapaan. Itse olen aina saanut elää materiaalisesti hyvinkin turvattua elämää, ja ympäristöissä on ollut etenkin kirjallisia virikkeitä. Olen itse ostanut itselleni viulun ja pianon, vaikka aloitinkin viulunsoittamisen isäni itse kokoamalla viululla.

Kirjallinen sivistys ja vankka humanismi ovat aina tärkeitä periaatteita kulttuurisukujen jäsenille. Myös avoin, avara ja suvaitsevainen mieli on tärkeä asia siinä, kun käsitellään ilmiöitä, joihin rahalla kerskailevat nousukassukujen jäsenet eivät voi koskaan yltää. Historian esimerkiksi sukuhistorian arvostaminen kuuluu myös kulttuurisukujen jäsenille. Mielestäni kirjoja ei koskaan voi olla liian paljon ja sen takia esimerkiksi minulla on pari tuhatta kirjaa omassa kirjastossani, minkä lisäksi kirjoja on varastoissa, mökillä, vanhempien luona, isoäidin ja veljen luona. Olen huomannut tulevani onnettomaksi ympäristöissä, joissa ei ole kirjoja, ja sen takia on aina ollut uskomattoman miellyttävää olla isovanhempien luona, koska molemmat edesmenneistä isoisistäni ovat olleet kovia lukijoita.

Myös taiteellinen lahjakkuus liitetään kulttuurisukujen jäseniin. Itse harrastan piirtämistä ja maalaamista. Kuitenkin suvaitsevaisuus, inhimillisyys ja ironinen sekä itseironinen tapa suhtautua maailmaan on ominaista ainakin joillekin kulttuurisukujen jäsenille.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija