Ohjelmajulistus filosofian opettamiseksi lapsille ja nuorille.

Kouluihin tarvitaan lisää filosofian opetusta, koska sitä opetetaan nykyisin aivan liian vähän.. Tällä mallilla kaikki oppilaat eivät koskaan saavuta itsenäisen ajattelun muotoa, vaan toistavat mekaanisesti oppimaansa, jonka jälkeen unohtavat oppimansa, eikä ajattelukyky parannu. Filosofian tulisi kehittää etenkin luovaa ajattelua ja kykyä ymmärtää tieteiden periaatteita. Nykyinen malli, jossa vain yksi filosofian kurssi on kaikille pakollinen,vähentää aiheettomasti tämän tieteiden äidin merkitystä tieteessä ja ajattelussa. Näissä kerhoissa tulisi yhdistää uskonnon, elämänkatsomustiedon ja filosofian opetusta, koska nämä kaikki käsittelevat maailmankatsomuksia ja ihmiskuvia.. Näissä kerhoissa tulisi opettaa jonkinlaista arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä. Koska opetussuunnitelma on vielä toistaiseksi laissa, voitaisiin opetus järjestää kerhoissa kouluajan ulkopuolella. Esimerkiksi Kuopion Lyseossa toimii matematiikan harrastukseen keskittynyt Sigma-kerho, miksei filosofialle voitaisi antaa samanlaista tilaa? Lyseossa vallitsee sellainen brutaali tulevia teekkareita valmisteleva luonnontieteellisyys, että filosofialla voitaisiin tukea humanisteja ja humanisteiksi pyrkiviä, koska heitäkin kuitenkin näiden tulevien teekkareiden joukossa on. Filosofia kehittää päättelykykyä ja parantaa oppimistuloksia myös muissa aineissa. Monissa aineissa suositaan luovaa ja innovatiivista päättelyä ja lapset ovat tunnetusti avoimia, luovia, ennakkoluulottomia ja mielikuvituksekkaita. Filosofiaa lapsile-käsitteen perustaja Matthew Lipman alkoi levittää päättelykyvyn kehittämiseen pyrkivää pedagogiikkaa sen jälkeen kun hän havaitsi opettaesaan Columbian yliopistossa, että opiskelijoiden päättelykyky oli kehnoa vielä yliopistoasteella. Logiikan lisäksi pitäisi korostaa etenkin etiikkaa ja lapsilla se vois herättää ajattelua, joka suhtautuisi kielteisesti esimerkiksi kiusaamiseen ja muihin häiriökäyttäytymisen muotoihin.Filosofian kohdalla on niin, että mitä enemmän sitä opiskelee, niin yhtä painostavasti se imaisee harrastajan mukaansa.Olen suunnitellut lapsille ja nuorille tarkoitettavaa filosofista oppikirjaa, jonka pääasiallinen tarkoitus on jakaa filosofisia teorioita ja ajattelua lapsille ja nuorille suunnatussa muodossa. Opetuksen tarkoituksena olisi tunnustella eri ikäryhmien edustajien henkistä tasoa, ja miten he pystyvät ymmärtämään abstrakteja filosofian teorioita. Nuoremmille lapsille voitaisiin antaa opetusta tai tukea ajattelun kehittämisessä käyttämällä dialogin ja vuoropuhelun tapaa oikean päättelytavan löytämiseksi. Lukiotasolla kerho voisi muodostua siitä, että ohjaaja pitäisi itse esitelmän, josta keskustellaan minkä jälkeen joku oppilaista pitäisi oman esitelmänsä jonka jälkeen keskusteltaisiin. Mielestäni tällaisista kerhoista olisi hyötyä, ja sen takia kouluasteilta tulisi aluksi valita kolme koulua ja sen jälkeen ottaa näistä tapahtumista oppia, jonka myötä sivussa voitaisiin kehittää oppikirja tai mahdollisesti kaksi eri tasoista oppikirjaa. Lasten kanssa tulisi korostaa etenkin sadun ja leikin myötäistä filosofian opiskelua, eli niitä tapoja joita he parhaiten ymmärtävät. Tulisi ottaa huomioon ne kaikki kysymykset joita lapset tavalliseti tekevät ja kiinnittää huomio niihin.Lukiolaisten kanssa voitaisiin pohtia erilaisia filosofisia teorioita käytännön esimerkkien kautta, esimerkiksi sellaisen esimerkkien kautta, jotka koskettavat nuorten oman elämänpiirin tilanteita. Voidaan kuitenkin sanoa, että opetuksesta tai ohjauksesta tulisi tehdä sitä abstraktisemmaksi mitä enemmän nuorella on ikää. Nuorille tulisi opettaa etenkin sosiaalista filosofiaa, että heistä voitaisiin kasvattaa suuremmin yhteiskunnan ja maailman ongelmien selvittämiseen ja osallistumiseen. Vähitellen näiden kirjojen julkaisemisen ja kerhojen koetusvaiheen jälkeen, voitaisiin pyrkiä politiikan kautta siihen, että filosofiaa opetusta lisättäisiin huomattavasti mutta kuitenkin kerhot voitaisin säilyttää ja siinä esimerkkinä voitaisiin pitää Cambridgen yliopiston Apostles-kerhoa, jossa olivat mukana esimerkiksi filosofit Bertrand Russell, Ludwig Wittgenstein ja ajoittain myös Karl Popper. Voitaisiin ajatella, että kerhon toimintaan osallisuneet voitaisiin palkita esimerkiksi stipendillä tai kirjalahjoilla. Siinä mielessä tämä kerhon muoto muistuttaa Steiner-koulua, koska oppilaat itse osallistuisivat oppikirjan kirjoittamiseen, ja kerhon muoto on sellainen, että siinä kehityttäisiin ajatuksen kirjoituksen muotoon laittamisessa. Olen miettinyt että Toivalan ylä- ja alakoulut voisivat käydä esimerkkipaikoista. Lukiotasolla minun on helppoa mainita yhdeksi ehdokkaaksi Kuopion Lyseo. Koulu-uudistuksesta voisi kirjoittaa sen, että samalla kun koulut yksityistetään ja erikoistetaan ja yleinen ja valtakunnallinen opetussuunitelma poistetaan käytöstä, pitäisi filosofiaa yleisenä aiheena olla kaikissa muuten tiettyyn alaan erikoistuneessa koulussa. Projektin myötä valmistuvilla kirjoilla luotaisiin filosofian kirjoon uudenlainen kirjoitusgenre, self-helpiä, oppikirjaa, historiateosta ja opiskeluun opettavaa tietoa sisältävä kirja. Tämän kerhon tai työpajan tulisi myös tuoda nuorille asenteellista kasvatusta, joka tarkoittaa vapauden ja arvojen arvostelemisen mukaista asennetta,NIetzschen ja Sartren hengessä, vakka myös Buddhaa ei tule tässä unohtaa. Filosofian opetuksen ja filosofiaan ohjaamisen myötä pyriträisiin myös vähentämään kiusaajien ja jengikäyttäytyvien määrää ja asemaa koulussa toisten nuorten keskellä. Voisi ajatella, että nuorimmille lapsille tulisi opettaa etenkn etiikkaa ja estetiikkaa, mutta myös joitain logiikan ja tieteenfilosofian periaatteita. Yläasteella voitaisiin paneutua tieteenfilosofian ja logiikan lisäksi myös metafysiikkaan, aksiologiaan ja yhteiskuntafilosofiaan.Lukiossa tulisi keskittyä etenkin logiikkaan.