Miten vallankäyttäjistä tulee vallantäyttäjiä

Suomessa vallankäyttöön suhtaudutaan varsin maalaisella ja kehittymättömällä tavalla. Vallankäyttäjät tai vallantäyttäjät saavat monesti harrastaa ideologista hallintakoneistoaan ilman muualta tulevaa riippumatonta kritiikkiä. Valta on asia, joka ei koskaan sijaitse vain yhdessä paikassa. Se muuntaa muotoaan ja sijaintiaan. Sen takia sitä tulisi ironisoida ja satirisoida kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Esimerkiksi Englannissa toimii Monster raving loony party (suomeksi jota kuten Hirviömäisen hullu puolue) jonka tarkoitus on kritisoida poliittista prosessia, jonka takia he usein asettavat ehdokkaansa merkittävien istuvien poliitikkojen vaalipiiriin. Britanniassa on varsin pitkä perinne vallankäytölle irvailemisesta, ja se perustuu suuresti siihen, että yksilön ja omantunnon vapautta on aina kunnioitettu Britanniassa enemmän kuin mantereella. Tietynlainen integriteetti, jolla valta tulee perustella on aina ollut Britannian politiikassa tärkeää. Kuitenkin myös rohkeille mielipiteille ja niiden esittäjille on aina siellä annettu keskimääräistä suurempaa arvoa.

Millaista politiikka ja sen kritiikki siis Suomessa on? Täällä poliitikkojen annetaan valehdella kansalle ja heidän annetaan väistellä vastuuta, koska poliitikot kurissa pitävää satiiria ei Suomessa esiinny samalla tavalla kuin muualla Euroopassa ja etenkin Britanniassa. Televisiossa on kuitenkin ohjelmia joissa kerrotaan vuorotellen vitsejä ja sen jälkeen hörötetään yhdessä, mutta kuitenkaan noissakaan ohjelmissa ironia ja kritiikki ei ole suunnattu sellaisiin vallan pesäkkeisiin, joihin satiristinen tuli tulisi ensi sijassa suunnata. Aikaisemmin Suomen tv:ssä oli mm. Iltalypsy, joka oli Suomen oloihin nähden varsin lahjakasta satiiria ja senkin jälkeen on esitetty mm. Itse valtiaat- ja Presidentin kanslia-ohjelmia, joissa on ollut varsin raikasta irvailua politiikan tekijöitä kohtaan.

Mielestäni poliitikkoja kunnioitetaan Suomessa liikaa, sillä ei se, jos saa parituhatta ääntä eduskuntavaaleissa takaa sitä, että tällainen ihminen voisi toimia aina oikein tai että hänellä olisi sellainen integriteetti joka takaisi sen, että tällainen voisi aina löytää esimerkiksi itseään ja omia äänestäjiään vastaavan ratkaisun päätettävissä oleviin asioihin. 1900-luvun alun amerikkalaiskoomikolta Groucho Marxilta tuleva viisaus kannattaisi välillä muistaa edes älyllisen rehellisyyden jonkinasteisen säilyttämisen takia, hänhän totesi tunnetusti että ”en voisi kuulua sellaiseen puolueeseen, joka hyväksyisi minut jäsenekseen”. Ja tällainen asenne, jossa itseä ei korosteta tulisi ottaa yleisempään tarkasteluun. Poliitikolla ei saa olla korostuneen pönäkkää itsetuntoa.

Itsetärkeys eli oman asemansa ehdottomaksi kokeminen on asia, josta tulisi politiikan teossa hankkiutua eroon, ja tässä tarvittaisiin lainsäädännöllistä toimenpidettä, joka takaisi poliitiikan tekijöiden vaihtumisen nimen omaan eduskunnassa. Tämän takia politiikan tekeminen tulee tehdä naurettavaksi ainakin siinä määrin, jos siihen sekoittuu ylpeyttä ja itsetärkeyttä. Olisi nähtävä kansakunnan yleinen etu kaikissa päätöksissä ja edustajien ja äänestäjien välillä tulisi olla jatkuva yhteys joka takaisi ajatusten välittymisen heidän välillään.

Olli von Becker

YTM