Vanhan kulttuurin piirteistä ja niiden kadosta

Olen sukuni ja etenkin sukuun avioliiton kautta liittyneiden esiäitieni sukujen kautta jonkinlaista sukua lähes kaikille baltiansaksalaisille aatelissuvuille. Baltiansaksalaiset olivat saksaa puhunut etninen vähemmistö, joka oli vallasväen asemassa Virossa ja Latviassa noin 700 vuoden ajan. Siksi Tallinna vaikuttaa osin keskieurooppalaiselta esimerkiksi arkkitehtuurinsa puolesta. Voidaan huomata, että Saksan itäiset alueet etenkin olivat satojen vuosien ajan tuoneet Suomeen saksalaisen kulttuurin ituja. Baltiansaksalaisetkin kotiutettiin toisen maailmansodan aikana ja Saksa menetti tunnetusti itäisimmän provinssinsa Itä-Preussin, jonka pääkaupungin Königsbergin yliopistossa oli satojen vuosien ajan opiskellut myös suomalaisia ja baltiansaksalaisia.

Mielestäni suomalaisen kulttuurin erkaantuminen keskieurooppalaisesta vanhasta kulttuurista selittyy suuressa määrin sillä, että Suomessa on alettu jostain hullusta syystä korostamaan jenkkikulttuurin arvoa, ja samalla menetetty entistä enemmän yhteyksiä saksalaiseen, ranskalaiseen ja englantilaiseen kulttuuriin, jotka olivat merkittävässä roolissa aiemmin tuomassa suomalaiseen kulttuuriin keskieurooppalaisia vivahteita. Vain murto-osa lukiolaisista lukee nykyään saksaa tai ranskaa, ja koko viihdekulttuuri, jonka keskellä nämä koulukkaat elävät on amerikkalaista ja amerikankielistä kulttuuria.

Voidaan sanoa, että kun arvioidaan vanhaa kulttuuria suhteessa rahvaanomaiseen kulttuuriin, niin silloin kaikenlaista populismia ei tulisi hevillä hyväksyä, koska se juontaa pohjimmiltaan juurensa erääseen falsettiääniseen viiksekkääseen herraan, jonka luomaa kulttuuria ei voida pitää kovinkaan hienostuneena. Rahvaan kulttuurissa voidaan siis olla avoimen vihamielisiä joitain toisia ihmisten ryhmiä kohtaan. Myös keskustelu on erilaista: rahvaan kulttuurissa puhutaan suoraan ja kysytään suoraan.

Minulla on kokemusta siitä miten muutamissa kulttuureissa jo tuntemattomat nuoret ihmiset saattavat kysyä, jos toinen näyttää ahdistuneelta tai eksyneeltä, että oletko kunnossa ja voinko auttaa jotenkin. Ainakin Englanti, Saksa, Ranska ja Ruotsi ovat tuollaisia kulttuureita, ja yleisessä kohteliaisuudessa voittavat tavallisesti englantilaiset. Vanhassa kulttuurissa kunnioitetaan yksityisyyttä, mutta samalla otetaan huomioon.

Nykyään harvat ikäiseni edes tietävät yhtään klassisen ajan ranskalaista tai saksalaista kirjailijaa, joku voi muistaa ehkä Goethen. Aiemmin Suomessakin kunnioitettiin keskieurooppalaista korkeakulttuuria ja sitä harrastettiin.

Ruotsalaisissa junissa on hiljaisia vaunuja, kun taas Suomessa samaan vaunuun osuu varmasti joku ämmä joka kälättää puhelimeensa. Myös kaupassa käymisestä on siellä tehty helppoa, koska ainakin suurimmissa kaupungeissa kassapalvelut on automatisoitu.

Suomalainen kulttuuri on siis huonontunut, koska nykyisin otetaan eniten mallia Amerikan nuoresta ja rahvaanomaisesta kulttuurista. Vanhoissa kulttuureissa, jotka eivät enää ole valtionkirkon alla, ei vuorovaikutuksessa ilmene uskontoa, eikä useimmiten politiikkaakaan, koska ne voisivat heikentää keskustelun kaikkia ymmärtävää luonnetta. Monesti tupakkakoppi on sellainen demokraattisuuden paikka, jossa kaikki ovat ystäviä, etenkin lentokentillä ja junassa, mistä ne on jo tosin Suomessa poistettu.

Olli von Becker

YTM