Kaari: Vähän muita parempi

Maalainen mies oli aina ollut erityisen kiinnostunut pillusta. Se oli aina ollut hänelle laaja ja motivoiva käsite ja hyvin tuettava ja lämminhenkinen instituutio ja liikelaitos. Ja kiinnostunut hän oli myös vaimonsa sieltä putkauttamien ihmistaimien sulhasista ja morsiamista, jotka olivat perheeseen tultuaan heti vähän muita parempia – kaikki maailman menestykseen johtavat ovet olivat heille apposen avoimena. Nytkin hän koki monta kertaa tärkeäksi mainita vanhimman tyttärensä ”olevan Frankfurtissa”, jossa hän vaihtoi poikaystävänsä kanssa konetta noin parin tunnin aikana, jonka jälkeen he matkaisivat uskovaisten vanhempien luokse Afrikkaan. Mutta jo se, että vaihtoi konetta saksalaisella lentokentällä, ilmensi hänelle siinä olevan jotain arvostettavaa ja kehuttavaa. Maalaismies oli aina menestynyt paremmin, kun hän kehui ihmisiä, joita piti parempina ja toisaalta erästä sisarenpoikaansa hän kohteli ylemmyydentuntoisesti, vaikka nämä kaksi ihmistä olivat henkisesti ja persoonallisuuden tasoltaan aivan eri planeetoilta, kuitenkin sisarukset ja hän kuvittelivat ajatusmallin mukaisesti, me olemme parempia ja kaikki meidän jälkeisemme eivät ole yhtä tärkeitä ja lahjakkaita. Oma äitinsäkin pyrki tekemään nuorta miestä naurunalaiseksi sisarustensa läsnä ollessa ja vihjailemaan tämän olevan kehitysvammainen tai jonkin verran tyhmempi ja tarpeettomampi kuin sisarustensa lapset. Hän ei myöskään vähääkään välittänyt poikansa terveydentilasta. Myös vanhimman tyttären miestä maalaismies ylisti, koska hän oli voittanut oman surkean ja proletaarisen lössin trivial pursuitissa, ja proletaariseen ammattiin koulutettu tytärkin oli alkanut kokemaan, että nykyinen homma ei ole hänelle tarpeeksi hyvä, vaikka merkonomiopintoihinkin pyrkiminen oli osoittautunut liian vaikeaksi tälle seksuaalisen itsetuntonsa kautta häiriintyneelle tyttöselle, joka ei liiemmin serkkunsa kättä halunnut puristella. Vedentöllin väki oli hyvin viriiliä porukkaa ja uusia banaaninsyöjiä ja sinappikoneita ilmestyi aina papaksi tulleen maalaismiehen töllille virran rantaan. Tällä Vedentöllin väellä oli sellainen ajatustapa, jonka myötä tämä sisaren poika oli tullut tulkituksi kehitysvammaiseksi ja sosiaaliseksi hylkiöksi, minkä takia serkut eivät halunneet antaa sisarenpojalle edes tervehdystä, ja tämä proletaarinen rahvasjoukko kauhistelivat muunlaista käytöstä – ”Nyt se luuli jotain!”. Ikään kuin sisaren poika olisi omalla ystävällisellä sanallaan liannut nämä proletaariset onnen tavoittelijat. Oli käsittämätöntä, miten tämä porukka kuvitteli voivansa muuttaa yön päiväksi ja näin näyttää oma surkea lössinsä nuorta miestä parempana. Tämän mökkiläistyneen aatelissuvun miehet olivatkin tavallisesti sosiaalisia psykopaatteja ja kokivat jonkinlaista identiteettihäiriöön viittaavaa ylpeyttä oman erityislaatuisuutensa puolesta, vaikka maalainen mieskään ei tuntenut juuri esivanhempiaan kuin muutaman polven verran takaisin päin. Kuitenkin hän ei halunnut von Bockeriksi vaan halusi pysyä Vedentöllinä, koska proletaarinen ammatti ei sujuisi yhtä hyvin von Bockerina. Kuitenkin hänellä oli voimakas kiinnostuneisuus sitä kohtaan, ettei tavaraansa avioliiton loppuaikoina intohimoisesti pihdannut ex-vaimo saanut von Bockerin nimeä. Ikään kuin se olisi tahrannut henkilökohtaisesti hänet itsensä. Hän puhui aina ylpeästi suvustaan aivan kuin se, että on peräisin von Bockerin miehen siittiöstä olisi tehnyt hänet muita ihmisiä paremmaksi. Myös hän oli varsin kovassa hutikkatilassa lausunut sisarenpojalleen, että minä ainakin koen olevani saksalainen. Mies, joka ei ymmärrä sanaakaan saksaa. Yleisemmin hän tykkäsi aina kehaista omaa lössiänsä jostakin asiasta – hänelle nimittäin oli tärkeää ilmaista välillä, että hän kuului joukkoon, joka oli ainakin jonkin verran parempi kuin muut. Vielä miltei kuusikymppisenä hän oli niin innostunut pillusta, että juoksi näivettyneiden ja nuoruutensa kimmoisuuden aikaa sitten menettäneiden aikatyttärien perässä kuin teinipoika, jonka kivekset olivat juuri laskeutuneet. Ja sitten näitä ikäneitoja sai facebook-kaveriksi ja oman keskinkertaisen alakoululaisen tasoisella kielellä ilmaistujen mielipiteiden ja etelänlomakuvien kommenttikenttään. Ja muistihan mies aina hutikassa kehuskella naissuorituksillaan, ja hän ei tajunnut sitä, että hepin laittaminen naisen intiimeihin paikkoihin ei ollut hänellekään aivokirurgiaa vaativa toimenpide. Maalainen mies oli maailmanmies, joka kävi etelässä Kanarian saarilla, ja muisti aina päivittää facebookinsa kuvilla. Sanoihan isonen miestä rippikoulussa mondeenisti River houseksi, vaikka virta ei ole river vaan stream. Kuitenkin hän koki vielä nykypäivänä sen arvostavaksi ja ei tajunnut sanojen stream ja river – eroa. Kerran hän oli saanut primitiivireaktion ja karjunut sisarenpojalleen: kuvitteletko sinä olevas minua parempi?! En sanonut sitä silloin, mutta kyllä, kyllä minä vähän kuvittelen.