Mikä määrittelee ihmistä kokonaisuutena

Mielestäni ihmisiä ei voida pysyvästi ja todistetusti määritellä heidän osiensa ja yksittäisten ominaisuuksiensa kautta, vaan arviot tulee tehdä todella herkkätunteisesti ja huomioiden ihmisen kokonaisuuden ja persoonallisuuden kokonaisuuden. Eli tämä tavanomainen määrittelytapa, jossa kiinnitetään huomio tiettyihin partikulaarisiin ominaisuuksiin ei järkevästi mietittynä ole oikea tapa määritellä ihmisiä. Tämähän on tyypillistä kehittymättömien ja heikkolahjaisten ihmisten piirissä, jonka myötä ruvetaan nimittelemään ihmisiä joillakin termeillä, jossa diskurssissa käytetään jotakin haukkumasanaa kuvaamaan koko ihmisen kokonaisuutta. Koska elämme varsin valistuneessa maailmassa tänä päivänä, niin voidaan sanoa, että ihmisen kokonaisuutta tulisi tarkastella kokonaisuudesta osiin suuntautuvassa järjestyksessä kuin että ihmisiä määriteltäisiin osista kokonaisuuteen. Kun ajatellaan ihmistä kokonaisuutena, niin voidaan huomata, että tietyt piirteet voidaan löytää koko ihmisen persoonallisuudesta siten, että ne ilmenevät siinä sen osissa suurin piirtein tasaisesti yhtä voimakkaalla tavalla. Ihmisen persoonallisuus määrittyy tietyistä piirteistä, joita voidaan kuvata niin sanotun monifaktorimallin mukaisella tavalla, johon liittyy esimerkiksi piirteitä, jotka kuvastavat ihmisen asennetta ja suuntautumistapaa toisten ihmisten suhteen kuten myös piirteitä, jotka kuvastavat yksilön suuntautumista omaa minäänsä kohtaan, joka monesti kuvastaa myös sitä, millainen minäkuva ja kolmannen persoonan käsitys itsestä ihmisellä on. Kaikkia ihmisen piirteitä on voitava kuvailla laadullisesti siten, ettei niitä heti pyritä valottamaan jollain eettisellä termillä. Eli voidaan humanistisen psykologian lähestymistapaisesti kuvailla ihmisen piirteitä ja ominaisuuksia tavalla, joka ei heti merkitse tiettyjä ominaisuuksia ja piirteitä arvollisen kriteerittämisen kautta. Kun mietitään esimerkiksi terapiatapahtumaa, jonka avulla voidaan hoitaa ihmisten persoonallisten ominaisuuksien deviaatioita, niin voidaan nähdä, että kaikki ihmisellä potentiaalisesti olevat ominaisuudet voidaan reformoida, ja ohjata ihmistä parempaan suuntaan siinä, miten hän voi tulkita omia ominaisuuksiaan sekä ymmärtämään toisia ihmisiä älyllisesti rehellisemmällä tavalla. Ihmisillä on siis mielestäni alkuperäisesti varsin yhtenevät resurssit toisten ihmisten ymmärtämäiseen ja omien ominaisuuksiensa parantamiseen. Tässä tärkeä piirre on eettinen reflektointikyky, joka opastaa ihmistä moraalisessa päättelyssä. Esimerkiksi merkittävällä tavalla yhteiskunnan järjestyksestä poikkeavan ryhmän muodostaa rikollisesti toimivien ihmisten ryhmittymä, jolla ei aina ole yhtä vahvaa eettistä reflektointikykyä, vaan tietyt muut ominaisuudet saavat heissä vallan moraalisessa päättelyssä. Monesti voidaan sanoa, että egoismi ja altruismi muodostaisivat selkeimmän erottelun ihmisten ominaisuuksissa. Kuitenkin altruismikin voi mennä vikaan siinä, kun jotkut ihmiset joutuisivat sen vallitessa luopumaan omista tavoitteistaan toisten, mahdollisesti egoismivoittoisesti toimivien ihmisten pyrkimysten hyväksi. Nuorilla ihmisillähän on tapana nimitellä toisia ihmisiä, ehkä sen takia, koska heidän ihmistuntemuksensa ei ole niin kehittynyt, joten vitun homoa voidaan huudella olemattomistakin perusteista. Tässä tärkeä kysymys on se, miten ihminen näkee itsensä ja toisten ihmisten suhteen. Hyväksyykö hän sen, että kaikilla ihmisillä on erilaisia pyrkimyksiä elämässä mutta kuitenkin ihmiset jakavat suurin piirtein stabiilina pysyvät ominaisuudet toisten ihmisten kanssa. Eli katsomuksellinen valistuneisuus tai pikemminkin valistunut päämäärätietoisuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joka ihmisten tulee jakaa toisten ihmisten kanssa. Esimerkkinä tästä oli kerran, kun lähdin Vantaalla lentokoneeseen, ja jouduin, koska lento lähti alle puolen tunnin päästä, menemään aidan ali toisten ohi, jotka ihmettelivät hetken, mutta kun sanoin tilanteen, antoivat vielä enemmän minua edellä olleet ihmiset minulle tilaa ja antoivat minun mennä lähtöselvitykseen ennen heitä itseään. Tämä on esimerkki valistuneesta päämäärätietoisuudesta, että toiset ihmiset havaitsevat jaetut päämäärät ja voivat sen jälkeen toimia altruistisesti egoismia tilanteessa noudattavan ihmisen eduksi. Myös egoismi voi joskus heltyä, kun huomataan, että joku ihminen toimii pyyteettömästi ja toisten etua omaan etuaan korkeammalla pitävästi. Kuitenkin taloudessa on toimittava monesti oman profitin ja egoismin mukaisesti, vaikka kuitenkaan tämän asenteen ei tarvitse tulla kaikkeen sosiaaliseen yhteisöelämään, voidaan esimerkiksi sanoa, että jos vanhemmat toimivat egoistisesti suhteessa lapsiinsa, tulee tällaisista lapsista aikuisina varsin rikkimenneitä ja epäsosiaalisia ihmisiä. Etiikan ohessa tilannetaju on monesti tärkeä ominaisuus ihmisessä, joka pyrkii toimimaan sopuisasti yhteiselossa toisten ihmisten kanssa. Tässä siis voidaan havaita se, että ihmiset voivat joskus toimia sopuisasti omien päämääriensä eteen egoistisesti, mutta samalla kuitenkin ymmärtää toisten ihmisten tarvetta osoittaa altruismia. Kaikkia ihmisiä tulisi kannustaa toimimaan päämäärätietoisesti omien tavoitteidensa eteen, ja tämä pitäisi varmistaa etenkin vapaalla markkinataloudella, eli kaikkien talouden rajoitteiden poistamisella. Valistunut päämäärätietoisuus ja henkinen tilannetaju ovat siis eettisten ominaisuuksien ohessa tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, joiden kautta hänen persoonallisuuttaan voidaan tulkita kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin kun ajatellaan ihmisten sosiaalisia ominaisuuksia, voidaan havaita, että itseironian ja ironian taju ovat tärkeitä ominaisuuksia. Itseironialla ja ironialla otetaan etäisyyttä toisiin ihmisiin, jotka voivat myös rahvaan tapauksessa olla liian kiinnostuneita toisista ihmisistä, eli tällaiset ihmiset ovat tietynlaisia yhteisöpoliiseja, jotka katsovat, ettei kukaan vapaampi ja kehittyneempi ihminen ei saisi heidän mielestään olla vapaa tai kehittynyt. Tällaiset ihmiset ovat rahvasta ja tulevat todennäköisesti niin ahtaista ja pienistä piireistä, ettei heidän yksilöydentajunsa ole saanut koskaan tarvittavaa tilaa kehittyä vapaammaksi.