Miten vasemmistolaisuus voidaan määritellä

Vasemmistolaisuus, johon kuuluvat kommunismi, kansallissosialismi, fasismi ja sosiaalidemokratia ovat etenkin keskusjohtoista taloutta, yhteiskuntaa, valtiota ja ihmisen epävapautta edustavia ideologioita. Vasemmistolaisuus on siis kaikenlaista sosialismia, joka korostaa enemmän kollektiivin hyvyyttä kuin yksittäisen yksilön oikeuksia ja ominaisuuksia. Vasemmistolaiset katsovat, että on väärin, jos yksittäinen ihminen katsoo ja pystyy olemaan vapaana yksilönä ja vastaamaan omasta taloudestaan ja hyvinvoinnistaan ja etenkin silloin, jos tämä yksilö katsoo, ettei kenenkään vapaasti ja yksityisesti hankittuja tuloja ja pääomaa tarvitse jakaa toisille ihmisille, jotka eivät itse pysty käyttämään hyväksi vapauden tuomia etuja. Eli vasemmistolaiset haluavat puuttua erilaisten keinojen avulla yhteiskunnan koostumukseen eivätkä he etenkään halua kapitalistista talousjärjestelmää. Vasemmistolaiset puuttuvat ihmisten elämään veroilla, byrokratialla, säätelyllä, yhdenmukaistavilla käytännöillä pienien ja vaikeasti määriteltyjen ryhmien kautta, sekä uskottelemalla, että kaikenlaiset kollektiivia korostavat käytänteet kuten opetussuunnitelma ovat tarpeellisia ihmisten vapauden rajoittamiseksi. Vasemmistolaiset haluavat hyysätä ja rauhoitella ihmisiä, mistä esimerkkinä vaikka kovin marginaaliseksi muutokseksi jäänyt 0,8 prosenttia väkevämpien alkoholijuomien tuominen ruokakauppoihin, jota muutosta vasemmistolaiset vastustivat. He eivät myöskään luota yrittäjien pyrkimyksiin, josta esimerkkinä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, jota vasemmistolaiset Suomessakin vastustivat. Vasemmistolaiset tahtovat määritellä ihmisen etenkin tietynlaisten viittaavien ryhmien kautta, eli he eivät anna ihmisille oikeutta määritellä itsensä vapaasti, vaan kaikki perustuu vasemmistolaisilla viiteryhmien antamaan oikeutukseen. Vapaus, joka tarkoittaa sitä, että yksilö saa ajatella, tehdä ja ilmaista mielipiteensä ilman toisten puuttumista sillä edellytyksellä, ettei yksilön toiminta tai ajattelu ole omiaan loukkaamaan toisten samanlaisten yksilöiden vapautta, on asia, jota vasemmistolaiset eivät hyväksy. He katsovat, että jos yksilöille annetaan vapauksia, ovat ne jokaisessa tapauksessa kollektiivin vastaisia toimia. Voidaan ajatella, että vasemmistolainen on jossain tapauksessa kehittymättömämpi ihminen kuin oikeistolainen, koska he eivät ole nousseet sille inhimilliselle tasolle, joka pitää vapautta kaikkein tärkeimpänä poliittisena periaatteena. Vasemmistolaiset harrastavat ammattiliittojen kautta kaikkein törkeintä vasemmistolaisuuden ja sosialismin muotoa. He katsovat, että työläiset voivat aina masentavan pienen etupyörittelyn johdosta asettua lakkoon ja näin ollen vaikeuttamaan talouden kasvua, ja hyvinvoinnin lisääntymistä Suomessa. Kovistelevat luottamusmiehet ovat neuvostopolitrukkien kulttuurista perintöä Suomemme maassa. Vasemmistolaiset haluavat siis puuttua kaikkeen vapaaseen tekemiseen, mitä maassa harrastetaan. Tässä he masentavat yksityistä taloutta ja vapaiden yksilöiden toiminnan halua. Vasemmistolaiset katsovat valmiin eli säännellyn talouden olevan tärkein periaate politiikassa. Feminismin ihanuutta ihaillessaan he tulevat lopulta muuttaneeksi entisten tasa-arvotaisteluiden luonteen sellaiseksi, etteivät miehet lopulta työllisty ollenkaan alalla, jonka piereskelevät feministiharput ovat valloittaneet. Koulussa suositaan tyttöjä eikä oteta huomioon niitä asioita, joita poikien kanssa tulisi soveltaa. Vasemmistolaiset katsovat, että kouluissa ei voida opettaa oppilaille niitä asioita, joista heille voi yksityisesti olla hyötyä, vaan kaikkien tulee viettää aikaa samankaltaisten ongelmien parissa, vaikkei heillä olisi minkäänlaista myöhempää tarvetta osata näitä asioita.

Subjektiivisten arvotunteiden muuttumisesta objektiiviseksi

Arvotunne tarkoittaa sellaista arvottamiseen suuntaavaa impulssia, joka aiheutuu ihmisen hermoston toiminnasta. Se siis tarkoittaa tunnetta siitä, että jokin asia on arvostamisen arvoinen. Monesti arvostamisen kokemukset sisältyvät käytännöllisiin päämääriin, vaikka on olemassa myös sellaisia arvotunteita, jotka suuntautuvat suoranaisesti jonkinlaisiin päivittäistä elämää korkeampiin päämääriin eli ihanteisiin. Koska tällaiset arvostamisen kokemukset vaikuttavat ihmisen hermostossa täysin subjektiivisina eli pelkästään ihmisen kyltymättömän tarpeentyydytyksen kohteina, on niitä voitava jollain tavalla muuttaa objektiivisiksi, eli niitä tulee voida yleistää esimerkiksi poliittisiksi päämääriksi ja tavoitteiksi, ja toisaalta myös erilaisten instituutioiden olemassaoloa korostaviksi päämääriksi ja periaatteiksi. Ihmisen arvostaminen siis alkaa suoraan subjektiivisista emootioista, joista on voitava suorittaa emotionaalinen reduktio, jossa subjektiivisistä emootioista tulee tunteiden pelkistämisen kautta arvoja eli niitä voidaan sen myötä yleistää objektiivisiksi arvoiksi, vaikka se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kaikkia ihmisen tunne-elämään liittyviä emootioita ei voi tuoda yhteisöelämään siten, että ne pysyisivät samoina koko yleistämisen ja yhteisöelämisen etenemisen myötä. Arvorealisaatio tuottaa sen arvojen joukkoon, että ne alkavat löytää maailmasta paikkansa liittymällä tiettyihin todellisiin faktoihin, jotka ovat riippumatta ihmisten tunne-elämästä ja arvostamisen kohteista. Arvotunteet eli ihmisen omin emotionaalinen elämä kuitenkin omista sentimentaalisimmista toiminnoista huolimatta tarkoittaa alkuun täysin subjektiivista todellisuutta, jossa ihminen ei pysty lataamaan jollekin käsitteelle arvoa yhteisöllisen toiminnan kautta, vaan subjektiivinen arvotustoiminta ja sen mukainen toiminta on vain omien subhektiivisten tuntemusten ja viettien toteuttamista, kuten esimerkiksi sukupuolten välisen vuorovaikutuksen mukaista aktiviteettia tai syömistä, juomista ja kakkaamista. Kuitenkin ihmisillä on myös korkeampia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia toimintaan, ja juuri nämä emootiot ovat kyvyllisiä sellaiseen kehittymiseen, että niitä voitaisiin yleistää yhteiskunta- ja poliittiseen elämään. Objektiivisiksi arvoiksi adaptiivisen tulkinnan ja emotionaalisen reduktion myötä tulevat arvot kiinnittyvät ihmisen ja maailman luonnollisiin ominaisuuksiin, joita ei voida tunnistaa ennen kuin ihminen ja ihmiset pyrkivät laajempaan ja rehellisempään näkemykseen omasta olemassaolostaan. Eli ihmisen tunteet tulevat reduktion myötä tekemisiin luonnollisten ominaisuuksien kanssa, jotka saavat ihmisen emotionaalisesta arvotustoiminnasta oman arvotuksensa aiheen ja peitteen. Eli arvottaminen tarkoittaa ihmisen arvotunteiden ja maailman luonnollisten ominaisuuksien yhtymistä, jota kautta arvot saavat objektiivisen muodon. Tässä on otettava huomioon se, että ihmisen arvojen on voitava tulla vapaasti tekemisiin luonnollisten ominaisuuksien kanssa, vaikka toisaalta arvottaminen voi suuntautua myös muihin maailman ja ihmiselon ominaisuuksien kohtaan. Erottelukapasiteetti määrittää sen, kuinka hyvin arvot voivat tulla emotionaalisen reduktion kautta objektiivisiksi. Joukkopriorisoinnin kautta verrataan se, kuinka arvot voidaan muuttaa objektiivisiksi, eli siinä katsotaan ne arvotunteet, jotka ovat riittävän arvokkaita tulemaan objektiivisen elämän osiksi. Koska arvot saavat tässä uudenlaisen muodon, voidaan tätä muutosta kuvata nimellä adaptiivinen tulkinta. On siis mietittävä sitä, millaisilla oikeuksilla ihmiset voivat kutsua arvojaan objektiivisiksi, sillä on muistettava myös kollektiivisen vastaavuuden määritelmä, jonka mukaan yhteiskunta ja yhteisö voivat vain tietyssä määrin vaatia ihmiseltä sitä, että tämä luopuisi kaikista subjektiivisista arvotunteistaan. Maksimointiavaruuden käsitteellä voidaan havainnollistaa sitä, miten subjektiiviset arvot sopeutuvat yhteiskuntaan, koska on sanottava myös, että oman olemassaolonsa jatkumisen takia yhteiskunnallisten arvojen on voitava olla jossain mielessä altruistisia, eli toisten, mahdollisesti vieraiden ihmisten hyvää kohtaan suuntautuvia. Arvojen objektivaatiossa arvotunteet löytävät paikkansa maailmassa, ja ovat sellaisia arvoja, jotka ovat löytäneet paikkansa sellaisessa maailmassa, joka ei kuitenkaan vaikutu tunteiden kautta, eli arvojen objektivaation kautta tulevat kodit ovat sellaisessa maailmassa, jonka olemassaolo ei ole riippuvaista arvotunteiden kautta tapahtuvasta päättelystä ja havainnoinnista. Kumpiko siis on tärkeämpi: arvot alkuperäisessä muodossaan vai yhteiskunta joka pelkistää. On varmasti niin, että ihmisten tulee luopua tietyistä omaan viettielämäänsä liittyvistä piirteistä, jos he haluavat olla yhteiskunta- ja yhteisöelämän osina. Ihmisen perustavimmista subjektiivisista tarpeista ja vieteistä on voitava luopua sen eteen, että voidaan löytää objektiivisia, toisten kanssa yhteismitallisia arvoja, joihin arvottaminen ja arvojen kehittäminen voidaan sijoittaa.

On oltava rohkeutta sanoa, miten asiat ovat

Miksi annamme aina arvon toisten ihmisten sanoille sen sijaan että uskottaisiin omaan päättelykykyyn ja ajatuskapasiteettiin? Varmaan suuri osa ihmisistä on myötäilijöitä ja mitlaufereita, jotka eivät uskalla luottaa omaansa vaan palvovat ja ihannoivat ihmisiä, jotka eivät ole yhtä kehittymättömällä tasolla ajattelussa. Tämä on kuitenkin väärin, koska tällaisessa tapauksessa tällainen ihminen eli esimerkiksi poliitikko voi tulla korruptoituneeksi kaikenlaisen hyvän kautta, mitä tällainen ihaileva katras hänelle haluaa tarjota, vain pelkästään hänen asemansa ja statuksensa takia. On mielestäni väärin sanoa ja uskoa, että Suomessa ei esimerkiksi politiikan piirissä ilmenisi minkäänlaista korruptiota, koska on selvää, että sitä on kaikkialla, kunhan ensin halutaan määritellä se, mitä korruptio tosiasiassa tarkoittaa. Korruptiota on jo se, jos joku ihminen pystyy vaikuttamaan polittiisessa päätöksenteossa olevan ihmisen toimintaan jollain tavalla. Ja tätä tapahtuu nykypäivänä kaikkialla ja ei pelkästään politiikassa. Ihmiset ovat vaikutteellisia kaikilla tasoilla yhteiselämässä toisten ihmisten kanssa ja ei pelkästään sukupuolten välisissä suhteissa, vaan tämä vaikutteellisuus levittyy kaikkialle etenkin kansalaisyhteiskunnan piirissä. Reaktiivinen arvo tai arvottaminen tarkoittaa sellaista arvoa, joka ei ole vielä tullut välitystoimintojen kautta objektiiviseksi, eli samalla tavalla havaituksi, vaan se pysyy subjektiivisena, jossa sillä ei ole sopivaa ja hyödyllistä määrettä ihmisten välisissä suhteissa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi itseään rakentavat toiminnot kuten nussiminen tai esimerkiksi muodin seuraaminen tai jatkuva pyrkimys keinotekoisen ja artifisiaalista pintaa edustavan talouden kasvattamiseen tuomalla markkinoille krääsää, jolla ei todellisuudessa ole minkäänlaista toiminnallista käyttötarkoitetta. Kun ihmiset toimivat tiedostamatta toimintansa syytä ja motiivia, on toiminta silloin subjektiivista ja toiminnan todellista syytä tiedostamattomaa tekemistä. Objektiivinen arvo ja arvotunne ovat etenkín sellaisia arvoja, jotka voidaan tiedostaa, ja joiden pohjalta esiin tuleva tekeminen voidaan tiedostaa. Esimerkiksi valtakunnan tasolla poliitikot ovat vastuuttomia siinä kun he väliajoin kehottavat ihmisiä nussimaan, koska todellisuudessa pitäisi sanoa, että vain inhimillisiltä kyvyiltään parhaimmat saisivat lisääntyä, koska ei ole oikein, että roskaväki lisääntyy ja mittaa tällä tavalla yhteiskunnan rakenteiden kantavuutta. Tämä on väärin sen takia, koska maapallomme ei kestä sellaista liikakansoitusta, jossa eniten järjestelmästä riippuvaiset lisääntyvät, sanovathan jotkut, että tulevaisuuden ihmisen väri on ruskeaa melassia. Kuitenkin, jos haluamme säilyttää asemamme maailman politiikassa, tulisi meidän vartioida sitä, ettei lisääntyminen saisi tarkoittaa sitä, että vain yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset lisääntyisivät. Maapallon pelastamiseksi tulisi pyrkiä hankkimaan vain sellaisia lapsia, jotka itse tiedostavat liikalisääntymisen uhat ja vaivat.

Runo

Pitkin päivää keveän näköistä auttamatta kulin
aina uuden rannalle lopulta auttamatta tulin
päivä oli ensin antoisa minulle kovin
kaikki riidat lopulta toisten kanssa sovin
nousin ylös Parnasson rinnettä jyrkkää
toivoin että matka minut lopulta matkalle uudelle tyrkkää
olin flanööri Jumalan armosta kuin
aina puvun uuden turhaan päälleni puin
rakastin sinua notkeaa herkkää kuin Jumalaa
aina auttoi muisto uusi uutta humalaa
toistin kaiken uudestaan kuin ihmiset todella hullut
kuin paikasta aina samasta tänne uudestaan tullut
ei auttanut minua rakkaus naisen milloinkaan
vaikka olin aika lähellä, muttei silloinkaan
Myötä päivän valkean, vaalean kuni
pian seuraa auttava raskas uni

Tunnustushierarkian konsistenssista, paralleelisuudesta, ja väljistä liitteistä - kuka on eniten missäkin ja mitä tarkoittaa luulo olla jotakin tiettyä

Tunnustushierarkia tarkoittaa etenkin ihmisten yhteiskuntaliitteitä. Eli samalla, kun koulujärjestelmän yksityistämisen avulla tarjotaan ihmisille mahdollisuuksia erikoistua ja tulla oman alansa tai alojensa asiantuntijaksi, tulisi ihmisen kuitenkin sijoitettua kokonaisuutensa kautta mahdollisimman monelle tunnustushierarkian tasolle, koska tuolla tavalla estetään se, etteivät ihmiset vaikutteellisuuden myötä tule tietyn valtaryhmittymän pyrkimysten välineeksi, eli etteivät he jumitu yhdenlaiseen käsitykseen itsestään ja paikastaan yhteiskunnan sisällä. Tunnustushierarkia tarkoittaa ihmisten pyrkimysten ja taipumusten mukaista järjestystä, jossa nuo pyrkimykset ja taipumukset jakaantuvat instituutioihin, joiden instituutioiden paikan tuossa järjestyksessä määrittää niiden pyyteettömyys eli valinnanalaisuus. Tunnustushierarkia ei siis ole käskyhierarkia muuten kuin nimeltään, ja se jakaantuu tasoihin vain sen takia, miten valinnanlaisia näiden instituutioiden sisäiset asiat ovat ihmiselle. Konsistenssi tarkoittaa rakenteen yhtenäisyyden mittaria, eli esimerkiksi voidaan sanoa, että jokin asia on konsistentti silloin, kun sen osat ovat sopusoinnussa sen kokonaisuuden kanssa. Tunnustushierarkian kohdalla konsistenssi tarkoittaa sitä, miten hierarkian tasot voivat olla vapaassa ja sopusointuisessa suhteessa toisiinsa. Hierarkia siis muodostuu siten, kuinka tietyt osat ihmisen elämässä asettuvat pyyteettömyyden valinnallisuuden, henkisyyden ja avoimuuden kautta arvosuhteeseen, vaikka toisaalta hierarkia ei tässä tarkoita sitä, että kyseessä olisi normaali autoritäärinen käskyvaltasuhde. Hierarkia tarkoittaa tässä vain henkistä arvoa ja pysyvyyttä, tietynlaista objektiivista järjestystä, jossa pyritään asettamaan matalimmille tasoille subjektiiviset mieltymykset kuten ruokailu, muoti tai esimerkiksi ruumiintoiminnot. Tämä erottelu, jonka mukaan ruumiin toiminnot ovat subjektiivisia ja esimerkiksi metafyysiset ajatukset objektiivisia perustuu siihen, millainen arvo tällaisilla toiminnoilla on. Onhan esimerkiksi sanottu, että nussimista tulisi rajoittaa ainakin suojaamattomasti, koska maailma ei enää kaipaa väestöräjähdystä, kun ajatellaan missä tilanteessa tämä pallomme alkaa olla tällä hetkellä - helmikuussa sää on kuin huhtikuussa jne. Henkinen ja sosiaalisesta jatkuvuudesta kertova instituutio on arvokkainta mitä maan päällä on, ja sen takia, vaikka yhteiskunnassa suhtaudutaan hyväksyvästi vähemmistöihin ja ollaan sosiaalisesti liberaaleja, ei samalla tulisi kuitenkaan unohtaa vanhoja arvokkaita instituutioita, joilla on etenkin henkistä arvoa. Toinen asia on se, etteivät instituutiot saa sotkeutua toisiinsa muuten kuin sen mukana, miten kyseisten instituutioiden sisäiset ylläpitäjät ja ihmiset muuttuvat ja tuovat mukanaan uusia mielipiteitä. Tapa, jonka avulla instituutio voi tulla epäitsenäiseksi ja alkaa haitata tunnustushierarkian tasapainoa perustuu siihen, kun kommentaariaatti alkaa ohjailla vaikutteellisuudella merkitysvaltaa, jossa se yhdestä tai useammasta instituutiosta käsin alkaa tehdä instituutioiden ihmisten toiminnasta pyyteellistä. Eli se antaa ihmisille täkyjä sen suhteen, että he katsovat oman toimintansa pohjan - instituutionsa - vastuun ja roolin muuttuvan, ja tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kiihkouskonnollisuuden leviämistä ihmisten piirissä, jolloin esimerkiksi tietyt subjektiiviset mieltymykset kuten nussiminen, tulevat varjoreaktion kautta negaatioiksi, jolloin esimerkiksi terveyteen ja ehkäisyyn liittyvät toimenpiteet voivat saada yhteiskunnassa entistä vähemmän myönteistä huomiota. Kommentaariaatti siis pyrkii tekemään joistain tunnustushierarkian instituutioista riippuvaisia toistensa suhteen, jolloin niiltä vähitellen menee autonomia ja vapaus ja pyyteettömyys, joiden periaatteiden tulisi olla vapaiden instituutioiden toiminnan pohjana. Paralleelisuus tarkoittaa samanaikaisuutta ja samantilaisuutta, jossa esimerkiksi kaksi erilaista toiminnan pyrettä voi edetä saman tavoitteen suuntaan täysin itsenäisesti mutta samassa linjassa. Tämä on aihe, johon tunnustushierarkian tulisi perustua, instituutioiden tominnan tulisi olla paralleelista ja samanlinjaista. Kuitenkin on tärkeätä käsitellä termiä interaktiivinen parallelismi, joka tarkoittaa sitä, että instituutioiden tasot antavat toisille tasoille palautetta ja syötettä, jolloin voidaan ajatella, että kaikki ihmiset pääsevät tasa-arvoisesti käsiin kaikkiin instituutioiden tasoihin ja voivat vapaasti olla ottamassa osaa instituutioiden uudelleenjärjestelyyn, jos huomataan sille olevan ajan saatosssa tarvetta. Väljät liitteet tarkoittavat instituutioiden välisiä rajalinjoja, joita ei tulisi pyrkiä tiukasti valvomaan, koska itseriippuvainen instituutio muistaa omat rajansa ja ei halua olla riippuvaistamassa toisia instituutioita omaansa. Voidaan sanoa, että sellainen ihminen on eniten jossain, jossa hänen arvottamis- ja arvotoimintansa ovat vapaita ja riippumattomia, hän toimii etenkin jollain yksittäisellä tunnustushierarkian instituutiotasolla asiantuntijana ja pyrkii vain edistämään kokonaisuuden etua osan kautta. Tällainen ihminen myös tietää oikeutensa siihen, että hän voi instituutiosta käsin olla muuttamassa instituution sisältöä. Kuitenkin luulo siitä, että on jotain tiettyä, esimerkiksi opettaja tai poliisi, on väärään suuntaan johtava luulotelma. Ihmisten tulisi tässä maailmassa pyrkiä olemaan etenkin ihmisiä ja kaikki sen vastainen on turhaa.

Omapyrkeisyydestä

Omapyrkeisyys tai itsepyrkeisyys tarkoittaa tapaa huomioida jokaisessa tilanteessa ensisijaisesti etenkin omat tavoitteet ja oma hyvä. Tämähän on luonnollisesti ollut evoluution edetessä tapa säilyttää oma suku jatkuvana, sillä ei altruismi olisi toiminut joskus kivikaudella. Kuitenkin voidaan sanoa, että nykypäivänä yhteiskunta ja ihminen on differentioitunut niin, ettei kaikkien ihmisten tarvitse tavoitteissaan verrata niitä toisiin ja samalla kilpailla heidän kanssaan koko ajan samojen pyrkimysten takia. Monilla ihmisillä on kilpailuvietti, joka liittyy kaikkein tavanomaisimpiin kilpailun aiheisiin, kuten voimakkuuteen tai nopeuteen, jossa siis hyödynnetään toisten ihmisten heikkouksia opportunistisella tavalla. Nykypäivämme maailma on jo niin kehittynyt, ettei siinä katsota tiettyjen vulgaarisempien ja materiaalisimpien hyödyttimien päättävän lopullisesti ihmisen paikkaa tässä maailmassa. On sanottava jopa, että sellaiset ihmiset, jotka vielä kilpailevat innokkaasti toistensa kanssa esimerkiksi näyttääkseen oman paremmuutensa toisiin nähden, edustavat jonkinlaista ajasta jälkeen jäänyttä joukkoa, jotka voivat kuitenkin kuvitella opportunistisen kilpailun tuovan heille menestystä, koska he eivät ole tajunneet henkisen tekemisen merkitystä, eli sitä että kaikissa asioissa ei vertailla omia suorituksia toisiin eikä kilpailla kuin jossain urheilukilpailussa. Maailma on niin suuresti heterogeeninen kaikessa suhteessa tänä päivänä, ettei voida sanoa, että jokin oman sukukunnan hyvä ominaisuus voisi taata suorassa suhteessa menestymisen ja paremmalta näyttämisen jossain suhteessa. Minä tunnen muutaman perhekunnan lähipiiristäni, jossa vanhemmat tai vanhempi seuraavat aktiivisesti oman katraansa hyötyä ja pitävät heille kuuluvan suurempia oikeuksia ja vapauksia kuin toisille lapsille ja nuorille. Platon kirjoitti tunnetuimmassa kirjassaan Valtio yhteiskunnasta, jossa lapset eivät tiedä biologista syntyperäänsä ja he tulevat yhteiskunnassa erilaisiin asemiin vain oman lahjakkuusprofiilinsa näyttämällä keinolla. Mielestäni on kauhistuttava olla todistamassa tämänkaltaisia tilanteita, jossa toisten vanhemmat ovat olleet suhtautumassa epätasa-arvoisesti omien kakaroidensa ja minun välillä. Minä en tiedä varsinaisesti kehittääkö sellainen kasvatus, jossa vanhemmat eivät ollenkaan puolusta, rohkaise tai kannusta lastaan korkeamman oikeudenmukaisuuden tunnon, vai tekeekö se vain tällaisesta ihmisestä epäsosiaalisen ja heikkoitsetuntoisen hylkiön - ihmisraunion. Näissä molemmissa on varmasti jonkinlaista perää. Minut on kasvatettu tavalla, jossa etenkin isäni on aina ollut naureksimassa ja hylkimässä minua toisten kiusaajien kanssa, joita on paljon jopa omassa suvussa. Mitään ei ole saanut sanoa vastaan. Mielestään isäni on ollut oikeassa ja on varmaan mielestään vieläkin. Ja kun tavallisesti äidit suojelevat lastaan tyrannimäiseltä isältä, ei äitini ole tehnyt mitään, kauhistellut vain joskus kun olen sanonut ilmoittavani kohtelustani lastensuojeluviranomaisille - eihän sellaista saa tehdä! - Pitää ottaa vastaan herran kohtelu eikä mutista vastaan. Minulla on siis ollut täysin päinvastainen kasvatus tavanomaisiin ihmisiin verrattuna, ja voikin olla niin, että kun äitini suku on rappeutunut täysin, kaikki äidinvaistot ja muut lisääntymiseen liittyvät ominaisuudet ovat kadonneet - olen syntynyt veljeni kanssa sektiolla, eli tämä nainen ei olisi ennen tämän keinon kehittämistä pystynyt edes synnnyttämään lasta. Nuoressa suvussa on tavallista se, että tällaiset ihmiset lisääntyvät ja nussivat paljon, koska monesti syy liittyy siihen, että kun nuorilla nousukaissuvuilla ei ole henkistä pääomaa eikä perinteitä, niin on niitä pyrittävä pohjustamaan nussimalla ja lisääntymällä. Mielestäni liian matalasta sosiaaliluokasta tulevien ihmisten lisääntymistä tulisi kontrolloida ja ehkäistä. Vanhoissa aatelissuvuissa on tapana, että kun suku on tarpeeksi iäkäs - sammuu se. Voi kuitenkin olla, että suvun jäseniä on vielä ollut elossa, mutta suvun henkinen ja kulttuurinen pääoma on hävinnyt - eli suvun viimeinen jäsen on se,  joka vie mukanaan suvun henkisen ja kulttuurisen pääoman. On esimerkiksi omassa suvussani naurettavaa katsella tätä lössiä, jäljellä aatelisuudesta on enää nimi  - kaikilla ei sitäkään. Olen varmaan tullut sukuuni siinä mielessä, että en katso, että ihmisen pääasiallinen tarkoitus olisi nussiminen ja kakaroiden hankkiminen. Nousukassuvuissa lisäännytään, koska ei osata oikein mitään muutakaan. Mutta olisiko se mahdollista jonain päivänä, että ihmiset suhtautuisivat toisiinsa puolueettomasti, eli tavalla jossa sukukunnat ja heimot eivät enää merkitsisi mitään. Varmaan ihminen tunnustaa ensisijaisesti aina toisen ihmisen ihmiseksi, ja tällaiset muut ihmisten jakamiset ryhmiin ovat tulleet yhteiskuntaan vasta myöhemmin. Mitä siis omapyrkeisyys tarkoittaa. Se tarkoitttaa sitä, että kaikessa pyritään omaan hyötyyn. Monesti etenkin nuorten naisten piirissä vallitsee sellainen käsitys ja tapa, että tällaisen ihmisen kaveripiirin ja muiden ihmisten välissä on korkea muuri. Universaalinen ja absoluutti ihminen eivät kiinnosta tällaisia ihmisiä, sillä heidän käsityksensä ihmisyydestä suhteellistuu aina oman kaveripiirin käsityksiin ja niihin ihmisiin, joita tällainen ihminen tuntee. Yhteiskunnan differentioituminen tarkoittaa sitä, että ihmisillä on entistä enemmän yksityisiä tavoitteita pyrkimyksiä ja tekemisen aiheita, jolloin koko massiivinen keskiluokka, joka vaistoissaan ja henkisessä tasossaan vertaantuu luolaihmisiin, ei ole tulossa pätemään kaikissa aloissa oman naimisen pyrkimyksensä takia, vaikka on toki toki poikkeuksia: nykypäivänä yliopistossa on kaikenlaisia piereskeleviä feministiharppuja, jotka "opiskelevat" nykyisin lähes kaikkia aloja ja ovat näin ollen tuoneet yliopistoon naisnäkökulman. Lapsia tulee kannustaa, mutta heitä ei pidä arvioida omien pissimisvehkeiden kautta tulleiden puolueellisten arvioiden läpi. Oikeudenmukaisuus siis varmasti kehittyy evoluution kehittyessä.

Ihmisyydestä ja aversiosta

Ihmisyys tarkoittaa ihmisten muodostaman maailmanyhteisön piiriin liittyviä asioita, ja toiselta nimeltä sitä voidaan nimittää inhimillisyydeksi eli ihmisten toiminnan ja ajattelun piiriin kuuluvaksi kokonaisuudeksi. Ihmisyyttä suojellaan tavallisesti eri yhteiskunnissa tietyillä oikeuksilla ja vapauksilla kuten sananvapaudella, mielipiteenvapaudella ja ajatuksenvapaudella. Kuitenkin on monia ihmisiä, jotka katsovat ettei esimerkiksi sananvapautta tulisi kaikissa asioissa ja kysymyksissä oikeuttaa. Monesti tällaiset ajatuspoliisit ja sananvapauden rajoittajat katsovat joidenkin asioiden olevan niin pyhiä ja koskemattomia, ettei niistä voida ilmaista konsensusmielipiteeseen nähden vastakkaisia näkökantoja. Nykypäivänä tällainen kysymys on esimerkiksi naisten asema ja naisten ominaisuudet miesten ominaisuuksiin nähden vertailtaessa. Miksi siis on näin, että joistakin asioista ei saisi sanoa yleiseen mielipiteeseen nähden poikkeavia mielipiteitä? Monet ihmiset ovat yliherkkiä ja katsovat, että muiden ihmisten tulee jakaa heidän käsityksensä asioistaan, sillä tällaiset ovat juuri demokratian roskajoukkovallalla ratsastavia mitläufereita, jotka katsovat, että heidän tulkitsemansa enemmistö on aina oikeassa jossakin asiassa, esimerkiksi sen perusteella, jos tällainen mielipide näkyy esimerkiksi enemmän medioissa, sillä nykypäivänä etenkin nuoret ihmiset katsovat tietyn asian olevan totta, jos "julkkis" tai "julkkisten" joukko niin sanoo. Onhan selvää, että ihmisten tulisi nähdä omat mielipiteensä irrallaan toisten ihmisten mielipiteistä, koska esimerkiksi mielipiteestä tulee arvo vasta sen jälkeen kun sitä työstetään, eikä se muutu arvoksi vain sen takia, jos määrällisesti suuri ihmisten joukko pyrkii kollektiivisen sokeuden takia sitä tunnustamaan. Monesti yhteiskunnan piirissä on suuttumuksen jälkeen sovellettu tietynlaisia aversioreaktioita ja -vaikutuksia, sekä esimerkiksi antiikin Kreikassa ostrakismosta, jossa kaupunkivaltion jäsen karkotettiin kaupunkivaltion piiristä ja tällainen ihminen menetti kaikki kansalaisoikeutensa. Minä olen kohdannut nauravia ihmisiä niin paljon, että se ei enää tunnu miltään. Kuitenkin on niin, että monilla tämän maailman ihmisistä on niin parkkiintuneet käsitykset siitä mikä on sopivaa, että tällainen poikkeava ja mielipiteensä sanova ihminen saa aina naurut päällensä. Se on mielenkiintoista, että ihmisiä kiinnostaa etenkin poikkeavuus, sillä minun mielestäni, jos jollekin pitäisi nauraa, niin silloin tulisi nauraa etenkin banaaliselle ja tavanomaiselle, sekä tietysti ihmisille, jotka reagoivat ja päättelevät noiden tapojen mukaisesti. Tämä liittyy tietysti ihmisten enemmistön kollektiivisuuteen ja tapaa päättää mielipiteensä joukossa ja kollektiivin kesken. Poikkeavasta mielipiteestä tulee niin suuri tabu, että tällaiset tyttöset tavanomaisesti nauravat jo silloin, jos näkevät jonkin ihmisen, joka edustaa tällaista mielipidettä. Myöskään armoa ei anneta ihmiselle, joka sanoo mielipiteensä asioiden pyhyyteen katsomatta. Aversio siis tarkoittaa reaktiota, jossa jotain yksilöä aletaan syrjiä ja suhtautumaan häneen kielteisesti siten, että tällainen yksilö voi itse kokea omassa minässään tällaisen syrjimisen. Minkä takia siis ihmiset eivät voi tunnustaa toisia ihmisiä samanlaisiksi ja samanarvoisiksi itsensä kanssa pelkästään sen takia, jos joillakin poikkeuksellisilla ihmisillä on enemmän pokkaa suhtautua asioihin vapaasti ja itsenäisesti ja oman ajattelunsa näyttämällä tavalla? On varmaan niin, että ihmiset ovat vieläkin ainakin ryhmän kehittymättömimpien kohdalla jonkinlaisia laumaeläimiä, joille on tärkeää se, että arvot ja mielipiteet päätetään ryhmässä, sen kesken. Tällaiset ihmiset eivät kykene itsenäiseen ajatteluun, ja tällaisten ihmisten ilmaantuminen herättää heissä pelkoa siitä, että heidän itsensä tulisi näiden ohessa pystyä vapaaseen ja itsenäiseen ajatteluun, johon he eivät kykene, ja johon heidän mielestään kenenkään yksittäisen yksilön ei tulisi ryhtyä pelkästään tämän takajättöisyyden takia. Miksi siis ihmiset eivät hyväksy yksilöllisyyttä ja vapautta. Tämä monesti liittyy etenkin yhteiskunnan pohjasakkaan, jotka ovat eläneet niin epävapaissa ja ahtaissa oloissa, että heidän mielestään arvot tarkoittavat sitä, mitkä päätetään yhdessä ja mitkä tulee aina tunnustaa sen eteen, että voidaan katsoa kuuluvansa johonkin merkittävään yhteiskunnalliseen kollektiiviin. Eli nämä ihmiset katsovat opportunistisesti ja pragmaattisesti, että arvon funktio on se, mihin sillä pyritään, eli esimerkiksi naisten tasa-arvon promotoiminen tarkoittaa heille parempia työ- ja opiskelumahdollisuuksia, ja kun joku sanoo jotain sellaista, joka kyseenalaistaa naisen ominaisuudet miesten ominaisuuksiin verrattuna, on tuon faktan sanova ihminen paha sovinisti, joka ei vaan halua naisia korkeisiin asemiin yhteiskunnassa, vaikka tuon faktan sanova ihminen voi olla suuntautunut totuuteen eikä ota huomioon sekundaarisia pyrkimyksenaiheita. Mielestäni mielipiteet ja ajattelu tulisi ottaa huomioon ja verrata etenkin suhteessa totuuteen. Ja mielestäni totuuteen suuntautuminen ei ole minkäänlainen rikos. Toinen vastaavanlainen ongelma on se, jos sanoo tiettyjen maahanmuuttajien ryhmien olevan sosiaaliselta tai yhteiskunnalliselta kompetenssiltaan selkeästi kantasuomalaiseen väestöryhmään nähden heikommalla tasolla. Tällöinhan sosialistiset kaikensuvaitsijat sanovat, että se on rasismia ja halua hakata mustia ihmisiä. Kuitenkin tässäkin taustalla voi olla se, että sanotaan totuus, eikä mukauduta yhteiseen kantaaottamattomuuteen, joka voi lopulta mustien ja pääministeriä leikkivien sosialistityttöjen myötä johtaa valtiolaivan vaurioitumiseen ja karille joutumiseen. Ketään ihmistä ei tulisi rankaista vapaasta ajattelusta vaan pikemminkin kollektiivitunneajatelmailijoita tulisi piiskata ja nauraa heille. Kaikki eivät lähesty yhteiskuntaelämää yksilöstä käsin, ja tähän väärinymmärrykseen perustuu koko tämä ongelma. Mielestäni voidaan sanoa, että evolutiivisen kehittyneisyyden aallonharjaa edustavat ihmiset, jotka uskaltavat itsenäisen ajattelun kautta olla vapaita ja riippumattomia suhteessa massaan ja joukkoon, joka on kuin yhtenäinen kasa alkulimaa. Ajattelusta ei tulisi rankaista, ja ihmisiä tulisi kannustaa ajattelemaan omakohtaisesti sitä, miten he suhtautuvat toisiin ihmisiin ja minkä perusteella he arvostelevat toisia ihmisiä eli heidän ei tulisi samaistaa itseään kollektiiviin eli kuvitelmaan siitä, että on jonkinlainen opportunistisesti mielipiteitä johtava kollektiivi vaan olemaan yksilö, yksin kaikkia vastaan. Onhan inhimillistä ajatella, että yksilöitä kohtaan tulisi aina olla ystävällinen eikä tuomita häntä, sillä vaikka monet kollektiivi-ihmiset ajattelevat toimivansa enemmistöstä käsin niin ei tällainen tuomitseminen ole kuitenkaan muuta, kuin päätös suuntautua omasta hauraasta yksilöydestään kateuden takia itsenäistä ylivoimaista yksilöä vastaan.

Kulttuurin käsitteestä

Kulttuurin käsite on murroksessa nykypäivänä kansallisvaltioiden ja maahanmuuton suhteen muututtua. Koska lähes mitkään eurooppalaiset kulttuurit eivät enää perustu kansallisvaltion antamaan pohjaan, on kulttuurin käsite tullut muutoksen alle. Kulttuuri tarkoittaa kuitenkin vielä nykypäivänäkin niitä piirteitä, jotka kuvaavat tiettyjä väestöryhmiä. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi kieli, perinteiset tuotantomuodot ja talouden harjoittamiseen liittyvät piirteet, ulkomuoto, tavat pukeutua ja tavat suhtautua toisiin ihmisiin, kulttuurin harjoittamiseen liittyvät tulokset ja metodit, millaista kulttuuria tietyn kulttuurin jäsen tuottaa, eli mitä yksittäisestä kulttuurin jäsenestä jää perinnöksi tuleville sukupolville. Kulttuuri tavanomaisesti määrittyy myös sen uskomusten ja tiedonhankintamenetelmien kautta. Voidaan esimerkiksi sanoa, että tietyn kulttuurin jäsenillä on jonkinlaisia pinnanalaisesti kaikessa kulttuurissa oleskelevia maailmanselitysteorioita. Voidaan sanoa, että mitä kehittyneempi maailmanselitysteoria on, sitä avoimempi se myös on. Voidaan varmasti arvioida kulttuurin kehittyneisyyden astetta siinä, kuinka avoin tai toisaalta kuinka sulkeutunut sen sisäiset maailmanselitysteoriat ovat. Voidaan myös varsin helposti sanoa, että kulttuurin arvon määrittää myös sen rationaalisuus, loogisuus ja universaalisuus. Eli voidaan sanoa, että mitä kehittyneempi kulttuuri on, niin sitä helpommin ymmärrettävä ja omaksuttava se on sellaisten kulttuurien jäsenille, jotka ovat perustaneet kulttuurinsa avoimiin maailmanselitykseen, eli esimerkiksi kehittyneeseen ja fallibilistiseen tieteeseen, eli universaaleihin maailmanselitysteorioihin, joiden omaksuminen ja ymmärtäminen ei mitä kehittyneempi kulttuuri on, vaadi yksittäisen kulttuurin eli esimerkiksi vaikka somalikulttuurin ymmärtämistä. Siinä mielessä voidaan sanoa, että esimerkiksi Euroopan unioni on kehittänyt eurooppalaisista kulttuureista helpommin omaksuttavia ja universaalisia verrattuna aikaan ennen sitä. Eli avoimuus on tärkeä piirre siinä, kun arvotetaan kulttuurin arvoa ja sen soveltuvaisuutta muiden kulttuurien jäsenille. Eli voidaan sanoa, että matala-arvoinen kulttuuri, joka ei epäavoimuutensa takia voi tulla helposti omaksuttavaksi ja toisaalta se ei myöskään anna kulttuurinsa jäsenille mahdollisuutta toisten kulttuurien omaksumiseen ja niiden avoimena näkymiseen, rajoittaa ihmistensä mahdollisuutta ymmärtää kehittyneempiä kulttuureita. Mielestäni voidaan sanoa, että länsimainen kulttuurin on tänä päivänä arvokkaampi kuin esimerkiksi afrikkalaiset tai arabikulttuurit, ja se juuri on liitteessä siihen, kuinka avoimia ja humaaneja länsimaiset kulttuurit tai kulttuuri on. Tietyt uskonnot esimerkiksi rajoittavat suuresti siinä toimivien ihmisten mahdollisuuksia tulla tietyn kulttuurin piiriin, eli se pitää yllä vaikuttavia raja-aitoja muiden kulttuurien ihmisiiin, mutta toisaalta se myös rajoittaa oman kulttuurinsa ihmisten vapautta omaksua piirteitä kehittyneemmistä kulttuureista. Kuitenkin mielestäni esimerkiksi sitä, kuinka vapaasti kulttuureissa annetaan mahdollisuuksia jäsenille muodostaa uutta kulttuuria, kuvastaa sen kulttuurin kompetenssin astetta. Esimerkiksi voidaan sanoa, että yksilölle on annettava mahdollisuuksia tulkita kulttuurisia paradigmoja uudestaan, eikä kulttuurin tule missään nimessä olla ainakaan reaktiivista, eli sellaista, että siinä ohjattaisiin ihmisten tekemiä tulkintoja toisten samanaikaisesten tai aikaisempien kulttuuristen paradigmojen kautta siten, ettei lopulta yksilöllä olisi mahdollisuutta tulla kulttuurin osaksi sitä tulkitsemalla ja uudelleenmuotoilemalla. Kehittyneessä kulttuurissa, kuten aiemmin jo sanoin, on mahdollistettava se, että sen maailmanselitysteoriat ovat avoimia siihen, että niiden muotoa voidaan tulkita koko ajan uudelleen, eli kulttuurin tulisi mahdollistaa kokoaikainen jatkuva vallankumous kulttuurien paradigmojen tulkinnassa, vaikka en tällä vallankumouksella tarkoitakaan kuitenkaan minkäänlaista kommunismiin viittavaa järjestelmää. Vaikka kehittyneissä länsimaisissa kulttuureissa kulttuurisia artefakteja tulee ehdottomasti vankasti suojella, on kuitenkin niiden kulttuuristen artefaktien antaman pohjan oltava vapaa ja tarjottava puhdas pöytä uusille tulkinnoille. Voidaankin varmaan sanoa, että reaktiivisuus ja ringissä kiertäminen tavanomaisesti liittyvät sellaisiin kulttuureihin, jotka eivät anna jäsenilleen riittävää vapautta ja mahdollisuutta toimia etenkin suhteessa kulttuuriin. Länsimainen kulttuuri sisältää filosofiaa, tiedettä, taidetta, kirjallisuutta ja uskontoa. Kuitenkin näiden avoimien kulttuuristen paradigmojen löytäminen on taannut länsimaisille ja eurooppalaisille ihmisille uusia mahdollisuuksia jatkaa kulttuuristen paradigmojen löytämistä ja rakentaa uutta kulttuuria näiden löydettyjen ja tulkinnalla esiin saatujen paradigmojen päälle, ja sen kehittyneisyytensä takia nämä kulttuurit tarjoavat jäsenilleen paljon suurempaa vapautta, kuin mikä tilanne on kulttuureissa, jotka eivät esimerkiksi ole kehittyneet pidemmälle oman henkisen ikänsä työstämisessä. Mikä siis avoimuuden lisäksi kulttuurin tekee sellaiseksi, että se voitaisiin arvioida kehittyneeksi? Voidaan toistaa, että esimerkiksi universaalisuus, rationaalisuus ja loogisuus tekevät kulttuurista kehittyneen. Universaalisuus tarkoittaaa ihmisten kykyä olla tekemisissä toisten kulttuurien kanssa ja toisaalta esimerkiksi hallita toisissa kulttuureissa elävien kieltä ja tapoja, eli tämä tarkoittaa tietynlaista kokonaisuuden huomioonottavaa yleistämistä. Tämän takiahan esimerkiksi Afrikassa on vuosisatojen ajan ollut lähetyssaarnaajia ja paikallisten kulttuurien kehittäjiä, mutta toisaalta Euroopassa mustat eivät monesti pysty kovin nopeasti sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin. Rationaalisuus kehittyneisyyden mittana tarkoittaa etenkin yhdessä sovittavia periaatteita ja yhtenäisiä käsitteitä, eli siis miten kehittynyt kulttuuri on, niin sitä yhtenäisempiä ja yhdenmukaisia tietyt yhdessä sovittavat käsitteet ja periaatteet ovat, eli tämä tarkoittaa etenkin helposti ymmärrettävää ja helpoin keinoin sovellettavaa. Voidaan sanoa vaikka, että sen takia tiettyjen länsimaisten kulttuurien kieliä opiskellaan eniten, koska noista kielistä on tullut tämän helposti ymmärtämisen ja soveltamisen esimerkkejä. Loogisuus kulttuurin piirteenä tosiaan tarkoittaa sitä, miten yhtenäisiä ja toisiaan muistuttavia kulttuurin rakenteet ovat ja sitä miten helposti esimerkiksi yhtenäisiä rakenteita kulttuurin sisällä voidaan kääntää ja tuoda ymmärrettäväksi toisten kulttuurien jäsenille. Eli voidaan sanoa, että esimerkiksi loogisuus, rationaalisuus ja universaalisuus tarkoittaa helposti ymmärrettävää ja helposti käännettävää. Helposti ymmärrettävä tarkoittaa sitä, että kulttuuri on avoin toisille kulttuureille ja pystyy myös ymmärtämään etenkin heikommalla tasolla olevia kulttuureita, mutta toisaalta helposti käännettävä tarkoittaa etenkin sitä, että esimerkiksi länsimaissa ihmiset voivat huomata, että kulttuuriin liittyvät piirteet muistuttavat toisia kehittyneitä kulttuureita, ja sitä että tietynlainen vaihdettavuus on esillä tällaisen kulttuurin tulkinnassa. Kuitenkin länsimaisen kulttuurin helppo ymmärrettävyys ja käännettävyys perustuu etenkin siihen, että tällaiset piirteet ovat nähtäviä toisten saman kulttuuripiiirin kulttuurien ihmisille, eli tietynlainen sosiaalinen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kompetenssi on jo oltava olemassa, että tällainen universaalisuus voi tulla esiin. Avoimuus tarkoittaa etenkin sitä, että tekemällä kovasti töitä ja pyrkimällä ymmärtämään universaalisia periaatteita, toisten kulttuurien jäsenet pystyvät tulemaan näiden kehittyneimpien kulttuureiden osiksi. Toisaalta on sanottava se, että tietynlainen prekosisioteetti, eli poikkeavuus siten että pystyy ottamaan osaa pysyvän kulttuurin luomiseen, vaatii aina suurempia resursseja kuin mihin tavallinen kulttuurin jäsen pystyy, ja tuon prekosisioteetin ylläpitäminen ja pysyvien kulttuurin tuotteiden aikaansaaminen vaatii aina sitä enemmän lahjakkuutta ja kykyä, riippuen siitä, millä tasolla kulttuuri on oman henkisen ja pysyvän olemuksensa kautta.

Lamentation

Thou likest me or not
I ventured it so
so my head had transformed
to a larger than life beetroot
I had not gagged thou
Its meaning had to be so
My misery and poverty
Had thou never seen it
I want to an eagleowl become
and turn beside all the voices
I want to become time
and search throughout the history
a missed legend disappeared

Yritysjohtaja

Tervetuloa kaikki toimistomme työntekijät tähän uusimpaan kehityskeskusteluun, johon olemme kutsuneet kaikki toimiston työntekijät. Viimeisellä kvartaalilla myyntimme nousu oli noin kuusitoista prosenttia edellisvuoteen nähden, jolloin voimme ennakoida kahdeksan prosentin nousua liikevaihtoon edelliseen vuoteen verrattuna, ja tästä on kiitettävä etenkin tuotekehittelypuoltamme, joka on alkanut lopultakin tuottamaan sellaisia tuotteita myymälöihimme, joita monitarpeiset asiakkaat todella ovat ilmaisseet tarvitsevansa. Tästä johtuen voimme antaa pian suhteellisesti suuremman palkankorotuksen toimistolaisille heti ensi kuusta lähtien.... NATTINEN, PERKELE, EIKÖ NE KOPIOT ALA JO TULLA SIELTÄ KONEESTA! EI tässä sinulle makseta tyhjästä! Vauhtia! .....Mutta kuitenkin meidän tulisi olla tietoisia myös aktiivisen myyntitiimimme parantuneesta myynnin tasosta, ja tästä voimme olla kiitollisia sekä Parhailalle ja Korkeilalle. Teidän esimerkkinne mukaan jos kaikki toimisivat voisimme olla pian markkinoiden johtaja omalla alallamme.... HATONEN, EIKÖ SE KAHVI ALA JO KEITTYÄ NOPEAMMIN! Ja se ei saa olla liian laimeaa, mitä se on ollut jo toista vuotta, SAATANA!. Ja kermaa on oltava! Mitä enemmän lusikka pysyy pystyssä sen parempi.... Emmekä kuitenkaan voi unohtaa markkinointitiimimme panosta, johon he ovat saaneet lisää käsiä ja henkisiä sekä materiaalisia voimavaroja. Kuitenkin olemme huomanneet, että yrityksemme ostajakunta on viime aikoina muuttunut niin, että vain keski-ikäiset asiakkaat ovat säännöllisesti palanneet ostamaan tuotteitamme.... SIKANEN, eikö ne lattiat SAATANA puhdistu nopeammin, ja vahaa on laitettava niin, että kiiltää. Ja vessanpönttö on siivottava, kävin äsken itse siellä tortuilla. Vauhtia!...... Johtajamme on antanut palkankorotuksia varten kuukausittain jaettavaksi neljätoista tuhatta viime vuosia enemmän, josta olen itselleni varannut vaatimattomat 13 tuhatta, koska aion palkata Sikasen, Hatosen ja Nattisen kotiini osapäiväorjiksi, ja viime osa jaetaan apulaiseni Pöhkölän kanssa, että hän pääsee palkkamaan Nattisen, Siksen ja Hatosen viikonlopuiksi kerrossiivoojiksi sukunsa retkeilymajan palvelukseen..... RUSTINEN, eikö se asiakirjan kirjoittaminen SAATANA suju yhtään nopeammin, ei meillä ole päivää aikaa täällä istua.... Kuitenkin myyntimme on vauhdittunut myös kilpailijamme yrityksen valtauksen jälkeen, jolloin heidän toimintansa ajettiin alas. Voimme olla tyytyväisiä työilmapiiriimme, sillä olen jo pitkään ajatellut sitä, että turhat käskyhierarkiat ovat täysin turhia nykyaikaisessa suomalaisessa yrityksessä. Menenkin kiittämään asiasta Halosta..... Hetken päästä: HALONEN, oletko sä taas ihan tillin tallin siellä, ryypäännyt aamusta asti tavan mukaan. Näpsäytä oviavaintani, kun tokenet!

Universaali kapitalismi ja universaali köyhyyden poistaminen

Kapitalismi tarkoittaa vapaata markkinataloutta, jossa kysyntä määrittää tuotteiden tarjonnan ja hinnan. Kapitalismissa tavallisesti on myös laajempi tarjonta erikoistuneille ja erilaisille tuotteille verrattuna esimerkiksi valtionsosialismiin, jossa saattaa olla esimerkiksi vain yksi tuotemerkki samassa kategoriassa. Kapitalismi siis tarkoittaa mahdollisuutta valita, eli talousjärjestelmä on ennakoimaton ja sen muodon määrittää ihmisten käyttäytyminen markkinoilla ja heidän omat kulutustottumuksensa. Voidaan sanoa, että esimerkiksi aina saman tuotemerkin suosiminen tarkoittaa mahdollisesti jopa sitä, että toiset tuotemerkit samassa kategoriassa vähenevät. Universaalissa kapitalismissa kaikki maailman varannot olisivat siis tukemassa samanlaista valintaan perustuvaa taloutta. Monesti vapaan talouden yhteydessä tulisi muistaa se, että yhteiskuntien valmiudet kapitalismiin tulisi varmistaa ennen kuin kapitalismiin  ryhdytään, eli infrastruktuuri ja esimerkiksi tuontiin ja vientiin tarvittavat käytännölliset voimavarat tulisi tarkastaa. Monissa köyhissä maissa tällaisia valmikkeita ei  ole ja sen takia rikkaimpien maiden tulisi edelleen antaa bruttokansantuotteestaan osa köyhimmille maille, mutta toisaalta se tulisi aina siinä varmistaa, että avustukset eivät mene väärään tarkoitukseen, ja sen takia esimerkiksi köyhimpiin Afrikan maihin tulisi saada näitä avustuksia vahtimaan tarkoitettuja länsimaalaisia asiantuntijoita ja virkamiehiä.
Universaali köyhyys on toinen juttu. Kaikkialla on varmasti köyhyyttä, mutta tavallisesti se on enemmänkin ihmisten varakkuutta vertaillessa ilmenevää suhteellista köyhyyttä, eikä absoluuttista köyhyyttä, jossa ihmisillä ei olisi kerrassaan mitään. Kuitenkin monesti on sellaisia tapauksia, esimerkiksi maahanmuuttajien, pakolaisten ja sotaa paenneiden ihmisten joukossa, jossa ihmiset ovat menettäneet lähes kaiken, jolloin tietysti pitäisi suhtautua heihin eri tavalla kuin suhteellisesti köyhiin. Kun mietitään universaalia kapítalismia vastauksena universaaliin köyhyyteen, niin on selvää, että kapitalistiset länsimaat, joissa ihmiset kuluttavat markkinoilla ja jossa näiltä ihmisiltä otetaan osa tuloista pois tulonsiirtoina, ja jossa koulutetaan ihmisiä asiantuntijoiksi ja annetaan heidän erikoistua, ovat ainoita mahdollisia tahoja, jotka pystyisivät auttamaan köyhimpiä maita ja valvomaan heille annettujen avustuksien tulosta oikeaan tarkoitukseensa. Suurimpien yritysten ja valtioiden johtojen tulisi pyrkiä köyhyyden poistamiseen ja elintason sekä infran kehittämiseen köyhimmissä maissa, jotta noihin maihin voisi vähitellen muodostua kuluttava keskiluokka, jolloin yritykset saisivat pitkällä tähtäimellä suurempaa omaa kuluttajakuntaa ja jossa köyhyys alkaisi vähitellen poistua. Toimintamahdollisuuksien teorian mukaan ihmisille tulisi pyramidimaisesti tarjota vähitellen parempia mahdollisuuksia ottaa osaa kansainväliseen kapitalismiin. Köyhyys ei poistu siten, että ihmisille tarjotaan lusikallisia suuhun, vaan heidän on itse voitava aktivoitua sen poistamiseksi.

Opetussuunnitelmasta ja oppimisvelvollisuudesta

Opetussuunnitelma tarkoittaa maanlaajuista koulujen opetustarjontaa eli curriculumia. Sitä ollaan Suomessa noudatettu kauan. Siinä ei olla kuin kokeilukoulujen ja erityiskoulujen kohdalla tehty poikkeamia. Opetussuunnitelmalla Suomen valtio on pyrkinyt takaamaan, että kaikki Suomen nuoret saisivat yhtäläisen ja toisiaan nähden vertailukelpoisen koulutuksen. Mielestäni opetussuunnitelma ei kuitenkaan ole täydessä määrin myönteinen asia. On selvää, että lapsilla ja nuorilla on omia toisistaan poikkeavia mielenkiinnonkohteita. Joku voi olla kiinnostunut luonnontieteistä, humanistisista tieteistä, kielistä, urheilusta tai vaikka luovasta itseilmaisusta. Siihen nähden opetussuunnitelma ei ota huomioon näitä poikkeavia kiinnostuksen aiheita, vaan se pakottaa kaikki pänttäämään perse penkissä kaikenlaisia epäolennaisuuksia, joita tuollainen nuori ei välttämättä koskaan myöhemmässä elämässään tarvitse. Esimerkiksi minä olen inhoamani matematiikan oppiainetta hyödyntänyt koulun jälkeisessä elämässä tasan siten, että olen joutunut joskus käyttämään neljää peruslaskentatapaa, ja näin on varmasti monilla muillakin. Opetussuunnitelmasta luopuminen tarkoittaisi koulujen yksityistämistä ja erikoistamista siten, että siinä tuotettaisiin yhteiskuntaan asiantuntijoita, joilla olisi syvällinen tietämys ja kiinnostuneisuus tiettyä oppiainetta tai oppiaineitten kokonaisuutta kohtaan. Lisäksi oppiaineiden alajaoksia tulisi opettaa kouluissa enemmän sen mukaan, millaisia aineita koulussa opetettaisiin. Erikoistuminen on tärkeätä etenkin tehokkuuden lisäämisen takia. Jos kaikki oppivat vain samoja aineita sekaisin, eivätkä he pyri erikoistumaan, ei heistä tule kerrassa mitään - kuin osasta vain tietyn oppiaineen matalatasoisia tietäjiä ja lopputulos voi olla että he hallitsevat kaikenlaista triviaa, eivätkä pysty keskittymään yhteenkään erikoisaineeseen. Koulupiirien sisälle tulisi perustaa yksityisiä ja riippumattomia kouluja, jotka kukin perustuisivat tietyn oppiaineen erityistämiseen oppilaiden mieleen ja olemukseen. Opettajat voisivat olla eri alojen asiantuntijoita ja freelanceropettajia, jolloin samanaikainen työ ja kouluttautuminen ja opettaminen voisi tapahtua samanaikaisesti. Myös luokkaopetusta tulisi vähentää ja lisätä kouluihin tenttiakvaarioita ja kirjatenttejä, jolloin laajempien opinnäytteiden myötä kehittyisi oppilaiden tutkijanlahja. Koulut tulisi siis yksityistää eli niiden tulisi siirtyä yksityisten omistajien haltuun, koska valtio olisi muuten aina puuttumassa siihen mitä oppilaat voivat ja mitä he saavat oppia. Oppilaat voisivat hankkia rahoja koulutuksensa maksamiseksi töistä, jota he voisivat säännöllisesti tehdä oman erikoistumisensa hankkimiseksi.
Oppimisvelvollisuutta nykyisen sosialistisen koulun muodossa ei tulisi pidentää, koska ensinnäkin ihmisen luontainen oppimiskyky ei pysy yllä pakottamalla ja toiseksi oppilailla tulisi olla oikeus päättää oman koulutuksensa muodosta ja valita erilaisia erikoistuneita aloja opettavien yksityisten koulujen väliltä.

Brexit ja Boris

Britannian pääministeri Boris Johnson on viime vuosien aikana ohjannut Ison Britannian kuningaskunnan irti ja ulos Euroopan Unionista. Brittien enemmistö ei ainakaan heti jää kaipaamaan EU:ta, mutta on varmaa, että EU tulee vielä kaipaamaan Britanniaa. Kanaalin yli ei varmaankaan ole tulossa pakolaisia mantereiseen Eurooppaan. Britannian ero EU:sta perustuu pohjimmiltaan brittien kansanluonteeseen ja haluun olla riippumattomina saarellaan. Tämä on tunto, joka on vallinnut briteissä mutta etenkin englantilaisissa jo satoja vuosia. Voidaan luulla, että EU on joillakin briteillä vertaantunut samanlaiseen maanvalloitukseen kuin mitä Hitler ja Napoleon ovat aikaisemmin yrittäneet. Kuitenkin silloin kun Saksa tai Napoleon on uhannut Euroopan tasapainoa, ovat britit aina tulleet auttamaan muita eurooppalaisia. Eli eurooppalaisina britit pysyvät vaikkeivat Euroopan Unionin jäseninä. On kuitenkin todettua, että EU:n voimakkain armeija on nyt jättäytynyt Unionin ulkopuolelle.
EU-vastaisuus on Britanniassa aina ollut ominaista niille Konservatiivien ja joidenkin Liberaalien kannattajille, jotka asuttavat saarivaltion maaseutua ja pieniä ja keskisuuria kaupunkeja. Esimerkiksi Lontoossa ja Birminghamissa EU-vastaisuus ei ole ollut läheskään yhtä yleistä kuin syrjäseuduilla. EU-vastustajat tai -skeptikot ovat myös tavallisesti iältään vanhempia kuin unionia kannattavat. Britanniassa ihmiset valitsevat Labourin ja Konservatiivien väliltä etenkin varallisuuden ja iän mukaan. Boris Johnsonilla on kokemusta tuon joukon aatteista esimerkiksi sen perusteella, että hänen ollessaan Daily Telegraphin reportterina 90-luvulla oli hänen tyypillisin lukijansa keskienglantilainen keski-ikäinen Konservatiivien kannattaja.
Peter Hitchens on monissa kirjoissaan ja dokumenteissaan kuvannut sitä, miten takapajuinen ja ummehtunut kulttuuri-ilmapiiri Britanniassa oli siihen aikaan, kun se ei vielä ollut EEC:n jäsen. Ranskalaiset gaullistit  toki estivät vuosia Britannian liittymisen Unioniin, mutta lopulta vuonna 1972 Edward Heathin ollessa pääministerinä, liittyminen tuli viralliseksi. Lähes koko Unionissa olon aikansa etenkin Konservatiivien joukossa on ilmennyt euroskeptisyyttä ja huipentumana tuossa Thatcherin pääministerikausi 1979-1990. Kun John Major tuli Thatcherin seuraajaksi vuonna 1990, yritti hän marginalisoida EU:n vastustajat puolueessaan mutta sai esimerkiksi vuonna 1992 pettyä Maastrichtin kapinallisiin, jotka saivat estettyä Maastrichtin lakien voimaan tulon maassa. Voidaan sanoa, että Majorin kyvyttömyys estää euroskeptikkojen aikeita johti omana osanaan hänen kaatumiseensa vuoden 1997 vaaleissa.
Boris Johnson, jonka koko nimi on tosiasiassa Alexander Boris de Pfeffel Johnson, tulee monisyisestä eurooppalaisesta sukuperinnöstä. Hänen isoisänsä isä esimerkiksi oli turkkilainen sisäministeri Ali Kemal, ja hänen suvustaan löytää esimerkiksi saksalaisia, juutalaisia ja ranskalaisia juuria, ja nimi de Pfeffel tulee hänen isoäitinsä äidin saksalaisesta ja aatelisesta tyttönimestä. Olisi luontevaa olettaa, että näin läpieurooppalainen ihminen olisi myötämielisempi EU:ta kohtaan, mutta muut piirteet Johnsonin historiassa ovat luultavasti estäneet sen. Hän kasvoi osittain isovanhempiensa maatilalla Exmoorissa Cornwallissa ja sai perienglantilaisen eliittikasvatuksen ensin prepschooleissa ja sen jälkeen Eton Collegessa ja Oxfordin yliopistossa, missä hän luki antiikin klassikkoja. Boris Johnson on myös monen muun myöhemmän brittipoliitikon tapan ollut aina thatcherilainen, eli se poliittinen kehitys, joka suhteessa Eurooppaan alkoi Thatcherin ja etenkin Enoch Powellin myötä, on tullut Johnsonin politiikassa lopulliseen päätepisteeseensä. Voidaan kuitenkin ajatella, koska emme ole enää 1800-luvulla, että Britannian kiinnostus muuta Eurooppaa kohtaan tulee laskemaan ja vice versa, eikä sitä voida kuvat myönteiseksi kehitykseksi. Britit ovat perieurooppalaisia, he ovat aina olleet esikuva yhdestä eurooppalaisesta kulttuurikansasta.
Voi olla, että vaikka brittiläinen talouskin tulee kärsimään eron myötä, tarkoittaa se myös sitä, että brittiläinen ja englantilainen kulttuuri tulee kärsimään erosta. Kulttuurista tulee enemmän peribrittiläistä tai perienglantilaista ja eurooppalaisten tuotteiden pääsy maahan vaikeutuu ja ihmisten kulkeminen samaten vaikenee, sekä uusien tuontitullien myötä mannereurooppalaisista tuotteista tulee kalliimpia ja harvemmin käsiin saatavia, ja voi olla myös niin, että brittiläisten tuotteiden hinnat tulevat nousemaan talouden notkahduksen myötä. Luonnollisesti ulkomaiset yritykset siirtävät pääkonttoreitaan Manner-Eurooppaan ja loppujen lopuksi verojenkin määrä tulee joltain osin kasvamaan, vaikka Britannia säilyttääkin punnan ja pääsee lopultakin eroon EU-tuista. Punnan kurssista ja sen tulevasta kehityksestä voidaan olla montaa mieltä. Monet Britanniaan haluavat vaihto-opiskelijat joutuvat valitsemaan toisen maan.
Johnson näyttää luottavan niin paljon Britannian talouteen, että se pystyisi tällaisella protektionistisella politiikalla pysyvän yllä ja kunnossa. Tietysti ero tarkoittaa myös kysyntää sellaisille tuotteille, jotka aiemmin ostettiin kanaalin takaa Euroopasta. Riittääkö briteillä voimaa tuollaiseen tarjonnan lisäämiseen. Tietysti Britannia säilyttää erikoisasemansa Yhdysvaltojen kanssa, joten voi luulla, että heidän roolinsa Britannian talousjärjestelmän kannattelijana tulee kasvamaan. Britannia ei kuitenkaan säilytä rooliaan muuten kuin jenkkien kanssa siinä, kuinka Britanniassa teetetään vientiä varten tarkoitettuja tuotteita. Tullien myötä brittiläisten tuotteiden hinnat nousevat vähitellen muussa Euroopassa ja ja maailmalla. Myös vapaan liikkuvuuden vähentymisestä kärsivät esimerkiksi jalkapalloseurat, jotka eivät voi enää hankkia yhtä vapaasti ei-brittiläisiä pelaajia joukkueihinsa.
Briteillä on voimakas kansallishenki, ja he ovat ylpeitä siitä, että he ovat usein taistelleet maansa riippumattomuuden puolesta etenkin ranskalaisia ja saksalaisia vastaan, ja kuten jo todettua, monet ovat kokeneet jäsenyyden olevan ranskalaisille ja saksalaisille antautumista. Kuitenkin brittien tulisi säilyttää diplomaattisuutensa, että EU:lla ja Britannialla voisi jatkossa olla erityinen suhde, ettei ero tarkottaisi totaalista erottautumista muusta Euroopasta. Etenkin kulttuuristen vaihtoyhteyksien olemassaolosta tulisi varmistua, koska muussa tapauksessa muualla Euroopassa terveiden Ranska/Saksa-suhteiden mahdollisesti voimistuessa, voimistuu varmasti myös riippuvaisuus toisesta englantia puhuvasta kansasta eli jenkeistä.

Elmer Diktoniuksen runoja käännettynä (lisää seuraa runsaammin lähiaikoina)

Haluan mennä rukiin keskelle


Haluan mennä keskellä rukiin
joka heiluu tuulesta
raudasta tehdyn kirveen kera
haluan maata ruohon keskellä
ja katsoa varovasti kohti taivasta
joka tumman sinisenä höljyy
ja kyyhkyset liitävät siinä
haluan kääntyä kyljelleni
ja laittaa korvani maata vasten
Auringon lämmittämään maan poveen
ja kuunnella ääniä
joita kantautuu mullasta
kaikki elää, kaikki elää
kaikki tulee, kaikki tulee
ja sinä tulet samaksi kuin muut
kun se kuolee
heiluva ruiskalu
liitävä kyyhkynen
palanen mullasta
huokailee ja kuiskailee
ja minä katson taivasta kohden
ja kyyhkyjä jotka liitävät
ja tunnen että olen jo'
mitä minusta tulee
osa tästä kaikesta.


Tule yö


Tule yö
ja kukista minut
tule turhuus luokseni lauluuni
sinun kaikista pehmeimmillä käsilläsi
ota kaikki pois äläkä anna mitään takaisin
ja kun nukun pimeässä
työnnä nänni sisään suuhuni
Miksi olen likaisena
verrattuna puhtauteen sisälläni
kun Jumalat alkavat tutkimaan sieluani
ja jättävät jälkiä
heidän mahtavista alastomista jaloistansa
minun kuumaan asfalttiini
ravistaudun minä
kun seison suuren puun vierellä
joka alastomana kiertää itseään
maan mullasta kohti taivasta
ilman kieltä, kaikki sen kukinnassa
hulluttelen minä
minun vaatteeni, minun köyhä puheenparteni
haluan alastomana kasvaa suureksi
vastoin omaa aikuisuuttani

Rahvaasta osa II

Kun ajatellaan tietynlaisia työväenluokan ja alemman keskiluokan jäseniä, voi huomata sen, etteivät he monestikaan ole suvaitsevia, ystävällisiä ja inhimillisiä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät muistuta heitä itseään. Vaikka Neuvostoliittoa ei ole enää ollut kolmeenkymmeneen vuoteen ja punakapinastakin on aikaa toistasataa vuotta, niin siitä huolimatta prolen kateus elää edelleen vahvana kaikissa sellaisissa ihmisissä, jotka ovat vähälahjaisia ja suoranaisia haittoja yhteiskunnalle ja talouden kasvulle. Rahvaan jäsen nauttii siitä, kun heikkoutensa takia hän pyrkii lyömään parempia ihmisiä vyön alle, aina, kun parempi ihminen vaikuttaa olevan jollain tavalla haavoittuvainen. Tämähän on kiusaajien logiikkaa eli sellaisten ihmisten logiikkaa joista suuremmassa osassa tapauksista tulee tulevan rahvaan jäseniä. Mielestäni poliittisen mielipiteen, kansallisuuden tai kulttuurin perusteella ei voida suhtautua alentavasti toisiin ihmisiin, koska ihmisiä on aina kohdeltava yksilöinä, ellei nyt lasketa joiden poliittisten puolueiden puoluekokouksiin osallistujia. Rahvas ei voi näin tehdä, koska heillä ei ole individuaalista tajua siitä, että ihmiset ovat loppujen lopuksi yksilöitä. Rahvas ajattelee kaiken materiaalisen kollektiivisuuden ja toisten ihmisten mielipiteiden ja arvojen perusteella ja he muistuttavatkin jonkinlaista yhtenäistä läjää alkulimaa. Heillä ei siis ole yksilöyden tajua edes itsessään, minkä takia luonnollisesti he eivät pysty tunnistamaan muitakaan ihmisiä yksilöinä. Monesti rahvaan edustajat äänestävät proletariaattipuolueita kuten vasureita, muita sosialisteja ja persuja. He suhtautuvat oikeistolaisiin, kaksikielisiin, aatelisiin, itseään älykkäämpiin, varakkaisiin, eri tavalla pukeutuviin ja erilaisia mielipiteitä ilmaiseviin ihmisiin syrjivästi, koska heidän kommunistinen kollektiivin tajunsa on niin voimakas, ettei siinä voi poiketa toisista ihmisistä. Mikään pilkkauksen aihe ei ole liian pyhää näille punikkipedoille. He siis nauttivat siitä, kun voivat jonkun asian mainitsemisen ja pilkkaamisen takia nousta vähän korkeammalle vain itse tunnistamassaan ihmisten välisessä hierarkiassa. Rahvaalla ei ole herrasmiesmäisyyttä. Se on hyvä kuitenkin muistaa, että te, jotka minua pilkkaatte pikkuseikan takia, olette paariaa ja minä olen teitä parempi aristokraatti. Rahvaalla ei ole yksityisyyden tajua, koska he ovat tottuneet siihen, miten ahtaissa ja pienissä oloissa ovat olleet ja sen myötä koska he eivät ymmärrä yksityisyyttäkään, niin eivät he voi antaa toisillekaan yksityisyyttä ja omaa tilaa. Tuulipukujengi on sellainen porukka, että heistä ei voi antaa mielipiteitä, vaikka toisaalta he kyllä ovat juoruamassa vaikka kuinka heille kuulumattomista halveksuttavalla tavalla levitetyistä asioista näissä heidänkin mielestään paremmissa ihmisissä, koska he muistavat sen, sillä etenkin vasemmistolaisilla ja naisilla on niin vahva kollektiivisuus, että he ottavat niistä sanotun henkilökohtaisesti. vaikka mielestäni poliittisia mielipiteitä ei tulisi tuoda omaan päivittäiseen elämään, ja ei voida koskaan suhtautua alentavasti tai vihamielisesti toiseen yksilöön sen takia, koska hän sattuu ajattelemaan eri tavalla. Rahvas osaa myös arvostaa, mutta sekin on riippuvaista vaiin korostetuista vallan symboleista, koska rahvas näkee vain pinnan ja tekee monesti esimerkiksi äänestäessään äänestyspäätöksensä tunteidensa ja vaikutelmiensa perusteella. Rahvaasta tulisi varmasti monia loistavia vaikutelmaopin professoreita ja opettajia, paitsi vaan, he eivät voisi syvällisesti perustella omia mielipiteitään ja arvojaan, koska heitä säätelee kommentaariaatin manipuloimalla ohjaama vaikutteellisuus, jolla se säätelee merkitysvaltaa, eli samalla se yritttää ohjailla sitä, millaisia merkityksiä ihmiset antavat eri asioille. Eli rahvas ei pääse käsiksi syväsymboleihin, joiden merkitys avautuu tulkinnalla, vaan he antavat pintapuolen symboleille annetusti arvon, jota ne eivät useimmin ansaitse. He myös monesti arvottavat ihmisiä hierarkkisesti ja ovat jopa aikaihmisenå kiinnostuneita tämän hierarkian ylläpitämisestä roolien ja sanan- /ajatuksenvapauden rajoittamisen kautta.