Vaatimattomuus vahvistaa (HS)

Stefania Sword-Williams kertoo Annamari Sipilän haastattelussa (23.11), että vaatimattomuus ei ole hyvä piirre ihmisessä, eikä ainakaan naisessa. On vaikeata ymmärtää, että Sword-Williams ei näe sitä, millaisessa roolissa self-deprecation eli itsensä nöyryyttäminen on satojen vuosien ajan ollut englantilaisessa kulttuurissa, ehkäpä hän ei ole tietoinen maansa kulttuuri- ja sivistyshistoriasta. Englantilaisilla itsensä alentaminen on siitä juurensa juontava asia, että tuolla tavalla he eivät ole vuorovaikutuksessa pompöösejä ja ylitsekäyviä. Itsensä alentaminen on englantilaisilla rooli, jota he käyttävät tasapainottamaan saarellaan aina vallinneita yksilönvapauksia ja oikeuksia. Sillä on siis tarkoitus sanoa asiat päinvastaisessa merkityksessä, koska itsensä korostaminen ei ennen Sword-Williamsin haastattelua ole ollut englantilaisessa eikä ainakaan yläluokkaisessa englantilaisessa kulttuurissa toivottu ja suosittu piirre. Vaatimattomuutta vaalivat britit hallitsevat itseironian ja satiirin ja sen takia he yleensä laittavat sellaisen ihmisen joka suorassa muodossa kehuu ja korostaa itseään, hänelle kuuluvaan paikkaan.

Ehkä Sword-Williams on omaksunut amerikkalaisen kulttuurin, jolle tuon kaltaiset mielipiteet ovat ominaisia. Olin havaitsevani jonkinlaista ajatusjohdetta, että hän kuvittelee oletetusti, että yleinen vaatimattomuus ja nöyryys, mitkä ovat esimerkiksi kahdelle tutkimusten mukaan korkeimman keskimääräisen älykkyysosamäärän omaavalle kansakunnalle, japanilaisille ja korealaisille kulttuurinomaisia ominaisuuksia, voisivat johtaa siihen, että toiset käyttäisivät toisten nöyryyttä ja vaatimattomuutta hyväkseen. Tämäkin juontaa varmaan juurensa makuukammarista omaksuttuun asenteeseen, jota nyt tuodaan esiin kaikille naisille yleisesti ja kaikissa asioissa sopivana toimintaohjeena. Sword-Williams voisi varmaan menestyä asenteineen paremmin Yhdysvalloissa, jossa ei ole vielä koskaan laitettu rajaa sille, kuinka paljon itseä saa kehua riippumatta omista saavutuksistaan.

Sword-Williams ei tajua, että kulttuuriin kuuluva vaatimattomuus ja nöyryys on eri asia kuin omat päämäärät ja työhön ja opiskeluun liittyvät pyrkimykset. On todella kulttuuribolsevikkista ajatella tuollaisten nimikkeiden (”F*ck beig humble) kanssa pääsevänsä kovinkaan pitkälle maailmassa, ja ei ainakaan Englannissa. Sword-Williams on varmaankin työskennellyt niin perinteisestä kulttuurista erossa, että hän on yleistänyt maailmankuvansa kaikkeen. Mutta jos näytätte minulle miten self-deprecation otetaan pois englantilaisista, näytän minä teille kamelin, joka kulkee neulansilmän läpi. Humbleness on englantilaisen kulttuurin kulmakiviä ja Sword-Williams kuuluu varmasti niihin hieman todellisuudesta vieraantuneisiin taideopiskelijoihin, joilla ei ole käsitystäkään tavallisten ihmisten mielipiteistä ja tavoista.