Kaksimalliajattelusta ja monimalliajattelusta

On tyypillistä etenkin tietyille ihmisille, mutta etenkin uskonnollisille ihmisille ja ihmisten yhteenliittymille, että he tekevät erottelun, hyvin mustavalkoisenkin erottelun hyviin ja pahoihin, oikeisiin ja vääriin, kyvykkäisiin ja kyvyttömiin sekä esimerkiksi enemmän oikeuksia ansaitseviin ja vähemmän oikeuksia ansaitseviin. Tällaista ajattelutapaa voidaan helposti kuvata termillä kaksimalliajattelu. Tämän ajattelun vastainen ajattelutapa voidaan käsitteellistää termillä monimalliajattelu. Mustavalkoisesti ajattelevat eivät ota huomioon sitä, että kaikilla ihmisillä on samankaltaisia pyrkimyksiä, samankaltaisia ajatuksia ja samankaltaisia ajatusten ja pyrkimysten toteutuksia. Mustavalkoisesti ajattelevat eivät monestikaan ole suuntautuneita toisten ihmisten ajatusten ymmärtämiseen, eivätkä he hyvin helposti edes ajattele vieraita sieluja olevankaan olemassa tässä maailmassa. Tällaisille ihmisille on tärkeää saada jaoteltua ihmiset erilaisiin ryhmiin oman mielenkiintonsa ja tunteidensa takia. Nämä ihmiset eivät siis anna ihmisille vapautta ja tilaa toteuttaa ja pohtia omaa olemassaoloaan, koska he haluavat lokeroida ja määritellä ihmiset ennalta käsin a priori. Voidaan sanoa, että monesti uskonnolliset ihmiset kokevat olevansa jotenkin parempia kuin muut ihmiset ja sitä myötä he liittävät ihmisiin eettisiä käsitteitä ja käsitteen alkumuotoja. Eli tällaisille ihmisille on parempaa määritellä oma hurskas minänsä ja sen jälkeen itsestään käsin määritellä muut ihmiset. Monesti tämä on hyvin valtapoliittista ajattelua, jossa oma itse määritellään a priori toisia ihmisiä paremmaksi ja kaksimalliajattelun myötä ensin määritellään oma minä ja sen jälkeen määritellään mallin toiselle paikalle irvikuva ja pilkkakuva omasta minästä eli he ajattelevat kaiken ulkoisen olevan itsensä negaatiota, johon voi aina lastata oman minänsä herkät kohdat ja heikoiksi kohdiksi tulkittavat osat muissa. Tällaiset ihmiset voivat olla kummassakin sukupuolessa. Monesti kaksimalliajattelun pyrkimyksenä on oman minän arvon korottaminen toisten ihmisten ja heidän ominaisuuksiensa kustannuksella. Monimalliajattelussa oma minä ei ole pysyvästi yhdessäkään mallin paikassa, vaan muut ihmiset ja arvottava minä ovat samanaikaisesti kaikissa mallin paikoissa. Monimalliajattelu ei siis muodosta arvostelevalle ihmiselle omaa paikkaa josta käsin kaikki muut ihmiset arvosteltaisiin ja asetettaisiin sijoilleen. Monimalliajattelu vaatii etäisyyttä ja ironista asennetta suhteessa ihmiselämään ja toisiin ihmisiin. Kuitenkin se vaatii myös itseironista asennetta omaa minäänsä kohtaan, minkä takia älyllisesti vajavaiset ihmiset eivät pysty tavallisesti ottamaan etäisyyttä itseään ja toisia ihmisiä kohtaan. Mustavalkoisesti ajatteleva rahvas tulee tavallisesti hyvin varattomista ja ahtaista piireistä, jossa yksilön vapautta ei ole kunnioitettu tai sitä ei ole edes koskaan havaittu missään liitteessä tällaiseen ympäristöön. Rahvas siis on mustavalkoista ja negatiivista ja kiinnittää huomionsa kaikessa ylevässä sellaiseen mikä ei ole ylevää ja mikä näin ollen muistuttaa tällaisia roskaväen edustajia. Tällaiset ihmiset ajattelevat, että kaikesta on tehtävä rahvaan kesken päätettävä arvio, eikä ihmisten voi antaa olla vapaasti yksilöinä, ja vain korkeintaan pärstäkerroin voi vauhdittaa sitä, että jollekin ihmiselle annetaan rahvaan uteliaisuuden ansiosta vapautta, samalla kun se kielletään sellaiselta porukalta, jonka rahvas kokee oman olemuksenssa mukaiseksi. Ja tästä, jos yksikään yksilö alkaa toimimaan siten, että hänen nähdään hallussa pitävän vapautta, vaientaa ja alentaa rahvas tällaisen yksilön. Eli tästä tulee se mustavalkoisen ihmisen piirre, jonka mukaan rahvas ei havaitse alentamassaan ihmisessä samanlaisia ajatuksia ja pyrkimyksiä. Rahvaalla on tapana tehdä arvioita toisista ihmisistä tykkäämisten ja sosiaalisten suhteiden kautta. Kaikki sellaiset ihmiset, jotka eivät kuulu seurueeseen, ovat vähemmän arvoisia ja heidän sanomisistaan ei tarvitse välittää. On mielenkiintoista ajatella sitä, miten ihmisten päätelmiin ja arvostelmiin vaikuttavat omat provinsiaaliset suhteet. Suurin osa ihmisistä arvostaa tai käyttää itsensä arvostamiseen, läheisiä ihmisiä, jotka eivät tavallisesti poikkea ruodusta. Ihmiset arvostavat tavallisesti eniten sellaisten ihmisten mielipiteitä, joita he arvostavat sosiaalisesti tai ovat lähellä heitä sosiaalisesti. Tässä näkyy ihmisten apinalaumamentaliteetti. Koska ihmiset viettävät suurimman osan aikaa toisten ihmisten keskellä, tulee heistä ja heidän mielipiteistään arvokkaampia verrattuna siihen, millaisten ihmisten keskellä ihmiset eivät ole, ja tämä näkyy etenkin naispuolisilla ihmisillä ja etenkin nuorilla naisilla. Jotta voitaisiin kehittää itsenäisempää ajattelua, johon merkitysvalta ja vaikutteellisuus eivät vaikuta, olisi ihmisten vietettävä enemmän aikaa yksinään ja toisaalta tehdä koulussa enemmän itsenäisiä opinnäytetöitä. On kuitenkin varmaan niin, että tavanomaiset ihmiset eivät pysty muuttamaan näitä tapojaan kovin helpolla, mutta heidän toimintaansa voitaisiin kuitenkin ohjailla siten, että pyrittäisiin olemaan erilaisissa tilanteissa, jotka voivat seurata kollektiivishenkisestä ajattelusta ja toiminnasta. Pitäisi tuoda esiin välinpitämättömyyden vaarallisuus ja opettaa ja valistaa koko ajan ihmisiä ajattelemaan ja ei olemaan niin suuresti riippuvaisia toisten eikä etenkään läheisten ihmisten mielipiteistä.