Kapitalismi tarkoittaa vapaata markkinataloutta, jossa kysyntä määrittää tuotteiden tarjonnan ja hinnan. Kapitalismissa tavallisesti on myös laajempi tarjonta erikoistuneille ja erilaisille tuotteille verrattuna esimerkiksi valtionsosialismiin, jossa saattaa olla esimerkiksi vain yksi tuotemerkki samassa kategoriassa. Kapitalismi siis tarkoittaa mahdollisuutta valita, eli talousjärjestelmä on ennakoimaton ja sen muodon määrittää ihmisten käyttäytyminen markkinoilla ja heidän omat kulutustottumuksensa. Voidaan sanoa, että esimerkiksi aina saman tuotemerkin suosiminen tarkoittaa mahdollisesti jopa sitä, että toiset tuotemerkit samassa kategoriassa vähenevät. Universaalissa kapitalismissa kaikki maailman varannot olisivat siis tukemassa samanlaista valintaan perustuvaa taloutta. Monesti vapaan talouden yhteydessä tulisi muistaa se, että yhteiskuntien valmiudet kapitalismiin tulisi varmistaa ennen kuin kapitalismiin ryhdytään, eli infrastruktuuri ja esimerkiksi tuontiin ja vientiin tarvittavat käytännölliset voimavarat tulisi tarkastaa. Monissa köyhissä maissa tällaisia valmikkeita ei ole ja sen takia rikkaimpien maiden tulisi edelleen antaa bruttokansantuotteestaan osa köyhimmille maille, mutta toisaalta se tulisi aina siinä varmistaa, että avustukset eivät mene väärään tarkoitukseen, ja sen takia esimerkiksi köyhimpiin Afrikan maihin tulisi saada näitä avustuksia vahtimaan tarkoitettuja länsimaalaisia asiantuntijoita ja virkamiehiä.
Universaali köyhyys on toinen juttu. Kaikkialla on varmasti köyhyyttä, mutta tavallisesti se on enemmänkin ihmisten varakkuutta vertaillessa ilmenevää suhteellista köyhyyttä, eikä absoluuttista köyhyyttä, jossa ihmisillä ei olisi kerrassaan mitään. Kuitenkin monesti on sellaisia tapauksia, esimerkiksi maahanmuuttajien, pakolaisten ja sotaa paenneiden ihmisten joukossa, jossa ihmiset ovat menettäneet lähes kaiken, jolloin tietysti pitäisi suhtautua heihin eri tavalla kuin suhteellisesti köyhiin. Kun mietitään universaalia kapítalismia vastauksena universaaliin köyhyyteen, niin on selvää, että kapitalistiset länsimaat, joissa ihmiset kuluttavat markkinoilla ja jossa näiltä ihmisiltä otetaan osa tuloista pois tulonsiirtoina, ja jossa koulutetaan ihmisiä asiantuntijoiksi ja annetaan heidän erikoistua, ovat ainoita mahdollisia tahoja, jotka pystyisivät auttamaan köyhimpiä maita ja valvomaan heille annettujen avustuksien tulosta oikeaan tarkoitukseensa. Suurimpien yritysten ja valtioiden johtojen tulisi pyrkiä köyhyyden poistamiseen ja elintason sekä infran kehittämiseen köyhimmissä maissa, jotta noihin maihin voisi vähitellen muodostua kuluttava keskiluokka, jolloin yritykset saisivat pitkällä tähtäimellä suurempaa omaa kuluttajakuntaa ja jossa köyhyys alkaisi vähitellen poistua. Toimintamahdollisuuksien teorian mukaan ihmisille tulisi pyramidimaisesti tarjota vähitellen parempia mahdollisuuksia ottaa osaa kansainväliseen kapitalismiin. Köyhyys ei poistu siten, että ihmisille tarjotaan lusikallisia suuhun, vaan heidän on itse voitava aktivoitua sen poistamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti