Pohja se o miunkin säkis!

Taas lähestymme itsenäisen valtiomme vuosipäivää. On kaikenlaista kliseistä ja kornia jorinaa siitä, mitä itsenäisyys merkitsee, ja miten sitä korostetaan sotilaallisten ja militanttien virstanpylväiden kautta. Miksi itsenäisyyden tarvitsee assosioitua sotaan ja sotimiseen? On toki selvää, että kansakuntamme murrokset ovat aina liittyneet tietynlaisiin sotilaallisiin kahakoihin. Kuitenkin Suomen kansakunnalla oli jo Ruotsin vallan ja Venäjän vallan alla suuri vapaus, vaikka ruotsalaiset laittoivatkin suomalaisia sotilaita pahoihin paikkoihin mm. kolmekymmenvuotisen sodan ja Tanskaa vastaan sodittujen sotien yhteydessä. Olivathan esimerkiksi tanskalaisia eliittijoukkoja vastaan hyökänneen Mustan rykmentin, joka kaatui viimeiseen mieheen asti Lundin edustalla vuonna 1676 käydyn taistelun aikana, sotilaat suomalaisia.                                    

 Venäjän vallan aikana suomalaiset nauttivat suuresta autonomiasta, joka ei heljennyt ennen kuin vasta vuosisadan vaihteessa vuonna 1899. Toki muiden Suomea hallinneiden maiden johtajat ovat alistaneet ja hyväksikäyttäneet suomalaisia, mutta niiden aikaan liittyy myös paljon hyvää. Suomalaiset eläisivät vieläkin eläinten nahkat vaatteinaan metsissä ja maakuopissa pettuleipää ja sammalta syöden, elleivät suuremmat ja vanhemmat kulttuurit olisi kasvattaneet meitä paremman väen tavoille. Vai mistä luulevat ihmiset Uudenmaan nimen ”Nyland” tulleen? Se tuli siitä, koska maa oli silloin uutta, kun pohjoismaalaiset viikingit rantautuivat näille seuduille.                                                                                                                

Onko itsenäisyyspäivässä mitään ihmeellisempää kuin se, että silloin tulee Tuntematon sotilas televisiosta? Ja ne linnanjuhlat! Amerikkalainen kaverini, joka oli kerran itsenäisyyspäivänä käymässä luonani, ihmetteli, kun käänsi television ykköselle, että ”What´s going on?”, ja jatkoi nopeasti kaken näpyttelyä. Suomalaisen itsenäisyyden ja vapauden ansiosta naiset ovat saaneet Suomessa suuret oikeudet ennen muita. Kuitenkaan suomalaisten ei tule unohtaa toisten tapoja. Tiedän esimerkiksi lukiosta erään tytön, joka oli ollut Etelä-Amerikassa vaihto-oppilaana ja mennyt pyynnöstä käymään poikapuolisen luokkatoverin kotona, jonka jälkeen Suomeen lähti vimmastunut puhelu siitä, ”millaisen ”puttanan” olettekaan tänne lähettäneet! ”                                                              

 Itsenäisyyden kunnioittaminen onkin epäilemättä konservatiivinen perinne, jota voidaan pitää hyvänä sosiaalista jatkuvuutta edistävänä perinteenä. Kuitenkin itsenäisyyspäivän tulisi olla inklusiivinen pyhä, jonka pariin otettaisiin ihmisiä kaikista kansalaisryhmistä. Kunnioitan veteraaneja, mutta jotkut tahot kohtelevat heitä väärin. Kutsuntatilaisuudessa tuli mieleen termi ”esimerkkiveteraani”, joka vedetään aina tarvittaessa esille, kun tilaisuutta ohjannut majuri talutti ikivanhaa kummankin sodan veteraania vieressään kuin taikaesinettä tai amulettia, ja muuten viisaat muistelut sodasta toimivat loitsuina. Kuitenkaan en usko Pertti Oinosen haluun saada rahvasta linnanjuhliin. He varmasti joisivat liikaa ja jättäisivät jälkiä parkettiin. Ja riitahan viinanjuonnista rahvaan piirissä tulisi. Ai niin, mutta onhan siellä jo europarlamentaarikko Hakkarainen! Röhinät käyntiin!

Olli von Becker

YTM