Voidaan sanoa, että ihmisten ryhmien kollektiivihenki ja
kollektiivipaine aiheuttavat monesti sellaisia ilmiöitä, jotka lopulta saavat
samankaltaisen, ei toisistaan suuresti poikkeavan muodon. Voidaan ajatella ja
arvioida, että ihmisryhmän tavallisimmat piirteet liittyvät siihen, että
joillakin ryhmän jäsenillä on enemmän oikeuksia ja vapauksia toimia ryhmän
piirissä kuin toisilla. Toiset saavat arvostella ja puuttua toisia suuremmalla
oikeudella toisten toimintaan ja ajatteluun. Tämä havaitaan myös monesti
etenkin tietynkaltaisten eläinten piirissä, ja sen perusteella voidaan hyvin päätellä
ja sanoa, että siinä mielessä ihmisetkin ovat tietynkaltaisia eläimiä. Kuitenkin
etenkin taiteilijat, kirjailijat ja runoilijat ovat aina pyrkineet katsomaan ja
pyrkimään ylemmäksi ihmisen eläintä muistuttavista piirteistä. Jos ajattelemme
olevamme ihmisiä, tulisi meidän olla kiinnostuneita kaikesta inhimillisestä ja
ei käyttäydyttävä epäinhimillisesti. Eli voidaan sanoa, että tavanomaista
ihmisessä edustaa etenkin kaikenlainen voimaperäisyyteen perustuva vallankäyttö,
joka ei ota huomioon ihmisyyteen kuuluvia sivistyksen, inhimillisyyden ja suvaitsevaisuuden
periaatteita. Valtaperäinen ajattelu ja politiikan tekeminen etenkin ovat sellaisia
periaatteita, joita ei toivoisi enää ihmisen kehityksen tässä vaiheessa näkevänsä.
Tavanomaista ihmisessä edustaa etenkin ruumiinkulttuuri prokrastinaatio ja
materiaalisuus arvoista päätettäessä. Marxin kommunistit eivät edustaneet
ihmisyyden korkeimpia piirteitä, ja sen takia sen perään juoksemaan lähtivätkin
rahvaan alimmat luokat. Tällä hetkellä Suomessa tuota porukkaa edustavat
Vasemmistoliiton kommunistit, sdp:n sosialistit ja Perussuomalaisten natsistiset
puolisosialistit. Monesti ihmisen korkeimpia sivistyksellisiä piirteitä
ajateltaessa on mietitty ylevän käsitteen merkitystä ja sisällystä. Ylevä on
jotain mihin taiteilijat, kirjailijat ja runoilijat pyrkivät työssään ja
elämässään. Voidaan sanoa, että tässä mielessä ylevä tarkoittaa etenkin jotain
pysyvää, kun taas epäylevä tarkoittaa jotain mikä toistuu ja loppuu, eli tässä
mielessä ihmiselämäkään ei ole ylevää, koska se loppuu materiaalisten ruumiittemme
myötä. Kuitenkin toimimalla elämiemme
aikana tiettyjen periaatteiden mukaan, voimme saada aikaan jotain pysyvää ja
ikuista, joka ei lopu ruumiittemme myötä. Kuitenkin mielestäni lisääntyminen
tulisi sallia vain tietyille ja tietyntyyppisille ihmisille, joilla on ollut
kapasiteettia tavoitella jotain pysyvää ja ikuista, eli ei tule ajatella, että
ensimmäinen pysyvyyttä ja ikuista esittävä asia olisi lapsien hankinta, koska
se vain tietyllä tavalla pidentää kuvitelmissa omaa olemassaoloa, ja lapsi
voikin olla vanhempaan lapsenhankkijaan nähden täysin erilainen ja erilaisiin
asioihin elämässä pyrkivä. Eli voidaan sanoa Platonin mielessä, että nuoria
ihmisiäkin tulisi elämässä ohjata erilaisten periaatteiden kuin iän kautta.
Olisi jo varhaisessa vaiheessa kiinnitettävä huomiota erilaisiin ”hyveisiin”
kuin ikään, sillä kaikki lapset eivät ole samanlaisia, ja jotkut lahjattomat
mutta tavanomaisten ominaisuuksiensa takia dominoivat lapset ja nuoret ryhmittyvät
tavallisesti kiusaamaan ja alistamaan herkempiä ja erikoisempia ominaisuuksia
omaavia lapsia ja nuoria. Kaikessa tulisi pyrkiä ajattelemaan, ei vain omaa ja
omaa seuraavaa sukupolvea, vaan kaikessa tulisi ylittää tuo elämän toistuvuuden
taso, ja pyrkiä lähentymään ikuista, mitä ei kuitenkaan tarvitse luulla
tarkoittavan jotain raamatullista. Esimerkiksi voidaan sanoa, että jonkin uuden
näkökulman tuominen ihmisyyteen ja inhimillisiin aktiviteetteihin on tulkittava
ikuisen ja pysyvän elementin edistämiseksi. Myös uudet näkökulmat ihmisten
tarpeiden muotoon ja sisällykseen, voidaan tulkita ikuisen, pysyvän ja
erikoisen edistämiseksi. Kuten myös se, millaisilla tavoilla ihmisten tulisi
tavoitella erikoista ja miten he voisivat eri tilanteissa erotella erikoista ja
tavanomaista. Eli ikuisuuden ja erikoisen tavoittelu alkaa jo täysin siitä, kun
ajatellaan, miten ihmisten tulisi suhtautua päivittäiseen arkielämäänsä. Mielestäni
Vihreitten kutsuminen vihervasemmistoksi, mitä perussuomalaiset tahot
harrastavat on pejoratiivi, joka ei perustu muuhun kuin Perussuomalaisten
suvaitsemattomuuteen ja tarpeeseen alistaa omaa aatettaan vastaan olevia
tahoja. On selvää, että Vihreissä on jotain hyvää, ja itse koen itseni
poliittisella kartalla vihersiniseksi, eli yhdistän kannattamaani Kokoomukseen vihreitä
aatteita etenkin osallistumisen ja luovan osallistumisen kohdalla. Mielestäni eläimiä
tulisi aina kohdella inhimillisesti. Olen monesti miettinyt vegaaniksi
ryhtymistä, mutta minusta ei toisaalta ole vielä siihen ollut. Kuitenkin pidän
tietyn tyyppisten lihatuotteiden kuluttamisen kuvottavaksi, ja mielestäni jos lihaperäistä
ravintoa käytetään, niin tulisi varmistua siitä, että eläimet eivät ole saaneet
kärsiä teurastamisen tai muunkaan elinkaareensa liittyvän tapahtumansa yhteydessä.
Uskon että eläimillä on samanlainen inhimillinen sielu kuin ihmisilläkin ja
että niitäkin valvoo joku iätön ja pysyvä voima. Eli kaikki ihmiset voivat pyrkiä
erikoiseen ja irtaantua tavanomaisesta tekemällä valintoja oman arkensa, ajankäyttönsä
ja esimerkiksi kuluttamisensa osalla. Esimerkiksi kaikenlaisen halvan krääsän
ja Kiinassa tehtyjen vaatteiden kuluttaminen ei edusta ihmisessä muuta kuin
hänen häpeilemätöntä turhamaisuuttaan. Samalla kun voidaan sanoa, että instituutioiden
varjeleminen, suojeleminen ja niiden autonomian ja itsehallinnon suojeleminen
tukee erikoista, pysyvää ja ikuista, niin voidaan sanoa, että silloin samalla tulee
olla sosiaalisesti liberaali ja tukea sitä, että ihmisten ja kulttuurien
sisälle voi tulla uudenlaisia näkökulmia kulttuuriin ja arkien toteuttamiseen.
Nimenomaan valitseminen edistää erikoista tavanomaisen sijasta, koska siinä
ihmiset saavat harkita ja samalla heidän ylevään pyrkivä kompassinsa kehittyy ja
tällaisen ihmisen elämisen ja olemisen arvo nousee. Kaiken aikaa samalla ihmisen
tulisi suorittaa tavanomaiset aktiviteettinsa riittävän arvokkaasti, hillitysti
ja pidättyvästi, koska jäämällä ikuiseen lapsuuteen, ihminen samalla tarjoaa
mahdollisuuksia luovuuden kehittymiselle, sillä luovuus on loppujen lopuksi lapsuutta
muistuttava tila, mutta toisaalta hän antaa siinä mahdollisuuden oman kyltymättömyytensä
kehittymiselle. Ihmisen erikoisen ja erityisen edistäminen on etenkin mahdollista,
kun vaalitaan yksilöllistä ja eksentristä. Annetaan mahdollisuus lapsille ja
nuorille ja kaikenikäisille ihmisillä olla oma itsensä, kehittää omaa minäänsä
ja tunnistaa se, mikä on heille sopivaa ja erityistä. Sen takia omien
ominaisuuksien ja itseen kuuluvien asioiden vertailu toisten ihmisten
vastaaviin tulisi lopettaa ja pyrkiä antamaan asioille omia ja yksilöllisiä
merkityksiä ja pyrkiä löytämään vapaasti ja itsenäisesti sellaisia arvoja,
jotka sopivat yksilöllisesti itselle siten, etteivät ne rajoita hänen vapauttaa
inhimillisesti korkeammalle tasolle pyrkimisessä. Kaikenlaiset hierarkiat ovat
mielestäni jotenkin ihmisten vapautta rajoittavia siten, että joistakin tulee
vallankäyttäjiä ja joistakin alamaisia. Kuitenkin tunnustushierarkiaan liittyy
tunnustukseen kuuluva nöyryys, eikä siinä sen myötä ole selkeitä käsky- tai alamais-ylämäis-suhteita.
Ihmisillä on arvostamisen ja arvojen tunnustamisen ja tunnistamisen tarpeen myötä
myös tarve kuulua joukkoon, ja sen takia instituutioille tulisi tarjota laajat
vapaudet ja toisaalta taas valvoa sitä, ettei ihmisten vapauden rajoittamiseen
vaikutteellisuudella pyrkivä kommentaariaatti pääse manipuloimaan
tunnustushierarkian järjestystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti