Henkisesti maskuliiniset ja henkisesti feminiiniset

Olen monesti miettinyt sitä, minkä takia monilla ihmisillä on tapana kiinnittää ihmisten sanomisissa huomio siihen, kuka sanoo, eikä siihen, mitä sanotaan. Avasin netissä poikkeuksellisesti eräästä viihdetaiteilijasta kertovan uutisen, jossa kerrottiin, että hänellä on ”jäätävä twiitti” Rinteen erosta. Juttu oli kömpelö puujalkavitsi, joka tietysti koska kyseessä oli hyvä jätkä, tunnettu viihdetaiteilija, oli saanut monta tuhatta tykkäystä ja satoja kommentteja.

Ovatko ihmiset todellakin näin tyhmiä? Mielestäni tätä ongelmaa voidaan havainnollistaa sillä, että henkisesti feminiiniset ihmiset kiinnittävät yleisesti tunneherkkien ja yliemotionaalisten naisten tai uhoavien, urheilusuorituksia kyttäävien miesten tavalla huomion siihen kuka sanoo, kun taas vähemmistössä ruumiiltaan kummankin sukupuolen keskuudessa ovat henkisesti maskuliiniset ihmiset, jotka korostavat älyä, ja jotka sen takia kiinnittävät huomion siihen, mitä sanotaan. Kuitenkin, kuten sanoin, henkisesti maskuliiniset ihmiset ovat vähemmistössä sekä naisissa, että myöskin miehissä. On varmaankin niin, että biologinen evoluutio suosii henkisesti feminiinisiä ihmisiä, jotka ohjautuvat vaistoistaan ja tunnereaktioistaan, eivätkä esimerkiksi älystään. Henkisesti feminiiniset ihmiset pariutuvat ja saavat lapsia todennäköisesti enemmän kuin henkisesti maskuliiniset. Henkisesti maskuliiniset ihmiset, ovat sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä, pystyvät nousemaan materiaalisen sukupuolensa yläpuolelle.

Henkistä maskuliinisuutta luonnehtii dynaamisuus, kun taas henkistä feminiinisyyttä luonnehtii pysyvyys ja muuttumattomuus – sillä lapsiahan hankitaan varsin samalla tavalla ajasta riippumatta. Se, miksi henkisesti feminiiniset ajattelevat ensisijaisesti sitä, kuka sanoo, johtuu siitä, koska tavallinen massa – henkisesti feminiinisten ihmisten joukko – toteuttaa aina massojen tribalismia siten, ettei kaikilla ihmisillä ole samanlaisia oikeuksia tulkita ja ilmaista ajatuksia ja niitä ei oteta samalla tavalla vastaan kaikilta ihmisiltä.

Henkisesti feminiinisiltä ihmisiltä on laajennut ihmisten keskuuteen sellainen ajatus, että on jotain poikkeuksellisen arvokasta, jos on jonkun asian kautta "julkkis", eli ei "tavis", joka on taaskin yksi tämänkaltaisten ihmisten kahtiajaoista, jotka tulkitaan hyvinkin mustavalkoisesti. Henkisesti feminiinisten ja henkisesti maskuliinisten ihmisten eroa voidaan kuvata myös kahtiajaolla ruumis ja materia - henki ja sielu. Lisääntyminen ja hengen liike, jatkuva palo. Ulkoisuus ja sisäisyys. Sosiaalipartikkelisuus ja kokonaisuus. Voidaan sanoa tavanomaisen psykologian mielessä, että henkisesti feminiiniset ihmiset ovat pikkuseikkoihin huomiotaan kiinnittäviä koulumestareita, jotka eivät näe kokonaisuutta. Henkisesti maskuliiniset ihmiset näkevät kokonaisuuteen ja suuriin linjoihin. Kun on eronnut lisääntymisen vaistoista ja vietistä, kokee kuvotusta sekä putkiaivoisten banaalia röyhkeyttä, että myös tippaleipäaivoisten yliemotionaalisuutta ja yliherkkyyttä kohtaan.

Olli von Becker

YTM