Urhoilun opittajat ja opittelijat

Koulussani urhoilun opittaja laittoi oppilaat kahteen ryhmään, niihin jotka eivät jaksaneet vetää yhtä leukaa tangolla ja niihin, jotka olivat esimerkillisiä urhoilijoita. Mielestäni älyllisesti suuntautuneille oppilaille tulisi koulussa antaa vapautus kaikenlaisesta urhoilusta. On varsin jälkeenjäänyt ajatus, että kaikenlainen urhoilu olisi tärkeä asia nyky-yhteiskunnassa. Etenkin niille, jotka eivät koulussa pärjää, tulisi antaa täydellinen vapaus käyttää kouluaikansa kaikenlaiseen hikoiluun ja niille, jotka osaavat jotain enemmän, täydellinen vapaus olla osallistumatta tällaiseen kollektiiviseen hikoiluun.

On selvää, että niiden asioiden kautta, joita koulussa opettajat näyttävät arvostavan, siirtyvät suoraan myös oppilaiden itsetuntoon, ja jos urhoilua arvostetaan koulussa liian paljon, nostattaa se nämä urhoilunuorukaiset itsetunnossaan ja itsevarmuudessaan toisia muihin asioihin suuntautuneita nuoria korkeammalle tasolle. Minun koulussani mutta etenkin yläasteella, kaikenlaiset urhoilunuorukaiset saivat pröystäillä ja rehvastella ja suhtautua kaikenlaisessa kollektiivisessa hikoilussa heikommin menestyneisiin oppilaisiin nähden ylimielisellä ja alentavalla tavalla. Heillä oli aina enemmän sananvapautta, kuin esimerkiksi korkeampaan sivistykseen jo silloin suuntautuneilla korkeammalla henkisellä tasolla sijainneilla.

Suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan liian paljon urhoilua, sen ei edes tulisi näkyä niin suurella näkyvällä areenalla kaikenlaisessa tiedonvälityksessä kuin miten se nykyäänkin vielä näkyy. On varmaan niin, että koska Suomi on etäinen, kulttuurisesti nuori ja vähän henkisellä tasolla kehittynyt maa, niin etenkin itsenäisyyden alkuaikoina kulttuuri näkyi ja kuului paljon etenkin urhoilusankareiden välityksellä, mutta kuitenkin maa on jo yli sata vuotta vanha itsenäisyydessään, ja sen takia pitäisi jo arvostaa esimerkiksi koulussa enemmän henkiseen kulttuuriin liittyviä asioita, kuin millainen tilanne tällä hetkellä on.

Minun on sanottava koulun aikaisille urhoilun opittajilleni että he tekivät loistavan työn siinä, kun jättivät minut heikompien ryhmään ja antoivat minun tulla viimeisenä tai viimeisten joukossa valituksi erilaisiin hikoilun alalajien joukkueisiin. Sen takia minun näkemykseni yhteiskunnassa ja kulttuurissa tärkeistä asioista on saanut niin hyvän muodon ja siteen. Kiitos kaikesta Jarmo Simonen ja Matti Forsberg – te autoitte minut ajattelemaan järkevällä tavalla!

Koulussa ja yhteiskunnassa tulisi pyrkiä viljelemään etenkin hengen kulttuuria eikä ruumiin kulttuuria, joka on henkeen nähden aina matalammalla tasolla. Eikä minkäänlainen urhoilijan ura (johon näistäkin urhoilijoista vain harvat ovat yltäneet) kestä koko ikää missään lajissa. Kun ei ole hankittuna minkäänlaista henkistä taustaa millään kunnollisella kulttuurin alalla, on olo varmaan kohtalaisen orpo, kun urhoilut ovat urhoiltu. Hengen kulttuuri on kestävää kulttuuria, ja ruumiin kulttuuri aina iässään rajallista.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija