Syväsymbolin käsitteestä

Symboli tarkoittaa objektia, joka näyttää osan tai kokonaisen osan jonkun asian muodosta. Se siis tarkoittaa johonkin asiaan viittaavaa viittauskohdetta. Tuo viittauskohde annetaan jonkin havaittavan vertauksen tai merkityksen kautta, mikä ei kuitenkaan tarkoita vertailukohdallisia symboleita, jotka ovat syväsymbolisuuden vastakohta. Se on samassa ryhmässä semantiikassa kuin merkki, indeksi tai ikoni. Symbolismi taiteessa ja kirjallisuudessa tarkoittaa vertauskuvallisen kielen tai kuvakielen käyttöä, joka eroaa sovinnaisesta realismiin ja naturalismiin taipuvaisesta tavasta kuvata erilaisia arkitodellisuuden alla sijaitsevia todellisuuden osia. Symbolismi yksilössä tarkoittaa sitä, että ihminen voi päästä niiden kautta käsiksi todellisuuteen ja sinuiksi oman minänsä kanssa. Symbolismi yhteisössä tekee elämän miellyttävämmäksi, koska symbolismi tarjoaa ihmisille laajemman nautintotodellisuuden ja miellyttävämmät asiat uudella tavalla. Symbolismilla tavoitellaan lopullista tulkintaa tai tulkinnan päätepistettä, mutta kuitenkin sillä on muuttuva rooli, koska symbolit tulee tulkita koko ajan uudelleen ja löytää uudelleen. Symbolisuus ja etenkin syväsymbolisuus kertoo ilmiöstä kaiken mitä siitä voidaan todella sanoa, ja miten sitä voidaan todellisesti kuvailla. Syvyys symbolin yhteydessä tarkoittaa sitä todellisuutta, mikä voidaan saavuttaa esimerkiksi jonkinkaltaisen tarkasti määritellyn terapian avulla, mutta sillä poikkeuksella terapiasta, että tässä ihminen itse suuntaa terapiaa itseensä. Ihmisen tulee siis kuunnella mielipiteitään ja vertailla niitä toisten mielipiteisiin. Tällä toiminnalla ihminen sopeuttaa arvojaan ulkoiseen ja hän saa samalla ulkoisessa tietoa oman itsensä osista, mutta etenkin niistä osista, jotka voivat hyvällä kehityskyvyllä tulla tällaisen vapaan, syväsymboleista elävän yksilön omiksi osiksi, koska maailma on todellisuudessa yhtä ihmisen kanssa. Tällä mielipiteiden käsittelemisellä ihminen pääsee tekemisiin arvotunteidensa kanssa, ja niiden kautta, ellei hän ole henkisesti liian heikko, hän ohjautuu kohden syväsymboleita, tervettä tunnustushierarkiaa sekä päämäärien kehitystasoja. Jos ihminen on tuossa tilanteessa heikko, hän kokee esteistymisen tunnetta, jonka kautta hän lopulta alkaa arvojen kyseenalaistamiseen, tulee tielle kohti syväsymbolien tavoittamista ja tunnustamista, tai vaihtoehtoisesti hän mukautuu kommentaariaatin määrittämään vaikutteellisuuteen, ja sen merkitysvalta alkaa määritellä hänelle ulkoa käsin arvokäsitteitä, eli hän tulee epäautenttiseksi ja alkaa toimimaan kommentaariaatin ryhmittymän mukaisten arvopäämäärien näyttämällä tavalla. Kommentaariaatti tarkoittaa yhteiskunnassa etenkin sisältöjen määrittelyn, mainostamisen ja aatteiden levittämisen keskuudessa toimivia ihmisiä. He eivät tiedosta aidoimmalla tasolla sitä, että he todellisuudessa vievät toisten ihmisten vapauden, vaan heidän toimintansa on monessa asteessa tiedostamatonta, ja kertoo siitä, miten yhdenmukaiseksi arvokadon seurauksena tietyillä aloilla työskentelevien ja eri asioita opiskelevien ihmisten maailmankuva ja arvot voivat tulla. Vertailukohdalliset symbolit merkitsevät matalamman arvoasteen arvoille sopivia alueita ihmisten ajattelussa ja julkisen piirin pakottavissa instituutioissa. Vertailukohdalliset symbolit eroavat syväsymboleista siten, että ne ovat täysin keinotekoisia, ihmisten keksimiä, ja ja toisin kuin syväsymbolit, ne tuhoutuvat monesti jonkin yhteiskuntarauhaa uhkaavan ajan tai ilmiöjoukon tultua täyttämään niiden roolinsa yhteiskunnassa. Syväsymbolit eivät katoa esimerkiksi sodan hetkellä, vaan ne vahventuvat ja saavat ihmisille laajempaa elämisentilaa sen jälkeen kun yhteiskuntarauhaa järkyttänyt katastrofi on ohi ja käyty. Syväsymbolit eivät vertailukohdallisten symbolien tapaan elä samassa kansalaisyhteiskunnan julkisessa piirissä. Ne ovat myös, vastoin kuin vertailukohdalliset symbolit, ovat ainutlaatuisia ja niiden kautta ihminen saa läpipääsyn kokonaisvaltaisempaan tietoon. Sitten pitää kysyä sitä, miten ihminen voi tavoittaa syvyyssymbolit. Ihminen ajautuu kohti syväsymboleita etenkin silloin, kun hän näkee vertailukohdallisten symbolien läpinäkyvyyden. Syväsymbolit voidaan tavoittaa myös siten, jos ihminen on kokenut esteistymistä, eli jos hän on kokenut turhaantuvansa ulkoisen todellisuuden ja itse kokemien arvojensa välisen ristiriidan takia. Tavallinen toiminta, terapiallinen toiminta, jonka myötä ihminen voi koetella maailmankuvansa rajoja, eli kun hän puhuu ja kuuntelee, voi edistää sitä, että ihminen alkaa etsiä kokonaisvaltaisempaa tapaa selittää maailmaa, omia mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Höpöttelyä

On mukavaa aina välillä kirjoittaa näitäkin höpötyksiä. Ajoin äskettäin taksilla Kuopion torilta Kaaville. Pysähdyimme matkan varrella ruokakauppaa varten Riistavedellä ja Kaavilla Alkossa. Matka maksoi suurin piirtein keskihintaisen lentolipun verran. Mitähän poliittiset päättäjät haluavat tehdä tämän ylihintaisen palvelun sopeuttamisesta oikealle asteelleen?

Olympialaiset alkavat ensi viikolla, ja vaikka en olekaan suuri talviurheilun kannattaja, on hiihtoa jne. mukavampaa katsoa kuin esimerkiksi ampumista ja tappamista sisältävät amerikkalaiset elokuvat. Amerikasta tuleekin puheeksi Trumpin entistäkin heikommat kannatuslukemat. 

Hän ei todellakaan voita kaikkia kansalaispiirejä kannattajikseen, koska hänen toimintansa on todella drastista, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen Obaman muuttaman lain kumoaminen. Suurpääomapiirit varmasti ottavat tämän suunnan omaksi suosikikseen, sillä kyllähän jenkkien maassa omaisuutta voi kartoittaa. 

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, kun luen. Suosikkejani ovat Bachin Goldbergin variaatiot, Paganinin kapriisit, Beethovenin viides sinfonia, Erik Satien gymnopediat ja gnossiennet ja Philip Glassin Glassworks ja Metamorphosis. Musiikki on voitava kokea perusteellisesti. Jo muutamien tällaisten kappaleiden osaaminen pianolla tai viululla, avaa ovet toisten vaativampien töiden soittamiseen. 

Välillä on tietysti käytävä luonnossa, vaikkei siitä suuremmin pitäisikään. Konsta Pylkkänen ja Havukka-ahon ajattelija on yksi suosikeistani. Kari Väänäsen tv-ohjauksessa vuodelta 2009 siihen oli otettu pääosaan Kai Lehtinen, joka ehdottomasti hallitsi sinisiä ajatuksia viljelevän originellin hahmon. Elokuva on nähtävillä ainakin Elisa Viihteessä.

On harmillista, että talvella on niin vaikeaa polttaa sikareita, pitää mennä parvekkeelle tai totuttava savun hajuun esimerkiksi kirjojensa sivuilla.Olen kuullut isoilta pojilta, että vielä esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä olisi sikariklubeja, jossa voi istuskella plyysinojatuolissa samalla kun nauttii viskiä tai portviiniä ja tietenkin aitoja kuubalaisia. Suosikkimerkkini ovat Upmann, Partagas, Montecristo, Cohiba, Davidoff, Churchill Spitfiret, sekä rahapulan yllättäessä Jose L. Piedra. Sikarin polttaminen on mielestäni vielä alkoholinkin juomista parempi kokemus, ainakin silloin kun sikari on ollut riittävässä kosteusasteessa.

Samalla kun nimitetään presidentti, tulisi hänen valtaoikeutensa määritellä ensin hallituksessa ja sitten parlamentissa. Muutenkin mielestäni Suomen yhteiskunta voisi suuntautua kohti suoraa demokratiaa ja kansalaisoikeuksia ja -osallistumista. 

Jos ei pidä parlamentaarisesta järjestelmästä, jossa edustajan on koettava jonkinlaista psyykkistä yhteyttä äänestäjiin, ja sen jäädessä toteutumattomaksi, ei voida sanoa, että juuri tuo ihminen olisi ainoana äänestäjien suosikki, ja täysin nykyaikainen ja -muotoinen parlamentarismi hyvä järjestelmä. Kun luovuttaisiin sanoista, ”kansan valtuuttama edustaja”, voitaisin edustustehtävään äänestää sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole keplotelleet poliitikkojen tapaan, vaan eläneet normaalia rauhallista elämäänsä, ja näin ollen juuri tällaiset ihmiset sopisivat parlamenttiin toimimaan omantuntonsa johdatuksella. 

Ei se ole mikään Internationaali, se on Hinternationaali! ("Hinter", saksaa)

Olli von Becker

YTM,

Miten ihmisiä kontrolloidaan

Kontrolli tarkoittaa valvonnan alla olemista. Kun ihmisiä kontrolloidaan, kontrolloidaan silloin heidän tietoisuuttaan, motiiveja, ajatusta ja käytännön toimintaa. Etenkin mielisairaala on tällainen ympäristö, jossa kaikki kontrollin alla olevasta ihmisestä kirjataan ylös ja muistetaan. Kuitenkin myös tavanomaisissa arkitilanteissa, ihmisten kanssa tekemisessä olemisessa, voidaan havaita joidenkin ihmisten taholta pyrkimystä kontrolloimaan muita ihmisiä tai asioita. Tällainen pyrkimys vallitsee usein sadististen ja psykopatiaan taipumuksellisten ihmisten taholla. On tärkeää miettiä sitä, mihin niin sanotut tavalliset ihmiset tavallisesti pyrkivät. He pyrkivät elämään rauhallisesti arkeaan, ja voidaankin havaita, että työhön liittyvä stressi ja sen vaikutukset vallitsevat ihmisten keskellä etenkin silloin, kun ihminen ylittää tuon tavallisen arjen tilan ja tavoittelee esimerkiksi itselleen kuuluvien ja omaperäisten ajatusten ilmaisua julkisessa piirissä. Ihmiset pyrkivät myös helpottamaan arkeaan, mikä tapahtuu usein erilaisten käyttöhyödykkeiden käyttönä ja ostamisena. Tässä voidaan havaita se, että ottaessaan osaa julkiseen elämään, ihminen tulee sellaisella olemisen osa-alueelle, jossa manipulointi on tavallista ja hyvin tärkeä osa tiettyjen ihmisten työssään tai arjessaan käyttämästä toiminnan mallista. Esimerkiksi Arthur Schopenhauer on kirjoittanut siitä, miten miehen elämä on rauhallisempaa ja tasaisempaa ilman naisten kanssa tekemisissä olemista. Olen samaa mieltä Schopenhauerin kanssa, koska tekemisissä oleminen naisten kanssa tarkoittaa lähes aina sitä, että mies joutuu alistumaan naisen manipuloitavaksi ja toisaalta nainen haluaa miehen manipuloivan itseään. Rakkauden tekoja ei koskaan tehdä täysjärkisenä, mikä tekee siitä yhteiskunnalle vaarallisen ilmiön. Joskus tavalliset ihmiset voivat myös toimia ja ajatella siten, miten kommentaariaatti haluaa heidän toimivan ja näin voivat ajautua monenlaisiin rooleihin elämässään. Tavallisilla ihmisillä ei monesti ole riittävää kritiikin ja kyseenalaistamisen taitoa siihen, että he voisivat kyseenalaistaa kommentaariaatin levittämän vaikutteellisuuden ja ihmisen ohjailun. Tässä on mainittava se, että samalla kun yhteiskunta mahdollistaa jäsenilleen arkipäiväisen toiminnan helpottamisen ja mukavoinnin, tuo se kuitenkin sen, että ihmisten mielipiteisiin ja ajatuksiin pyritään samalla vaikuttamaan siten, että ihmiset alkavat toimimaan kommentaariaatin haluamalla tavalla ja mukautumaan siihen rooliin, jonka kommentaariaatti hänelle antaa itsensä mukaan muodostetussa tunnustushierarkiassa. On tärkeää pohtia sitä, millaisia motiiveja ihmisillä tavallisesti on arkipäivän toiminnassaan. Manipuloijat pyrkivät hyötymään toisten ihmisten kustannuksella. Tälla tavalla toimivat ihmiset näkevät maailman vain samanaikaisten vastakohtaisten vaikuttimien pelikenttänä. Enemmän psykopaattia tai ainakin sosiaalista psykopaattia, jossa psykopatia syntyy sosiaalisesta roolista, eikä aivotilasta, muistuttavat ihmiset haluavat etenkin valtaa, ja he ovat ehkä manipuloijatyypin merkittävin ihmistyyppi, sillä he eivät todellakaan näe muita ihmisiä omina päämäärinään. Yksi merkittävä etenkin miesten keskellä vaikuttava pyrkimys on se, että tällainen ihminen haluaa etenkin kokea olevansa jotain. Tällaiset ihmiset toimivat ylitsekäyvän pyrkimyksen mukaan, jossa hänen on näytettävä olevansa jotain toisista voimakkaampaa tai myönteisesti poikkeavaa. On tärkeää pohtia sitä, millaisia välineitä ihmisten keskinäisissä suhteissa käytetään. On olemassa tiettyjä instituutioita, jotka valvovat ja kommentaariaatin muodostamssa tunnustushierarkian järjestyksessä tällaiset instituutiot, joiden tehtävä on valvoa ihmisiä, muodostuvat tuki-insituutioiksi, joiden on tarkoitus tukea vertailukohdallisista symboleista muodostuvaa arvoinstituutiota. Tällaiset tuki-instituutiot pakottavat ihmiset arvostamaan muodostamiaan arvoinstituutioita, ja tällä he pyrkivät saamaan vallan joissain tunnustushierarkian tasoasteella. Nykyaikainen teknologia myös mahdollistaa ihmisten seuraamisen ja tunnistamisen. Monet ihmisiä nykyaikaisen teknologian keinoin vahtaavat ihmiset toimivat väärin, ja voi olla niin, ettei tällaisia asioita ja niiden huonoutta, ole vielä kunnolla saatu lausua ulos lain piirissä. Ihmisiä seurataan myös sen tarpeen takia, koska manipuloijat pyrkivät manipuloimaan arvotunteita, joiden kautta ihminen joko pääsee kosketukseen syväsymbolien kanssa tai hän mukautuu kommentaariaatin ohjaamaan vaikutteellisuuteen. Jos kommentaariaatti ei tahdota olevan, on ihmisten pyrittävä jokaisessa arkielämänsä tilanteessa suhtautumaan kielteisesti manipulointiin ja välillisen vaikuttamisen tapahtumiin, itse asiassa ihmisten on oltava täysin tietämättömiä siitä, mitä toiset ihmiset hänestä ajattelevat. On mietittävä myös sitä, mihin ihmiset tavallisesti ottavat kantaa. Sellaisia ovat esimerkiksi mielipiteet, halu vaikuttaa johonkin ja tarve saada ulkoisesta vaikutteita. Voidaan havaita, että tämä liittyy etenkin henkiseen naiseuteen, koska mies ei ilmaise mielipiteitä vaan totuuksia, eikä halua vaikuttaa tai tulla vaikutetuksi, koska nämä ovat binaarinen kaksinpari, jossa kumpikaan ei tuo toiseen minkäänlaista ennennäkemätöntä tai toisistaan poikkeavaa tietoutta. Mies ei halua vaikuttaa, koska hänen ajatuksensa vaikuttavat ilman sitä tarvetta, ja jos eivät vaikuta, ei mies halua niitä liiotella. Mies ei myöskään tahdo tulla vaikutetuksi, koska hänen pyrkimyksensä on etenkin pysyä rehellisenä ja uskollisena totuudelle ja omille ajatuksilleen. Koska yhteisöt ovat tärkeitä instituutioita siinä, kun määritellään sitä, miten kommentaariaatti pyrkii ohjaamaan ja kontrolloimaan ihmisiä, on tarpeen mainita muutamia esimerkkejä siitä, millaisia pienyhteisöjä, eli täysin jostain yhteisestä tarpeesta tai ajatuksesta seuranneita yhteisöjä ihmisillä on tapana muodostaa. Useimmin syynä on keskenäisesti hyväksytty aate, arvot tai ideologia. Kuitenkaan minkäänlainen instituutio ei voi ihmisten erilaisuuden ja toisaalta heidän samankaltaisuutensa takia olla jonkinlainen absoluuttisesti jotain tavoitetta tai pyrkimystä tai arvojen realisointia tavoitteleva ryhmä. Jokaisessa yhteisössä on siinä toimivien ihmisten kautta erilaisia suuntimia, ja sen jälkeen tulisi myös näissä muka itse valituissa pienyhteisöissä muistaa kritiikki ja kyseenalaistaminen.

Elintasoestetiikasta ja oikeasta estetiikasta

Nykyaikainen maailma tuottaa jatkuvasti keskiluokalle annettujen uusien mahdollisuuksien ja arjen helpottumisen myötä uudenlaista tapaa käsitellä estetiikan alaan kuuluvia ilmiöitä, ja tuon ilmiön nimi on elintasoestetiikka. Nykypäivänä lähes kaikki pyrkivät elintasonsa kohottamiseen, joka tarkoittaa siis todellisessa mielessä sitä, että arki helpottuu ja siihen kuuluvat nautinnot lisääntyvät. Elintason kohottamisen myötä siis haetaan kaupoista kaikenlaisia kulutushyödykkeitä. Kuitenkin elintasoestetiikka voi ylettää myös muihin ilmiöihin kuin pelkästään kaupasta ostamiseen. Kun aikaisemmin ei oletettu, että nainen lähtisi kotoaan ja kävisi töissä, on elintason vähittäinen nousu aiheuttanut sen, että naiset, joita ei olisi aiemmin suuremmin koulutettu, pyrkivät vaihtoehtoihmisen etiikallaan hankkimaan tohtoritutkinnot, koska kaikki muut tällaisen naisen tietämät feministisyötökkäät haluavat myös tohtoriksi. Nykyaikainen yhteiskunta, jossa jokaisen naisen tehtävä on olla vähintään tohtori, on tehnyt nykyaikaisesta tieteen teosta vähämerkityksellisempää aiempaan nähtynä. Nämä naistohtorit puskevat akateemisille markkinoille kaikkea epämerkityksellistä, ja tuovat oman tapansa arvottaa opiskelijoita akateemisen maailman keskuuteen, jossa ei ole enää minkäänlaista faustista elementtiä, jonka Oswald Spengler katsoi olevan merkityksellisintä asiaa länsimaisen tieteen historiassa. Faustisuus siis tarkoittaa kyltymätöntä etsimistä, ja nykyajan häiriintyneet feministit yliopistossa eivät todellakaan ymmärrä mitään siitä, Kaikenlaista ruumiillisuutta naisen roolia, podilangvitsia. empatiaetiikkaa, empatiestetiikkaa ja irrationaalisia tunteita korostavat tutkimukset ovat nykyisin arkipäivää lähes jokaisessa yliopiston tiedekunnassa. Yliopiston nykyisen sukupuolijakauman mukaan yliopiston professoritkin suosivat näitä kilttejä tyttöjä, jotka ovat lukeneet tenttiin, menestyneet siinä ja sen jälkeen täysin unohtaneet kaiken asiasisällön, sillä tämä on se malli, jolla naiset opiskelevat yliopistossa. Elintasoesteetikko ajattelee, että vertailukohdalliset symbolit ovat arvon lähteitä. Tällaista toimintaa korostavissa kulttuureissa henkisyys alistetaan elintasolle. Nämä ihmiset ajattelevat, että yliopiston käyminen ja siitä saatava oppiarvo on tärkeintä, eikä se, mitä on yliopiston aikana oppinut ja jotka olisi tullut kätkeä syvälle sisuksiin. Elintasoesteetikot siis haalivat krääsää, eli yhteiskunnan tuottamia vertailukohdallisia symboleita. Tämä perustuu täysin konformistiseen porvarillisuuteen, joka yllyttää kilpailemaan toisten ihmisten kanssa elämän keskeisimmistä hyödykkeistä. Tällaiset ihmiset hamuavat krääsää sen takia, että he tuntisivat nykyaikaisessa mainosviidakossa ja kulutusedellykkeistössä voivansa hyvin. Wittgenstein laskee estetiikan ja etiikan samaan lajiin ja ajattelee, ettei kumpaakaan voida perustella edes kielellisesti. Kuitenkin mielestäni voidaan sanoa, että tällainen yhteiskunnan tunkeminen myös kauneuden käsitteeseen, jonka kanssa sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä, aiheuttaa sen, että vain elintasosta riippumattomalla estetiikalla voidaan todellisuudessa kuvailla kauneutta ja ehkä myös omaatuntoa, sillä siihen liittyy se, että ihminen ei ole riippuvainen elintason kohottamisesta. Minä kannatan vapaata markkinataloutta, mutta mielestäni siinäkin yksittäinen kuluttaja ja ihminen voi olla ostaessaan ja sijoittaessaan selkeän tietoinen siitä, millaisia hyödykkeitä hän ostaa ja hän voi määritellä itse oman tapansa suhtautua siihen todellisuuteen, joka on markkinatalous. Sitten onkin tarpeellista määritellä sitä, mitä todellinen pyyteetön ja omaperäisimpään taiteisiin perustuva estetiikka on. Voidaan ensimmäiseksi sanoa, että aitoa estetiikkaa ei osto- ja myyntitilannetta lukuun ottamatta, voida arvioida etenkin hintansa, symboliarvonsa tai kateudenaiheuttamiskykynsä perusteella. Taide on jotain mitä ei osteta, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö siitä voisi aluksi maksaa jotakin. Tämä kuitenkin tarkoittaa etenkin sitä, ettei tällaista taidetta vertailla toisiinsa. Tietysti voidaan käyttää selittävinä tekijöinä esimerkiksi aiemmin aiheesta käytettyä kirjallisuutta ja jatkumoita. Kuitenkaan raha ei ole keskeisin tekijä taiteessa eikä oikeastaan myöskään etiikassa. Aito estetiikka on siis itseisarvoista, ja se perustuu siihen, kun arvot hakeutuvat kohti syväsymboleita, jotka eroavat elintasoestetiikan ylläpitämistä vertailukohdallisista symboleista siten, että ne ovat ajattomampia ja universaalisempia, sillä filosofia pyrkii etsimään ainutlaatuista ja universaalia, eikä esimerkiksi usein toistuvaa ja provinsiaalista. Elintasoesteetikan ja aidon estetiikan voi siis erottaa siten, kun katsotaan kumpiko niistä ilmentyy syväsymbolien mukaan toistuvaksi ja kumpiko keinotekoiseksi. Aidossa estetiikassa ohjaavia periaatteita ovat vanha, säilynyt, jalo ja rappeutuminen. Aidossa taiteessa on pyrittävä selvittämään tekijänsä assosiaatioautonomiaa, joka kertoo asteessaan esimerkiksi siitä, kuinka omaperäinen taideteoksen tekijä tai kirjailija on voinut olla tuotoksensa kanssa, esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on hyvä esimerkki tekijältään suurta panostusta vaatineesta taiteellisesta tuotoksesta. Mielestäni siis estetiikan tulisi naturalistisen kukkien, lintujen ja muun luonnon kuvauksen sijaan korostaa yhteiskunnassa merkittävimpien vanhoista suvuista tulevien ihmisten taidetta, eli siis dekadenssia. Tämän näkemyksen mukaan rappeutunut ja jalo on parvempi kuin porvarillinen, keskiluokkainen ja uusi. Esimerkkinä voidaan pitää esimerkiksi Giuseppe di Lampedusan romaania Tiikerikissa. Lampedusa tuli vanhasta ja rappion kohdanneesta aatelissuvusta, jonka viimeinen vesa hän myös oli. Estetiikan ja elintasoestetiikan havainnoinnista voidaan kirjoittaa, että se perustuu etenkin siihen, ettei symboleita vertailla toisiin, vaan pyritään kokonaisvaltaisimpaan selittävään tekijään, jonka syväsymbolit mahdollistavat havainnoitsijalleen. Rappeutuneisuus on parempaa kuin nousukkuus ja vanha ja arvokas on parempaa kuin nuoruus ja toiminnan disintegroituneisuus.

John Keatsin runoutta suomennettuna (näytteeksi tässä yksi)

Ensimmäisellä kerralla kun luin Chapmanin Homerosta

Olen matkustellut laajalti kullan valtakunnissa

ja monta hyvää maata ja kuningaskuntaa nähnyt

Olen ollut monen läntisen saaren ympärillä

Joita trubaduurit Apollolle vastuullisena pitää

Usein eräästä laajasta rikkoutumasta tulin sanotuksi

Se syväkulmainen Homeros vallitsi johtajana

Vaikka en koskaan hengittänyt sen puhdasta seesteisyyttä

Kunnes kuulin Chapmanin puhuvan äänekkäästi ja rohkeasti

Silloin koin olevani taivaan katselija

Kun uusi planeetta ui sen alaan

Tai kuten tukeva Cortez milloin kotkan silmillä

Hän tuijotti kohti merta – ja kaikki hänen miehensä

Katsoivat toisiinsa villillä ilmeellä

Vaiti, huipun päälle Darienissa

Tarjokkaat

Ajattelin tässä kirjoituksessa sanoa muutaman sanan jokaisesta presidentinvaalin ehdokkaasta. Ehdokas Huhtasaari on ehdottomasti parhaimman näköinen ehdokas, joten munakurista tietämättömät turkkilaiset voivat äänestää häntä. Hän ei kuitenkaan usko evoluutioon vaan persujen keskinäisiin uskontohörhöilyihin. Hän on myös nykymaailmassa aivan liikaa tätä kuppaista niemeä ja sen merkitystä maailmassa korostava haihattelija. Naispuolinen Teuvo Hakkarainen, sillä Teukankin sisällä elää kaunis nainen.

Ehdokas Kyllönen asettuu jatkuvasti Venäjän puolelle Natoa vastaan, olisi lakkauttamassa armeijan ja hörisee kuin joku kamankäyttäjä kaikenlaisista rauhanrakennusyrityksistä. Hän myös puhuu rivouksia vaalitenteissä, joista jutuista Lapin risupartaänkyrät varmasti pitävät ja nauraa räkättävät.

Ehdokas Haatainen edustaa nykyään jo selkeästi menneeseen aikaan kuuluvaa sosiaalidemokraattista aatetta, ja laittaa aina päälleen jotain punertavan väristä. Onhan se kivaa ja mukavaa tunnustaa väriä: Sdpeetä, Sdpeetä! Sillä, että housuista ei löydy kikkeliä, ei enää näissä vaaleissa pääse valituksi. Hänen aivonsa eivät riitä tällaiseen toimeen. 

Ehdokas Vanhanen kuului jo 70-luvulla kepulaisten K-linjaan, jossa oli hörhöjä ja juoppolalleja kuten Ahti Karjalainen, eli kiihkeimpiin Kekkosen nuoleskelijoihin. Hän saattaisi kärsiä identiteettikriisistä tultuaan valituksi, koska tällä pallilla istujat eivät voi enää äyskähdellä samalla tavalla kuin Ihanne, Jumalasta seuraava. 

 Ehdokas Väyrynen, kuningas Väyrynen haluaa taas pyrkiä paikalle, jonka jo Pikku-Paavo varmaan jo kehdossa asetti päämääräkseen. Hän on liian vallanhaluinen ja pyrkyrimäinen siihen, että hänestä voisi tulla hyvä presidentti. Tyytyköön hän Kemin maalaiskunnassa tuijottamaan kuningaskahvikuppejaan ja muodostamaan vaikka luoteisen Suomen Väyrysläisen kuningaskunnan, sillä siihen hän varmaan saisi luvan, jos lupaisi pysytellä poissa eteläisen vallan keskuksista. Ei muuta kuin kruunun ostoon! 

Sitten on Haavisto, mukava mies, joka on kirjoittanut mm. monelle nuorelle tärkeän interrailoppaan. Äänestin Haavistoa viime vaaleissa, koska todella uskoin, että lähinnä pääkaupunkiseudun äänillä olisi voinut tavoitella tätä merkitykseltään pientä asemaa. Monet ovat kauhistelleet sitä, kun Haavisto valituksi tultuaan presidentinlinnan juhlissa veisi ensivalssiin poikaystävänsä kaikkien ulkomaalaisten diplomaattien ihastellessa vieressä. Kuitenkin myös homosta voi tulla nykypäivänä presidentti, ja etenkin presidentille kuuluvan ulkopolitiikan ja diplomatian Haavisto selvästi hallitsee. 

Sitten onkin Sale, joka on pyyhkinyt Lennun jätöksiä linnan marmoripilareista jo kuuden vuoden ajan. Niinistö on kieltämättä keskimääräistä parempi presidentti, mieltäni lämmittää etenkin se, kun Arja Alho kanteli medialle sen, että ministerinä ollessaan Sale oli itkettänyt naisministereitä iltakouluissa ja muualla. Naisten itkettäminen kuuluu ehdottomasti kovan jätkän sisältövaatimuksiin. 

Nils Torvalds tulee kulttuurisuvusta ja -perheestä. Eihän Linuksen aivolahjat ole voineet tulla pelkästään äiteen puolelta. Äänestin ensimmäisellä kierroksella Torvaldsia koska hän ainoana on uskaltanut alkaa kannattamaan Suomen jäsenyyttä Natossa. No niin, olihan hän vasemmistolaisaikaan pyörimässä taistolaisten kanssa, mutta sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.

Olli von Becker

YTM

Muutoksen luonteesta ja epäluonteesta

Kun ajatellaan muutoksen luonnetta, voidaan sanoa, että muutos ilmenee etenkin siinä, kun ajattelun muoto tai sisältö muuttuu. Muutos ilmenee myös välineellisen järjen kehityksen myötä. Eli kun välineellisen järjen kehittämä teknologia muuttuu, muuttuu myös ihmisten kuva maailmasta, koska teknologian kehittyminen voi esimerkiksi tarkentaa ihmisten käsitystä siitä, miten paralleellinen maailma on ihmisten välillä, eli he havaitsevat sen, että ihmisten toiminta ja ajattelu on samanaikaista ja muodostuu samankaltaisten rakenteiden kautta. Kuitenkaan välineellinen järki ei itsessään muutu, koska se sen kaksinaisluonteen takia se itse asiassa muodostaa ihmisten silmille laput. Muutoksen epäluonnetta voidaan tarkastella siten, kun havaitaan, etteivät ihmisten välineet, joilla he avaavat maailmaa, todellisuudessa tilanteeseen nähden muutu, eli vaikka välineellinen järki ja teknologia kehittyisivät ja edistyisivät ei kuitenkaan ihminen samanaikaisesti edisty. Ihminen on maailmassa välineellisestä järjestä riippumatta, sillä voidaan sanoa, että ihmisten kehittämä teknologia ja sen jatkuva kehittyminen on alkanut kasvamaan milteipä itselähtöisesti, eli välineellinen järki ja teknologia ovat alkaneet rakentumaan itsenäisesti ilman sitä, että ihmiset ottaisivat kantaa siihen, onko tuollainen kehittyminen sopivaa ihmiselle. Tämä välineelliseen järkeen liittyvä edistyksen ideologia siis tarkoittaa sen kaltaista tausta-ajatusta, että näillä välineillä voitaisiin kehittää ihmisiä. Kuitenkin tuohon ajatukseen sisältyy se, että ihmisten tulisi tulla riippuvaisiksi teknologian tarjoamista tuotteista ja toimintamalleista. Tällä siis pyritään vakuuttamaan ihmiset teknologian ja välineellisen järjen hyvyydestä ja käytettävyydestä. Voikin olla niin, että loppujen lopuksi kun ihminen tehdään riippuvaiseksi teknologisesta edistyksestäja välineellisen järjen suorituksista, saavat nuo koneet ihmisessä lopulta vallan. Yksinkertainen joskin varsin mielikuvituksellinen esimerkki löytyy terminaattorielokuvasta, jossa tietokoneohjelma pääsee käsiksi ydinaseiden laukaisulaitteisiin ja räjäyttää ne kaikki. Edistyksen ideologia on siis peräisin sellaisilta ihmisiltä, jotka saavat omakohtaista hyötyä siitä, kun tarpeeksi moni ihminen alkaa ostaa ja kuluttaa teknologian tarjoamia tuotteita. Muutosta tarvitaan siis joidenkin ihmisten mielestä sen takia, jotta voitaisiin välineellisen järjen aallonharjalla kuvitella, että edistystä on olemassa. Positiivista muutosta promotoivat tahot siis katsovat, että se, jos teknologian kehittämät esineet auttavat ihmistä ja helpottavat hänen taakkaansa arjessa, on niiden käyttäminen täysin hyväksyttyä ja toivottua. Kuitenkin voidaan varmasti epäillä, että ihmiset voivat samalla tottua helppouteen ja eivät pian enää viitsi tehdä mitään, joka vaatisi heiltä vaivannäköä. Teknologian verkot manipuloivat, ja sen takia voidaankin sanoa, että muutosta tarvitsevat etenkin sellaiset ihmiset, jotka hyötyvät tuosta manipuloinnista. Muutosta voidaan aistia sen kautta, kun ihmisen hallussa oleva tieto lisääntyy. Tuo tieto on siis etenkin välineellistä tietoa, joka antaa ohjeita siihen, kun uudenlaisia käytössä olevia välineitä käytetään ja optimoidaan kohti uutta kehittymistä. Päättäjät pyrkivät tässä etenkin välittämään sellaisia ideoita, joita ihmiset omaksuvat. He pitävät muutoksen ehtona sitä, että ihmiset todellakin omaksuvat niitä ideoita, joiden käsittelyyn ja muotoiluun he itse ovat ottaneet osaa. Tähän pyritään etenkin ohjeiden antamisella ja uskottelulla. Päättäjät voivat siis antaa ihmiselle ohjeita siitä, miten heidän tulisi elämässä toimia, ja toivovat, että sen avulla ihmiset voisivat havainnoida muutosta, joka siinä tulkitaan lähes aina myönteiseksi muutokseksi. Uskottelemisella tarkoitetaan sitä, kun tarjotaan nähtäväksi esimerkiksi tilastoja, jonkin kaltaisen muutoksen tuottamista hyvistä asioista, ja siitä, miten tällaista muutoksen edellykettä on käsitelty muualla. Ihmisillä varmasti on sen lisäksi, että he haluavat elää itse muotoilemaansa arkea, se pyrkimys, että he haluavat nähdä asioiden muuttuvan, ja tänä päivänä se tarkoittaa etenkin sitä, että he haluavat arkeensa siinä helpottavia välineitä ja tuotteita. Tämä arjen helpottuminen on kuten jo edellä kirjoitin, hyvin arveluttava ja arkaluontoinen asia ja pyrkimys. Kuitenkin monissa asioissa, kun tiedustellaan ihmisten muutoksenhalua, he eivät ota asiaan kantaa, ja tuo jo kertoo siitä, miten arveluttava käsite muutos todellisuudessa on. On sitten tärkeää tarkastella sitä, mikä tai mitkä asiat aiheuttavat muutosta. Kuten jo aiemmin sanottiin, on yksi tärkeä tekijä välineiden muuttuminen ja kehittyminen. Ja toisaalta kuten aiemmin sanottiin, ihmiset tarkastelevat muutosta myös mielipiteiden ja ajattelun vaihtumisen kautta. Tässä poliitikot voivat joskus manipuloida ihmisiä, ja voidaan sanoa, että ainoa jatkuvasti muuttuva ja itseään tarkastava muutoksen väline voi olla vain yhteiskunta, joka perustuu päätöksentekorakenteessaan pelkästään vapauden realisoimiseen, eli tiettyjä ihmisille kuuluvia vapauksia kuten sananvapautta ja mielipiteenvapautta ja vapaata yksityistä taloutta pyritään jatkuvasti optimoimaan uudelleen yhteiskunnassa. Myöskin liberaali sosiaalipolitiikka tulisi ottaa tavoitteeksi yhteiskunnassa, jos todella halutaan antaa ihmisille ja esimerkiksi vähemmistöille vapautta olla siten, kuten he katsovat itselleen parhaaksi olla. Kuitenkin ajattelunkin tasolla muutoksen todellisuus on varsin kyseenalainen asia, koska ajatteluun vaikuttavat symbolit ovat aina olleet yhteiskunnassa ja vapaassa ajattelussa ihmisten tavoitettavilla. Tietysti myös tiedon saanti sekä luonnosta että ihmisestä voi joskus edistää muutosta, ja siten ihmisen paralleelisen luonteen tajuaminen samanaikasesti sekä vähentää että lisää muutoksen ja vapauden mahdollisuutta. Kuitenkin syväsymbolien ikuisen luonteen takia ajattelun muuttuminen ei itsessään ole muutosta, koska siihen ovat monesti vaikuttamassa kaikenlaiset manipuloijat ja hevoskauppiaat.