Henkilökohtainen alue, autonomia ja hyvä

Yksilönvapaudet ja -oikeudet vaativat sitä, että ihmisille annetaan yhteiskunnassa yksityistä tilaa. Tämä on kaikkien eurooppalaisten sivistysvaltioiden olemassaolon pohjajuonne. Esimerkiksi Amsterdamissa ihmiset suhtautuvat niin välittömästi toisten ihmisten asioihin, että suurin osa ihmisistä ei laita edes verhoja ikkunoihin, enkä tarkoita tällä ilotyttöjä. Voidaan sanoa, että markkinatalous ja keskieurooppalainen tapakulttuuri ovat sellaisia asioita, jotka ovat olleet riippuvaisia kehityksessään siitä, että ihmisille on annettu vapauksia ja oikeuksia. Voidaan ajatella sitä valtavaa henkisen ja materiaalisuuden potentiaalin aktualisointia, jonka yksilön oikeudet ja vapaudet ovat maailmalle taanneet. Heisenberg ja kvanttiteoria, Einstein ja suhteellisuusteoria, Crick ja DNA: Kun yksilön vapauksiin ja oikeuksiin puututaan, tulee syiden olla todella pitäviä, koska vain järjestelmän vastainen radikaali ihminen voidaan tietyissä olosuhteissa tuomita oikeusinstituutioissa ja tuo järjestelmän vastaisuus tarkoittaa selkeätä lain rikkomista. Henkilökohtainen alue tarkoittaa sellaista yhteiskuntaelämän sallimaa oletetta, jossa ihmisille annetaan tietty yksityisyys, jota kaikki muut ihmiset kunnioittavat tai ainakin heidän tulisi sitä kunnioittaa sillä uhalla, että heitä tulee rankaista tai lähettää takaisin entiseen kotimaahansa, jos järjestelmä ei miellytä. Henkilökohtainen alue voi sallia ihmiselle esimerkiksi uudenlaisten arvojen formuloinnin ja määrittelyn. Henkilökohtainen alue onkin merkittävä tekijä siinä, kun yhteiskuntaan luodaan uudenlaisia arvoja, jotka voivat kyseenalaistaa aiemmin määriteltyjen arvojen asemaa. Vain sosialismeissa arvot päätetään huutoäänestyksellä. Henkilökohtaisen alueensa sisällä ihminen voi myös päättää sen, millaisia arvoja ja arvojen mukaista toimintaa hän haluaa elämässään ylläpitää, ja tässä on huomioitava se, ettei arvot aina ole kokonaisia vaan rajauksia niiden suhteen tehdään jatkuvasti.. Henkilökohtaisen alueen tulisi myös taata se, että esimerkiksi vähemmistöjä ei sorreta eikä aseteta heikompaan asemaan ainakaan silloin, jos he pystyvät funktioitumaan yhteiskunnassa.. Tämän tulisi olla täysin vastakohta erääseen realitysarjaan, jossa pösilöt käyvät ensimmäiseen kertaan ulkomailla, jossa eräässä jaksossa pariskunta intti Lontoossa erivärisiltä ihmisiltä toistuvasti, mistä he ovat kotoisin ja kuinka kauan he ovat olleet Lontoossa. Tuollaisesta erityistullivirkailijan toiminnasta ei tulisi ottaa mallia, sillä monikulttuurisuuden ydin on se, ettei siinä mietitä ja koko ajan kysellä, mistä joku tyyppi on kotoisin, etenkin kun tuollaiset ihmiset tuossa sarjassa kuitenkin asuivat kaikki Lontoossa.Kuitenkin vähemmistöihin tulisi suhtautua sillä indeksillä miten he voivat olla mukana yhteiskunnan toiminnassa ja sen säilyttämisessä. Eli vähemmistön edustaja joutuu tekemään natiiveja enemmän töitä oman sopeuttamisensa mahdollistamiseksi, ja tuon takia preferenssiautonomia osoittaa vastuun suuntaan. Toisaalta on täysin totta, ettei henkilökohtaisen alueen saa antaa kehittää itsestään vaarallisia arvoja, jotka voivat itsessään joko käytännössä tai teoriassa olla murentamassa tämän yksityisyyden hyväksymän yhteiskunnan pohjarakennetta. Kuitenkin mielestäni keskustelun herättämisen takia ihmisten tulisi voida miettiä myös radikaalien ajattelijoiden ajatuksia. Henkilökohtainen hyvä tarkoittaa etenkin sitä, minkä ihminen kokee ympäristössään nautintoa ja hyvää oloa tuottaviksi toiminnoiksi ja ajatteluksi. Henkilökohtainen hyvä siis tarkoittaa etenkin omaa hiljaista tai äänekkäämpää elämästä nauttimista. On esimerkiksi annettava ihmisille vapaus päättää omista nautinnoistaan ja vapaan markkinatalouden tulisi taata se, että kysyntään vastataan aina tarpeen mukaan. Yhteiskunnan tulisi taata se, että jokaisen yksilön henkilökohtainen hyvä ja sen arvotus on taattava kaikille vaikka heidän arvonsa olisikin täysin päinvastaista, ja tässä on muistettava etenkin pienyhteisöt. Ihmisen tarpeet on otettava huomioon, sillä voidaan sanoa, että ihanne-tarve-jaottelu määrittyy usein arvoista päätettäessä. Henkilökohtainen hyvä tarkoittaa myös sitä, miten yhteiskunta antaa jäsenilleen tilaa, jotta he voivat tavoitella itsenäisesti omaa onnellisuuttaan. Onnellisuuden saavuttamiseen tarvitaan esimerkiksi sitä, että yksityisyrittäjiä tulisi tukea enemmän ja siinä painopisteen tulisi olla pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Vapaa kilpailu tulisi mahdollistaa turhien esteiden poistamisella. Henkilökohtainen autonomia tarkoittaa etenkin sitä itsehallinnollista aluetta, jossa ihmisellä on vapaus tehdä arvojensa mukaisia asioita. Autonomia tarkoittaa tässä myös sitä, että ihmisellä on tietty vapaus tiettyyn alueeseen, jossa kehittää arvojaan. Henkilökohtainen alue on siis sitä, mihin henkilökohtaisella autonomialla pyritään. Ja henkilökohtainen hyvä on alueen ja autonomian seuraus. Henkilökohtainen alue siis tarkoittaa sitä, että siinä muiden oikeus henkilökohtaiseen alueeseen poikkeutumiseen on estettävä. Siinä kysytään sitä, miten ihminen arvottaa ja miksi ihminen arvostaa jotakin. Ihmisen ei tulisi kuitenkaan sopeutua ajattelemaan arvoista reaktiivisesti tai ottamaan vastaan esimerkiksi poliitikoilta reaktiivisia käsitteitä, jotka ovat siis toisten varhaisempien arvojen käännöksiä, joihin esimerkiksi poliittinen toiminta ja prosessi on voinut hyvin jättää likaisen jälkensä. Jotta ihminen voisi olla uskollinen totuudelle, todellisuudelle ja itselleen, ei hän voi myöskään ottaa vastaan arvoja toisilta, ainakaan silloin, jos näiden yksilöiden toiminta ei kuulu tiiviisti sellaiseen organisaatioon, jossa arvot tulisi muutenkin jakaa ainakin osittain. Arvo tarkoittaa ihmisen kognitiivisen prosessin arvotunteista jalostamaa arvostuksen kohdetta, joka voi liittyä esimerkiksi yhteiskuntaan, politiikkaa ja kotielämään. Arvo siis syntyy siitä, kun arvotunne saa ihmisen erilaisuuden ja diversiteetin takia oman kiinnikkeensä todellisuudesta. Arvo on siis ihmisen sisältä nouseva tapa käsitellä ja priorisoida asioita. Ihmiset pitävät erilaisista asioista ja tuo arvotunteen kiinnikkeeseen tarttuminen on arvorealisaatio, josta itsenäiset arvot ja arvostuksen kohteet syntyvät.