Elmer Diktoniuksen runoja käännettynä (lisää seuraa runsaammin lähiaikoina)

Haluan mennä rukiin keskelle


Haluan mennä keskellä rukiin
joka heiluu tuulesta
raudasta tehdyn kirveen kera
haluan maata ruohon keskellä
ja katsoa varovasti kohti taivasta
joka tumman sinisenä höljyy
ja kyyhkyset liitävät siinä
haluan kääntyä kyljelleni
ja laittaa korvani maata vasten
Auringon lämmittämään maan poveen
ja kuunnella ääniä
joita kantautuu mullasta
kaikki elää, kaikki elää
kaikki tulee, kaikki tulee
ja sinä tulet samaksi kuin muut
kun se kuolee
heiluva ruiskalu
liitävä kyyhkynen
palanen mullasta
huokailee ja kuiskailee
ja minä katson taivasta kohden
ja kyyhkyjä jotka liitävät
ja tunnen että olen jo'
mitä minusta tulee
osa tästä kaikesta.


Tule yö


Tule yö
ja kukista minut
tule turhuus luokseni lauluuni
sinun kaikista pehmeimmillä käsilläsi
ota kaikki pois äläkä anna mitään takaisin
ja kun nukun pimeässä
työnnä nänni sisään suuhuni
Miksi olen likaisena
verrattuna puhtauteen sisälläni
kun Jumalat alkavat tutkimaan sieluani
ja jättävät jälkiä
heidän mahtavista alastomista jaloistansa
minun kuumaan asfalttiini
ravistaudun minä
kun seison suuren puun vierellä
joka alastomana kiertää itseään
maan mullasta kohti taivasta
ilman kieltä, kaikki sen kukinnassa
hulluttelen minä
minun vaatteeni, minun köyhä puheenparteni
haluan alastomana kasvaa suureksi
vastoin omaa aikuisuuttani