Tunnustushierarkian konsistenssista, paralleelisuudesta, ja väljistä liitteistä - kuka on eniten missäkin ja mitä tarkoittaa luulo olla jotakin tiettyä

Tunnustushierarkia tarkoittaa etenkin ihmisten yhteiskuntaliitteitä. Eli samalla, kun koulujärjestelmän yksityistämisen avulla tarjotaan ihmisille mahdollisuuksia erikoistua ja tulla oman alansa tai alojensa asiantuntijaksi, tulisi ihmisen kuitenkin sijoitettua kokonaisuutensa kautta mahdollisimman monelle tunnustushierarkian tasolle, koska tuolla tavalla estetään se, etteivät ihmiset vaikutteellisuuden myötä tule tietyn valtaryhmittymän pyrkimysten välineeksi, eli etteivät he jumitu yhdenlaiseen käsitykseen itsestään ja paikastaan yhteiskunnan sisällä. Tunnustushierarkia tarkoittaa ihmisten pyrkimysten ja taipumusten mukaista järjestystä, jossa nuo pyrkimykset ja taipumukset jakaantuvat instituutioihin, joiden instituutioiden paikan tuossa järjestyksessä määrittää niiden pyyteettömyys eli valinnanalaisuus. Tunnustushierarkia ei siis ole käskyhierarkia muuten kuin nimeltään, ja se jakaantuu tasoihin vain sen takia, miten valinnanlaisia näiden instituutioiden sisäiset asiat ovat ihmiselle. Konsistenssi tarkoittaa rakenteen yhtenäisyyden mittaria, eli esimerkiksi voidaan sanoa, että jokin asia on konsistentti silloin, kun sen osat ovat sopusoinnussa sen kokonaisuuden kanssa. Tunnustushierarkian kohdalla konsistenssi tarkoittaa sitä, miten hierarkian tasot voivat olla vapaassa ja sopusointuisessa suhteessa toisiinsa. Hierarkia siis muodostuu siten, kuinka tietyt osat ihmisen elämässä asettuvat pyyteettömyyden valinnallisuuden, henkisyyden ja avoimuuden kautta arvosuhteeseen, vaikka toisaalta hierarkia ei tässä tarkoita sitä, että kyseessä olisi normaali autoritäärinen käskyvaltasuhde. Hierarkia tarkoittaa tässä vain henkistä arvoa ja pysyvyyttä, tietynlaista objektiivista järjestystä, jossa pyritään asettamaan matalimmille tasoille subjektiiviset mieltymykset kuten ruokailu, muoti tai esimerkiksi ruumiintoiminnot. Tämä erottelu, jonka mukaan ruumiin toiminnot ovat subjektiivisia ja esimerkiksi metafyysiset ajatukset objektiivisia perustuu siihen, millainen arvo tällaisilla toiminnoilla on. Onhan esimerkiksi sanottu, että nussimista tulisi rajoittaa ainakin suojaamattomasti, koska maailma ei enää kaipaa väestöräjähdystä, kun ajatellaan missä tilanteessa tämä pallomme alkaa olla tällä hetkellä - helmikuussa sää on kuin huhtikuussa jne. Henkinen ja sosiaalisesta jatkuvuudesta kertova instituutio on arvokkainta mitä maan päällä on, ja sen takia, vaikka yhteiskunnassa suhtaudutaan hyväksyvästi vähemmistöihin ja ollaan sosiaalisesti liberaaleja, ei samalla tulisi kuitenkaan unohtaa vanhoja arvokkaita instituutioita, joilla on etenkin henkistä arvoa. Toinen asia on se, etteivät instituutiot saa sotkeutua toisiinsa muuten kuin sen mukana, miten kyseisten instituutioiden sisäiset ylläpitäjät ja ihmiset muuttuvat ja tuovat mukanaan uusia mielipiteitä. Tapa, jonka avulla instituutio voi tulla epäitsenäiseksi ja alkaa haitata tunnustushierarkian tasapainoa perustuu siihen, kun kommentaariaatti alkaa ohjailla vaikutteellisuudella merkitysvaltaa, jossa se yhdestä tai useammasta instituutiosta käsin alkaa tehdä instituutioiden ihmisten toiminnasta pyyteellistä. Eli se antaa ihmisille täkyjä sen suhteen, että he katsovat oman toimintansa pohjan - instituutionsa - vastuun ja roolin muuttuvan, ja tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kiihkouskonnollisuuden leviämistä ihmisten piirissä, jolloin esimerkiksi tietyt subjektiiviset mieltymykset kuten nussiminen, tulevat varjoreaktion kautta negaatioiksi, jolloin esimerkiksi terveyteen ja ehkäisyyn liittyvät toimenpiteet voivat saada yhteiskunnassa entistä vähemmän myönteistä huomiota. Kommentaariaatti siis pyrkii tekemään joistain tunnustushierarkian instituutioista riippuvaisia toistensa suhteen, jolloin niiltä vähitellen menee autonomia ja vapaus ja pyyteettömyys, joiden periaatteiden tulisi olla vapaiden instituutioiden toiminnan pohjana. Paralleelisuus tarkoittaa samanaikaisuutta ja samantilaisuutta, jossa esimerkiksi kaksi erilaista toiminnan pyrettä voi edetä saman tavoitteen suuntaan täysin itsenäisesti mutta samassa linjassa. Tämä on aihe, johon tunnustushierarkian tulisi perustua, instituutioiden tominnan tulisi olla paralleelista ja samanlinjaista. Kuitenkin on tärkeätä käsitellä termiä interaktiivinen parallelismi, joka tarkoittaa sitä, että instituutioiden tasot antavat toisille tasoille palautetta ja syötettä, jolloin voidaan ajatella, että kaikki ihmiset pääsevät tasa-arvoisesti käsiin kaikkiin instituutioiden tasoihin ja voivat vapaasti olla ottamassa osaa instituutioiden uudelleenjärjestelyyn, jos huomataan sille olevan ajan saatosssa tarvetta. Väljät liitteet tarkoittavat instituutioiden välisiä rajalinjoja, joita ei tulisi pyrkiä tiukasti valvomaan, koska itseriippuvainen instituutio muistaa omat rajansa ja ei halua olla riippuvaistamassa toisia instituutioita omaansa. Voidaan sanoa, että sellainen ihminen on eniten jossain, jossa hänen arvottamis- ja arvotoimintansa ovat vapaita ja riippumattomia, hän toimii etenkin jollain yksittäisellä tunnustushierarkian instituutiotasolla asiantuntijana ja pyrkii vain edistämään kokonaisuuden etua osan kautta. Tällainen ihminen myös tietää oikeutensa siihen, että hän voi instituutiosta käsin olla muuttamassa instituution sisältöä. Kuitenkin luulo siitä, että on jotain tiettyä, esimerkiksi opettaja tai poliisi, on väärään suuntaan johtava luulotelma. Ihmisten tulisi tässä maailmassa pyrkiä olemaan etenkin ihmisiä ja kaikki sen vastainen on turhaa.