Filosofiaa kouluihin vaikka väkisin!

Suomen kouluihin tarvitaan enemmän filosofian opetusta, koska nykyinen opetuksen määrä on luonteeltaan aivan naurettava. Koska vanhanaikaista opetussuunnitelmaa ei olla vielä poistettu, koska se vaatisi lainsäädännöllistä muutosta, voitaisiin filosofiaa opettaa kouluajan ulkopuolisissa kerhoissa ja työpajoissa. Itse asiassa voitaisiin mielestäni ajatella, että filosofiaa, elämänkatsomustietoa ja uskontoa yhdistämällä voitaisiin tavoitella jotain sen mukaista synteesiä, jota voitaisiin kutsua nimellä arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki, koska kaikissa kolmessa alassa käsitellään ihmiskuvia ja maailmankatsomuksia.

Käytän nyt kuitenkin tästä lyhenteenä filosofiaa. Philosophy for children-termin kehittäjä Matthew Lipman kirjoitti tutkimuksissaan siitä, miten varhain aloitettu filosofian mutta etenkin logiikan opiskelu auttoi oppilaita päättelykyvyn kehittämisessä. Koska filosofia on tieteiden äiti, voidaan kaikki muut tieteet johtaa siitä, ja tämän yleispätevyyden takia filosofiasta voisi olla hyötyä jo esimerkiksi ala-asteella. Keski-Euroopassa filosofiaa on opetettu nuorille jo kauan, ja voikin epäillä, että esimerkiksi etiikan opetuksella voidaan ehkäistä kiusaamista ja muuta toisten ihmisten epätasa-arvoista kohtelua.

Käytännöllisinä esimerkkeinä filosofisia ongelmia pohtiessa voitaisiin tarpeen mukaan käyttää lasten ja nuorten elämästä kantautuvia filosofista päättelyä avaavia tilanteita. Lasten kanssa filosofiaa voitaisiin opettaa esimerkiksi sadun tai leikin rakenteita sisältävällä tavalla. Lukiolaisille voitaisiin opettaa filosofiaa myös Michele Micheletin käsitteellistämän luovan osallistumisen näyttämällä tavalla. Luova osallistuminen on siis asenne, jossa ajattelua kehitetään huomioiden omaa elämänpiiriä koskevat kysymykset. Voidaan sanoa, että jo esimerkiksi sellainen päivittäinen toimintaa ohjaava asenne kuin kierrättäminen voidaan laskea kuuluvaksi tähän luovaan osallistumiseen. Siinä siis korostetaan vastuuta, joka ihmisillä on suhteessa toiseen ihmiseen, luontoon ja maailmaan, ja ongelmia on loputtomasti!

Filosofia on oudossa roolissa Suomen koulutusjärjestelmässä, koska sitä opetetaan niin vähän, ja koska sitä vierastetaan ja ei nähdä sen kokonaisvaltaista päättelyä parantavaa vaikutusta. Siellä missä filosofiaa opetetaan Suomen yliopistoissa, opiskelijat ovat tavallisesti vasemmistolaisesti orientoituneita vaihtoehtoihmisiä. Eli Suomessa filosofiasta on tehnty jotain, joka vetää etenkin laiskoja elämäntapaintiaaneja ja kummajaisia. Filosofian tulisi olla tärkeässä roolissa esimerkiksi politiikassa, koska nykyisin siellä vallitsee pääasiassa vuokraasuntovälittäjä-tyyli ja -suuntaus. Voisi ajatella, että filosofian opetuksen ja uusien ongelmien löytämisen takia, kerhoissa ja työpajoissa voisi vierailla eri alojen luovia ammattilaisa. Kuitenkin filosofisen päättelyn tuoman edun tuominen muihin aineiiin, varustaisi oppilaita löytämään jo lähiympäristöstään ongelmia ja niihin luovia ratkaisuja.

Olli von Becker

Kirjoittaja on siilinjärveläinen yhteiskuntatieteiden maisteri