Kaari Osa VIII: Minotauroksen äiti

Hän oli aina hiljaa, koska hän oli havainnut seuraamisen ja sen jälkeen tehdyn päättelyn ja havainnot paremmaksi kuin sen, jos olisi avannut oman suunsa, sillä hän ei tullut isosta talosta, ja kaikki hienommat ihmiset olivat hänen mielestään ”kokoomuslaisia”, ja jopa naapurin Prögerin emäntäkin vaikutti niin mahtavalta ja sanavalmiilta, vaikka sekin oli peräisin vain ihan tavallisesta maatalosta. Kun hän ja muut talon varattomista oloista tulleet mummot keskustelivat toistensa kanssa alakerrassa siitä, miten ei nuoruudessa ollut varaa lähteä tanssimaan, oli Prögerin emäntä tullut paikalle ja sanonut heidän isänsä kantaneen aina huolta siitä, että tytöillä oli aina setelirahaa mukana tanssiin lähtiessä. Tähän nainen eikä muut mummot olleet sanoneet mitään – asia oli tullut käsitellyksi. Tämä mummo oli ollut vain kahdeksantoistavuotias, kun kymmenen vuotta vanhempi maailmanmies oli pukannut hänet ensimmäistä kertaa paksummaksi. Se mies oli ollut niin jännittävä, kun se pörräsi vanhempien pihassa moottoripyörällään ja pyöräilylasit päässään, se oli ollut oikea Marlon Brando, jonka vaikutusta häneen ei kenenkään tullut vähätellä sillä tälle miehelle nainen omisti itsensä ja ei vielä tämän poismenon jälkeenkään keski-ikäisenä naisena ottanut uutta kaveria tai aviomiestä! Mies ei olisi halunnut pukata naista paksuksi, mutta naiselle oli tullut pakkomielle lasten saamisesta jo pienenä tyttönä, kun hän parivuotiaasta lähtien kampasi nukkiensa hiuksia samalla tavalla kuin hän halusi kammata lapsenlastaan vielä kolmekymmenvuotiaana, sillä olihan hänelle lapsistaan tullut ensin samanlaisia muokattavia nukkeja ja sen jälkeen vielä lapsenlapsistaan, joita mustavalkoisesti arvioiden parempia hän hyysäsi ja omi itsekkäällä ja itsekeskeisellä tavalla. Kun paremmat sukulaiset tulivat Tampereelta, eivät huonommat serkut saaneet nähdä serkkujaan, koska tämä nainen omi paremmat serkut aina oman huostansa alle. Hän koki nautintoa siitä, kun sai nähdä miten pienet naamat tulivat täyteen kiitollisuutta pullista, viinereistä ja jälkiruokakiisselistä. Kuitenkin tämä nainen ei ollut päästänyt ensimmäisekseen kohdustaan ihmisen muotoista jälkeläistä, jolta toki hän ja miehensä ainakin omasta mielestään täydellisesti näyttivät. Sieltä putkahti esiin Minotauros, puoliksi härkä ja puoliksi mies, vaikka kuitenkin tässä tapauksessa alaosa siitä oli ihminen ja pää ja yläosa härkä. Nainen kuitenkin oli niin lapsellinen ja taikauskoinen että hän ajatteli lapsen olevan aivan samanlainen lapsi kuin kaikki muutkin sairaalan synnytysosastolla. Onhan se niin lutunen ja töräyttelee välillä kärsästään samanlaisia tuhahduksia kuin kaikki suuret miehet ovat aina vasta aikuisiällä puhisseet. Nainen katsoi omien lastensa olevan aina parempia kuin toisten, eli hän oli täysin tyypillinen äitiyteen suuntautuva nainen, joka liioitteli lastensa saavutuksia ja kertoi tarinoita siitä, miten hänen lapsensa olivat aina olleet ja ovat edelleen täydellisiä mutta etenkin moraalisesti täydellisiä. Kun lapsenlapsi arvosteli isänsä Minotauroksen kasvatustaitoja, oli nainen aina vedonnut kymmeneen käskyyn tai perustellut Minotauroksen käytöstä tämän kokemilla työpaineilla. Aina hän muisti kehaista Minotaurosta, mutta myös etenkin tämän enemmän ihmismäistä nuorempaa veljeään. Hän myös katsoi aina olevansa niin vankasti ja usein oikeassa, ettei hän huomannut virheitään. Nyt kun lapsenlapsi soitti hänelle, kysyi hän mihin aatoon meinoot lähtee? Lapsenlapsi sanoi nyt olevan ilta, samalla kun nainen väitti olevan aamun. Lapsenlapsi oli menossa verikokeeseen ja nyt se män sivu suun. Lapsenlapsi oli suoranaisesti kyllästynyt emakon tapaan luulla aina olevansa oikeassa ja päättelemällä ja syyttelemällä toisia ihmisiä oman taikauskoisen maailmankuvansa ja maailman hahmottamisen tapansa välityksellä ja hän sulki puhelimen. Nainen pahoitti mielensä ja mielikuvituksellinen kyynelkin herahti hänen silmäkulmastaan, sillä hän salli ihmisten joukosta vaan itsensä virheet, samalla kun kaikki muut ihmiset olivat väärässä ja tyhmempiä. Kaikki jonkinlaisia sopimuksia hänelle ehdottavat kuten lehtimyyjät tai kerjäläiset olivat hänelle ”huijareita”, jotka koko ajan yrittivät jujuttaa häntä jollain tavalla. Hänen agraarispikkuporvaisen moraalinsa mukaan hän oli yhteisön ja perhepiirin matriarkka, jonka neuvoja kaikkien tulisi aina noudattaa. Nainen ei suinkaan ollut ainoa perhepiirissään, joka kuvitteli olevansa aina oikeassa ja joka kuvitteli oman henkisen tai materiaalisen panoksensa yhteisölle olevan toisia parempaa ja mittavampaa. Minotauroskin oli aina ajatellut olevansa oikeassa ja enemmän oikeassa kuin toiset ihmiset etenkin sellaiset ihmiset, jotka viettivät aikaa hänen lähipiirissään, sillä ketä sitä nyt mieluummin loukkaisi ja alistaisi kuin omia läheisiään. Samalla tavalla ajatteli tämä ihminen, joka lausui von Beckerinkin von Bocker. Nyt hän oli kuitenkin saanut eteensä ruokaa, ja hän ei todellakaan ajatellut linjojaan, kun lapsenlapsi kysyi häneltä, montako kertaa hän syö päivässä, oli hän vain sanonut, en ou laskenna.