tiistai 30. tammikuuta 2018
Syväsymbolin käsitteestä
Symboli tarkoittaa objektia, joka
näyttää osan tai kokonaisen osan jonkun asian muodosta. Se siis
tarkoittaa johonkin asiaan viittaavaa viittauskohdetta. Tuo
viittauskohde annetaan jonkin havaittavan vertauksen tai merkityksen
kautta, mikä ei kuitenkaan tarkoita vertailukohdallisia symboleita,
jotka ovat syväsymbolisuuden vastakohta. Se on samassa ryhmässä
semantiikassa kuin merkki, indeksi tai ikoni. Symbolismi taiteessa ja
kirjallisuudessa tarkoittaa vertauskuvallisen kielen tai kuvakielen
käyttöä, joka eroaa sovinnaisesta realismiin ja naturalismiin
taipuvaisesta tavasta kuvata erilaisia arkitodellisuuden alla
sijaitsevia todellisuuden osia. Symbolismi yksilössä tarkoittaa
sitä, että ihminen voi päästä niiden kautta käsiksi
todellisuuteen ja sinuiksi oman minänsä kanssa. Symbolismi
yhteisössä tekee elämän miellyttävämmäksi, koska symbolismi
tarjoaa ihmisille laajemman nautintotodellisuuden ja miellyttävämmät
asiat uudella tavalla. Symbolismilla tavoitellaan lopullista
tulkintaa tai tulkinnan päätepistettä, mutta kuitenkin sillä on
muuttuva rooli, koska symbolit tulee tulkita koko ajan uudelleen ja
löytää uudelleen. Symbolisuus ja etenkin syväsymbolisuus kertoo
ilmiöstä kaiken mitä siitä voidaan todella sanoa, ja miten sitä
voidaan todellisesti kuvailla. Syvyys symbolin yhteydessä tarkoittaa
sitä todellisuutta, mikä voidaan saavuttaa esimerkiksi
jonkinkaltaisen tarkasti määritellyn terapian avulla, mutta sillä
poikkeuksella terapiasta, että tässä ihminen itse suuntaa terapiaa
itseensä. Ihmisen tulee siis kuunnella mielipiteitään ja vertailla
niitä toisten mielipiteisiin. Tällä toiminnalla ihminen sopeuttaa
arvojaan ulkoiseen ja hän saa samalla ulkoisessa tietoa oman itsensä
osista, mutta etenkin niistä osista, jotka voivat hyvällä
kehityskyvyllä tulla tällaisen vapaan, syväsymboleista elävän
yksilön omiksi osiksi, koska maailma on todellisuudessa yhtä
ihmisen kanssa. Tällä mielipiteiden käsittelemisellä ihminen
pääsee tekemisiin arvotunteidensa kanssa, ja niiden kautta, ellei
hän ole henkisesti liian heikko, hän ohjautuu kohden
syväsymboleita, tervettä tunnustushierarkiaa sekä päämäärien
kehitystasoja. Jos ihminen on tuossa tilanteessa heikko, hän kokee
esteistymisen tunnetta, jonka kautta hän lopulta alkaa arvojen
kyseenalaistamiseen, tulee tielle kohti syväsymbolien tavoittamista
ja tunnustamista, tai vaihtoehtoisesti hän mukautuu kommentaariaatin
määrittämään vaikutteellisuuteen, ja sen merkitysvalta alkaa
määritellä hänelle ulkoa käsin arvokäsitteitä, eli hän tulee
epäautenttiseksi ja alkaa toimimaan kommentaariaatin ryhmittymän
mukaisten arvopäämäärien näyttämällä tavalla.
Kommentaariaatti tarkoittaa yhteiskunnassa etenkin sisältöjen
määrittelyn, mainostamisen ja aatteiden levittämisen keskuudessa
toimivia ihmisiä. He eivät tiedosta aidoimmalla tasolla sitä, että
he todellisuudessa vievät toisten ihmisten vapauden, vaan heidän
toimintansa on monessa asteessa tiedostamatonta, ja kertoo siitä,
miten yhdenmukaiseksi arvokadon seurauksena tietyillä aloilla
työskentelevien ja eri asioita opiskelevien ihmisten maailmankuva ja
arvot voivat tulla. Vertailukohdalliset symbolit merkitsevät
matalamman arvoasteen arvoille sopivia alueita ihmisten ajattelussa
ja julkisen piirin pakottavissa instituutioissa. Vertailukohdalliset
symbolit eroavat syväsymboleista siten, että ne ovat täysin
keinotekoisia, ihmisten keksimiä, ja ja toisin kuin syväsymbolit,
ne tuhoutuvat monesti jonkin yhteiskuntarauhaa uhkaavan ajan tai
ilmiöjoukon tultua täyttämään niiden roolinsa yhteiskunnassa.
Syväsymbolit eivät katoa esimerkiksi sodan hetkellä, vaan ne
vahventuvat ja saavat ihmisille laajempaa elämisentilaa sen jälkeen
kun yhteiskuntarauhaa järkyttänyt katastrofi on ohi ja käyty.
Syväsymbolit eivät vertailukohdallisten symbolien tapaan elä
samassa kansalaisyhteiskunnan julkisessa piirissä. Ne ovat myös,
vastoin kuin vertailukohdalliset symbolit, ovat ainutlaatuisia ja
niiden kautta ihminen saa läpipääsyn kokonaisvaltaisempaan
tietoon. Sitten pitää kysyä sitä, miten ihminen voi tavoittaa
syvyyssymbolit. Ihminen ajautuu kohti syväsymboleita etenkin
silloin, kun hän näkee vertailukohdallisten symbolien
läpinäkyvyyden. Syväsymbolit voidaan tavoittaa myös siten, jos
ihminen on kokenut esteistymistä, eli jos hän on kokenut
turhaantuvansa ulkoisen todellisuuden ja itse kokemien arvojensa
välisen ristiriidan takia. Tavallinen toiminta, terapiallinen
toiminta, jonka myötä ihminen voi koetella maailmankuvansa rajoja,
eli kun hän puhuu ja kuuntelee, voi edistää sitä, että ihminen
alkaa etsiä kokonaisvaltaisempaa tapaa selittää maailmaa, omia
mielipiteitään ja ajatuksiaan.
Höpöttelyä
On mukavaa aina välillä kirjoittaa
näitäkin höpötyksiä. Ajoin äskettäin taksilla Kuopion torilta
Kaaville. Pysähdyimme matkan varrella ruokakauppaa varten
Riistavedellä ja Kaavilla Alkossa. Matka maksoi suurin piirtein
keskihintaisen lentolipun verran. Mitähän poliittiset päättäjät
haluavat tehdä tämän ylihintaisen palvelun sopeuttamisesta
oikealle asteelleen?
Olympialaiset alkavat ensi viikolla,
ja vaikka en olekaan suuri talviurheilun kannattaja, on hiihtoa jne.
mukavampaa katsoa kuin esimerkiksi ampumista ja tappamista sisältävät
amerikkalaiset elokuvat. Amerikasta tuleekin puheeksi Trumpin
entistäkin heikommat kannatuslukemat.
Hän ei todellakaan voita kaikkia
kansalaispiirejä kannattajikseen, koska hänen toimintansa on
todella drastista, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen Obaman
muuttaman lain kumoaminen. Suurpääomapiirit varmasti ottavat tämän
suunnan omaksi suosikikseen, sillä kyllähän jenkkien maassa
omaisuutta voi kartoittaa.
Kuuntelen mielelläni klassista
musiikkia, kun luen. Suosikkejani ovat Bachin Goldbergin variaatiot,
Paganinin kapriisit, Beethovenin viides sinfonia, Erik Satien
gymnopediat ja gnossiennet ja Philip Glassin Glassworks ja
Metamorphosis. Musiikki on voitava kokea perusteellisesti. Jo
muutamien tällaisten kappaleiden osaaminen pianolla tai viululla,
avaa ovet toisten vaativampien töiden soittamiseen.
Välillä on tietysti käytävä
luonnossa, vaikkei siitä suuremmin pitäisikään. Konsta Pylkkänen
ja Havukka-ahon ajattelija on yksi suosikeistani. Kari Väänäsen
tv-ohjauksessa vuodelta 2009 siihen oli otettu pääosaan Kai
Lehtinen, joka ehdottomasti hallitsi sinisiä ajatuksia viljelevän
originellin hahmon. Elokuva on nähtävillä ainakin Elisa Viihteessä.
On harmillista, että talvella on niin
vaikeaa polttaa sikareita, pitää mennä parvekkeelle tai totuttava
savun hajuun esimerkiksi kirjojensa sivuilla.Olen kuullut isoilta
pojilta, että vielä esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä olisi
sikariklubeja, jossa voi istuskella plyysinojatuolissa samalla kun
nauttii viskiä tai portviiniä ja tietenkin aitoja kuubalaisia.
Suosikkimerkkini ovat Upmann, Partagas, Montecristo, Cohiba,
Davidoff, Churchill Spitfiret, sekä rahapulan yllättäessä Jose L.
Piedra. Sikarin polttaminen on mielestäni vielä alkoholinkin
juomista parempi kokemus, ainakin silloin kun sikari on ollut
riittävässä kosteusasteessa.
Samalla kun nimitetään presidentti,
tulisi hänen valtaoikeutensa määritellä ensin hallituksessa ja
sitten parlamentissa. Muutenkin mielestäni Suomen yhteiskunta voisi
suuntautua kohti suoraa demokratiaa ja kansalaisoikeuksia ja
-osallistumista.
Jos ei pidä parlamentaarisesta
järjestelmästä, jossa edustajan on koettava jonkinlaista
psyykkistä yhteyttä äänestäjiin, ja sen jäädessä
toteutumattomaksi, ei voida sanoa, että juuri tuo ihminen olisi
ainoana äänestäjien suosikki, ja täysin nykyaikainen ja -muotoinen parlamentarismi hyvä
järjestelmä. Kun luovuttaisiin sanoista, ”kansan valtuuttama
edustaja”, voitaisin edustustehtävään äänestää sellaisia
ihmisiä, jotka eivät ole keplotelleet poliitikkojen tapaan, vaan
eläneet normaalia rauhallista elämäänsä, ja näin ollen juuri
tällaiset ihmiset sopisivat parlamenttiin toimimaan omantuntonsa
johdatuksella.
Ei se ole mikään Internationaali, se
on Hinternationaali! ("Hinter", saksaa)
Olli von Becker
YTM,
lauantai 27. tammikuuta 2018
Miten ihmisiä kontrolloidaan
Kontrolli tarkoittaa valvonnan alla
olemista. Kun ihmisiä kontrolloidaan, kontrolloidaan silloin heidän
tietoisuuttaan, motiiveja, ajatusta ja käytännön toimintaa.
Etenkin mielisairaala on tällainen ympäristö, jossa kaikki
kontrollin alla olevasta ihmisestä kirjataan ylös ja muistetaan.
Kuitenkin myös tavanomaisissa arkitilanteissa, ihmisten kanssa
tekemisessä olemisessa, voidaan havaita joidenkin ihmisten taholta
pyrkimystä kontrolloimaan muita ihmisiä tai asioita. Tällainen
pyrkimys vallitsee usein sadististen ja psykopatiaan
taipumuksellisten ihmisten taholla. On tärkeää miettiä sitä,
mihin niin sanotut tavalliset ihmiset tavallisesti pyrkivät. He
pyrkivät elämään rauhallisesti arkeaan, ja voidaankin havaita,
että työhön liittyvä stressi ja sen vaikutukset vallitsevat
ihmisten keskellä etenkin silloin, kun ihminen ylittää tuon
tavallisen arjen tilan ja tavoittelee esimerkiksi itselleen kuuluvien
ja omaperäisten ajatusten ilmaisua julkisessa piirissä. Ihmiset
pyrkivät myös helpottamaan arkeaan, mikä tapahtuu usein erilaisten
käyttöhyödykkeiden käyttönä ja ostamisena. Tässä voidaan
havaita se, että ottaessaan osaa julkiseen elämään, ihminen tulee
sellaisella olemisen osa-alueelle, jossa manipulointi on tavallista
ja hyvin tärkeä osa tiettyjen ihmisten työssään tai arjessaan
käyttämästä toiminnan mallista. Esimerkiksi Arthur Schopenhauer
on kirjoittanut siitä, miten miehen elämä on rauhallisempaa ja
tasaisempaa ilman naisten kanssa tekemisissä olemista. Olen samaa
mieltä Schopenhauerin kanssa, koska tekemisissä oleminen naisten
kanssa tarkoittaa lähes aina sitä, että mies joutuu alistumaan
naisen manipuloitavaksi ja toisaalta nainen haluaa miehen
manipuloivan itseään. Rakkauden tekoja ei koskaan tehdä
täysjärkisenä, mikä tekee siitä yhteiskunnalle vaarallisen
ilmiön. Joskus tavalliset ihmiset voivat myös toimia ja ajatella
siten, miten kommentaariaatti haluaa heidän toimivan ja näin voivat
ajautua monenlaisiin rooleihin elämässään. Tavallisilla ihmisillä
ei monesti ole riittävää kritiikin ja kyseenalaistamisen taitoa
siihen, että he voisivat kyseenalaistaa kommentaariaatin levittämän
vaikutteellisuuden ja ihmisen ohjailun. Tässä on mainittava se,
että samalla kun yhteiskunta mahdollistaa jäsenilleen arkipäiväisen
toiminnan helpottamisen ja mukavoinnin, tuo se kuitenkin sen, että
ihmisten mielipiteisiin ja ajatuksiin pyritään samalla vaikuttamaan
siten, että ihmiset alkavat toimimaan kommentaariaatin haluamalla
tavalla ja mukautumaan siihen rooliin, jonka kommentaariaatti hänelle
antaa itsensä mukaan muodostetussa tunnustushierarkiassa. On tärkeää
pohtia sitä, millaisia motiiveja ihmisillä tavallisesti on
arkipäivän toiminnassaan. Manipuloijat pyrkivät hyötymään
toisten ihmisten kustannuksella. Tälla tavalla toimivat ihmiset
näkevät maailman vain samanaikaisten vastakohtaisten vaikuttimien
pelikenttänä. Enemmän psykopaattia tai ainakin sosiaalista
psykopaattia, jossa psykopatia syntyy sosiaalisesta roolista, eikä
aivotilasta, muistuttavat ihmiset haluavat etenkin valtaa, ja he ovat
ehkä manipuloijatyypin merkittävin ihmistyyppi, sillä he eivät
todellakaan näe muita ihmisiä omina päämäärinään. Yksi
merkittävä etenkin miesten keskellä vaikuttava pyrkimys on se,
että tällainen ihminen haluaa etenkin kokea olevansa jotain.
Tällaiset ihmiset toimivat ylitsekäyvän pyrkimyksen mukaan, jossa
hänen on näytettävä olevansa jotain toisista voimakkaampaa tai
myönteisesti poikkeavaa. On tärkeää pohtia sitä, millaisia
välineitä ihmisten keskinäisissä suhteissa käytetään. On
olemassa tiettyjä instituutioita, jotka valvovat ja kommentaariaatin
muodostamssa tunnustushierarkian järjestyksessä tällaiset
instituutiot, joiden tehtävä on valvoa ihmisiä, muodostuvat
tuki-insituutioiksi, joiden on tarkoitus tukea vertailukohdallisista
symboleista muodostuvaa arvoinstituutiota. Tällaiset
tuki-instituutiot pakottavat ihmiset arvostamaan muodostamiaan
arvoinstituutioita, ja tällä he pyrkivät saamaan vallan joissain
tunnustushierarkian tasoasteella. Nykyaikainen teknologia myös
mahdollistaa ihmisten seuraamisen ja tunnistamisen. Monet ihmisiä
nykyaikaisen teknologian keinoin vahtaavat ihmiset toimivat väärin,
ja voi olla niin, ettei tällaisia asioita ja niiden huonoutta, ole
vielä kunnolla saatu lausua ulos lain piirissä. Ihmisiä
seurataan myös sen tarpeen takia, koska manipuloijat pyrkivät
manipuloimaan arvotunteita, joiden kautta ihminen joko pääsee
kosketukseen syväsymbolien kanssa tai hän mukautuu kommentaariaatin
ohjaamaan vaikutteellisuuteen. Jos kommentaariaatti ei tahdota
olevan, on ihmisten pyrittävä jokaisessa arkielämänsä
tilanteessa suhtautumaan kielteisesti manipulointiin ja välillisen
vaikuttamisen tapahtumiin, itse asiassa ihmisten on oltava täysin
tietämättömiä siitä, mitä toiset ihmiset hänestä ajattelevat.
On mietittävä myös sitä, mihin ihmiset tavallisesti ottavat
kantaa. Sellaisia ovat esimerkiksi mielipiteet, halu vaikuttaa
johonkin ja tarve saada ulkoisesta vaikutteita. Voidaan havaita, että
tämä liittyy etenkin henkiseen naiseuteen, koska mies ei ilmaise
mielipiteitä vaan totuuksia, eikä halua vaikuttaa tai tulla
vaikutetuksi, koska nämä ovat binaarinen kaksinpari, jossa
kumpikaan ei tuo toiseen minkäänlaista ennennäkemätöntä tai
toisistaan poikkeavaa tietoutta. Mies ei halua vaikuttaa, koska hänen
ajatuksensa vaikuttavat ilman sitä tarvetta, ja jos eivät vaikuta,
ei mies halua niitä liiotella. Mies ei myöskään tahdo tulla
vaikutetuksi, koska hänen pyrkimyksensä on etenkin pysyä
rehellisenä ja uskollisena totuudelle ja omille ajatuksilleen. Koska
yhteisöt ovat tärkeitä instituutioita siinä, kun määritellään
sitä, miten kommentaariaatti pyrkii ohjaamaan ja kontrolloimaan
ihmisiä, on tarpeen mainita muutamia esimerkkejä siitä, millaisia
pienyhteisöjä, eli täysin jostain yhteisestä tarpeesta tai
ajatuksesta seuranneita yhteisöjä ihmisillä on tapana muodostaa.
Useimmin syynä on keskenäisesti hyväksytty aate, arvot tai
ideologia. Kuitenkaan minkäänlainen instituutio ei voi ihmisten
erilaisuuden ja toisaalta heidän samankaltaisuutensa takia olla
jonkinlainen absoluuttisesti jotain tavoitetta tai pyrkimystä tai
arvojen realisointia tavoitteleva ryhmä. Jokaisessa yhteisössä on
siinä toimivien ihmisten kautta erilaisia suuntimia, ja sen jälkeen
tulisi myös näissä muka itse valituissa pienyhteisöissä muistaa
kritiikki ja kyseenalaistaminen.
perjantai 26. tammikuuta 2018
Elintasoestetiikasta ja oikeasta estetiikasta
Nykyaikainen maailma tuottaa jatkuvasti
keskiluokalle annettujen uusien mahdollisuuksien ja arjen
helpottumisen myötä uudenlaista tapaa käsitellä estetiikan alaan
kuuluvia ilmiöitä, ja tuon ilmiön nimi on elintasoestetiikka.
Nykypäivänä lähes kaikki pyrkivät elintasonsa kohottamiseen,
joka tarkoittaa siis todellisessa mielessä sitä, että arki
helpottuu ja siihen kuuluvat nautinnot lisääntyvät. Elintason
kohottamisen myötä siis haetaan kaupoista kaikenlaisia
kulutushyödykkeitä. Kuitenkin elintasoestetiikka voi ylettää myös
muihin ilmiöihin kuin pelkästään kaupasta ostamiseen. Kun
aikaisemmin ei oletettu, että nainen lähtisi kotoaan ja kävisi
töissä, on elintason vähittäinen nousu aiheuttanut sen, että
naiset, joita ei olisi aiemmin suuremmin koulutettu, pyrkivät
vaihtoehtoihmisen etiikallaan hankkimaan tohtoritutkinnot, koska
kaikki muut tällaisen naisen tietämät feministisyötökkäät
haluavat myös tohtoriksi. Nykyaikainen yhteiskunta, jossa jokaisen
naisen tehtävä on olla vähintään tohtori, on tehnyt
nykyaikaisesta tieteen teosta vähämerkityksellisempää aiempaan
nähtynä. Nämä naistohtorit puskevat akateemisille markkinoille
kaikkea epämerkityksellistä, ja tuovat oman tapansa arvottaa
opiskelijoita akateemisen maailman keskuuteen, jossa ei ole enää
minkäänlaista faustista elementtiä, jonka Oswald Spengler katsoi
olevan merkityksellisintä asiaa länsimaisen tieteen historiassa.
Faustisuus siis tarkoittaa kyltymätöntä etsimistä, ja nykyajan
häiriintyneet feministit yliopistossa eivät todellakaan ymmärrä
mitään siitä, Kaikenlaista ruumiillisuutta naisen roolia,
podilangvitsia. empatiaetiikkaa, empatiestetiikkaa ja irrationaalisia
tunteita korostavat tutkimukset ovat nykyisin arkipäivää lähes
jokaisessa yliopiston tiedekunnassa. Yliopiston nykyisen
sukupuolijakauman mukaan yliopiston professoritkin suosivat näitä
kilttejä tyttöjä, jotka ovat lukeneet tenttiin, menestyneet siinä
ja sen jälkeen täysin unohtaneet kaiken asiasisällön, sillä tämä
on se malli, jolla naiset opiskelevat yliopistossa.
Elintasoesteetikko ajattelee, että vertailukohdalliset symbolit ovat
arvon lähteitä. Tällaista toimintaa korostavissa kulttuureissa
henkisyys alistetaan elintasolle. Nämä ihmiset ajattelevat, että
yliopiston käyminen ja siitä saatava oppiarvo on tärkeintä, eikä
se, mitä on yliopiston aikana oppinut ja jotka olisi tullut kätkeä
syvälle sisuksiin. Elintasoesteetikot siis haalivat krääsää, eli
yhteiskunnan tuottamia vertailukohdallisia symboleita. Tämä
perustuu täysin konformistiseen porvarillisuuteen, joka yllyttää
kilpailemaan toisten ihmisten kanssa elämän keskeisimmistä
hyödykkeistä. Tällaiset ihmiset hamuavat krääsää sen takia,
että he tuntisivat nykyaikaisessa mainosviidakossa ja
kulutusedellykkeistössä voivansa hyvin. Wittgenstein laskee
estetiikan ja etiikan samaan lajiin ja ajattelee, ettei kumpaakaan
voida perustella edes kielellisesti. Kuitenkin mielestäni voidaan
sanoa, että tällainen yhteiskunnan tunkeminen myös kauneuden
käsitteeseen, jonka kanssa sillä ei pitäisi olla mitään
tekemistä, aiheuttaa sen, että vain elintasosta riippumattomalla
estetiikalla voidaan todellisuudessa kuvailla kauneutta ja ehkä myös
omaatuntoa, sillä siihen liittyy se, että ihminen ei ole
riippuvainen elintason kohottamisesta. Minä kannatan vapaata
markkinataloutta, mutta mielestäni siinäkin yksittäinen kuluttaja
ja ihminen voi olla ostaessaan ja sijoittaessaan selkeän tietoinen
siitä, millaisia hyödykkeitä hän ostaa ja hän voi määritellä
itse oman tapansa suhtautua siihen todellisuuteen, joka on
markkinatalous. Sitten onkin tarpeellista määritellä sitä, mitä todellinen pyyteetön ja omaperäisimpään taiteisiin perustuva
estetiikka on. Voidaan ensimmäiseksi sanoa, että aitoa estetiikkaa
ei osto- ja myyntitilannetta lukuun ottamatta, voida arvioida etenkin
hintansa, symboliarvonsa tai kateudenaiheuttamiskykynsä perusteella.
Taide on jotain mitä ei osteta, mikä ei kuitenkaan tarkoita,
etteikö siitä voisi aluksi maksaa jotakin. Tämä kuitenkin
tarkoittaa etenkin sitä, ettei tällaista taidetta vertailla
toisiinsa. Tietysti voidaan käyttää selittävinä tekijöinä
esimerkiksi aiemmin aiheesta käytettyä kirjallisuutta ja
jatkumoita. Kuitenkaan raha ei ole keskeisin tekijä taiteessa eikä
oikeastaan myöskään etiikassa. Aito estetiikka on siis
itseisarvoista, ja se perustuu siihen, kun arvot hakeutuvat kohti
syväsymboleita, jotka eroavat elintasoestetiikan ylläpitämistä
vertailukohdallisista symboleista siten, että ne ovat ajattomampia
ja universaalisempia, sillä filosofia pyrkii etsimään
ainutlaatuista ja universaalia, eikä esimerkiksi usein toistuvaa ja
provinsiaalista. Elintasoesteetikan ja aidon estetiikan voi siis
erottaa siten, kun katsotaan kumpiko niistä ilmentyy syväsymbolien
mukaan toistuvaksi ja kumpiko keinotekoiseksi. Aidossa estetiikassa
ohjaavia periaatteita ovat vanha, säilynyt, jalo ja rappeutuminen.
Aidossa taiteessa on pyrittävä selvittämään tekijänsä
assosiaatioautonomiaa, joka kertoo asteessaan esimerkiksi siitä,
kuinka omaperäinen taideteoksen tekijä tai kirjailija on voinut
olla tuotoksensa kanssa, esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe
egyptiläinen on hyvä esimerkki tekijältään suurta panostusta
vaatineesta taiteellisesta tuotoksesta. Mielestäni siis estetiikan
tulisi naturalistisen kukkien, lintujen ja muun luonnon kuvauksen
sijaan korostaa yhteiskunnassa merkittävimpien vanhoista suvuista
tulevien ihmisten taidetta, eli siis dekadenssia. Tämän näkemyksen
mukaan rappeutunut ja jalo on parvempi kuin porvarillinen,
keskiluokkainen ja uusi. Esimerkkinä voidaan pitää esimerkiksi
Giuseppe di Lampedusan romaania Tiikerikissa. Lampedusa tuli vanhasta
ja rappion kohdanneesta aatelissuvusta, jonka viimeinen vesa hän
myös oli. Estetiikan ja elintasoestetiikan havainnoinnista voidaan
kirjoittaa, että se perustuu etenkin siihen, ettei symboleita
vertailla toisiin, vaan pyritään kokonaisvaltaisimpaan selittävään
tekijään, jonka syväsymbolit mahdollistavat havainnoitsijalleen.
Rappeutuneisuus on parempaa kuin nousukkuus ja vanha ja arvokas on
parempaa kuin nuoruus ja toiminnan disintegroituneisuus.
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
John Keatsin runoutta suomennettuna (näytteeksi tässä yksi)
Ensimmäisellä kerralla kun luin
Chapmanin Homerosta
Olen matkustellut laajalti kullan
valtakunnissa
ja monta hyvää maata ja
kuningaskuntaa nähnyt
Olen ollut monen läntisen saaren
ympärillä
Joita trubaduurit Apollolle
vastuullisena pitää
Usein eräästä laajasta rikkoutumasta
tulin sanotuksi
Se syväkulmainen Homeros vallitsi
johtajana
Vaikka en koskaan hengittänyt sen
puhdasta seesteisyyttä
Kunnes kuulin Chapmanin puhuvan
äänekkäästi ja rohkeasti
Silloin koin olevani taivaan katselija
Kun uusi planeetta ui sen alaan
Tai kuten tukeva Cortez milloin kotkan
silmillä
Hän tuijotti kohti merta – ja kaikki
hänen miehensä
Katsoivat toisiinsa villillä ilmeellä
Vaiti, huipun päälle Darienissa
Tarjokkaat
Ajattelin tässä kirjoituksessa sanoa
muutaman sanan jokaisesta presidentinvaalin ehdokkaasta. Ehdokas
Huhtasaari on ehdottomasti parhaimman näköinen ehdokas, joten
munakurista tietämättömät turkkilaiset voivat äänestää häntä.
Hän ei kuitenkaan usko evoluutioon vaan persujen keskinäisiin
uskontohörhöilyihin. Hän on myös nykymaailmassa aivan liikaa tätä
kuppaista niemeä ja sen merkitystä maailmassa korostava
haihattelija. Naispuolinen Teuvo Hakkarainen, sillä Teukankin
sisällä elää kaunis nainen.
Ehdokas Kyllönen asettuu jatkuvasti
Venäjän puolelle Natoa vastaan, olisi lakkauttamassa armeijan ja
hörisee kuin joku kamankäyttäjä kaikenlaisista
rauhanrakennusyrityksistä. Hän myös puhuu rivouksia
vaalitenteissä, joista jutuista Lapin risupartaänkyrät varmasti
pitävät ja nauraa räkättävät.
Ehdokas Haatainen edustaa nykyään jo
selkeästi menneeseen aikaan kuuluvaa sosiaalidemokraattista aatetta,
ja laittaa aina päälleen jotain punertavan väristä. Onhan se
kivaa ja mukavaa tunnustaa väriä: Sdpeetä, Sdpeetä! Sillä, että
housuista ei löydy kikkeliä, ei enää näissä vaaleissa pääse
valituksi. Hänen aivonsa eivät riitä tällaiseen toimeen.
Ehdokas Vanhanen kuului jo 70-luvulla
kepulaisten K-linjaan, jossa oli hörhöjä ja juoppolalleja kuten
Ahti Karjalainen, eli kiihkeimpiin Kekkosen nuoleskelijoihin. Hän
saattaisi kärsiä identiteettikriisistä tultuaan valituksi, koska
tällä pallilla istujat eivät voi enää äyskähdellä samalla
tavalla kuin Ihanne, Jumalasta seuraava.
Ehdokas Väyrynen,
kuningas Väyrynen haluaa taas pyrkiä paikalle, jonka jo Pikku-Paavo
varmaan jo kehdossa asetti päämääräkseen. Hän on liian
vallanhaluinen ja pyrkyrimäinen siihen, että hänestä voisi tulla
hyvä presidentti. Tyytyköön hän Kemin maalaiskunnassa
tuijottamaan kuningaskahvikuppejaan ja muodostamaan vaikka luoteisen
Suomen Väyrysläisen kuningaskunnan, sillä siihen hän varmaan
saisi luvan, jos lupaisi pysytellä poissa eteläisen vallan
keskuksista. Ei muuta kuin kruunun ostoon!
Sitten on
Haavisto, mukava mies, joka on kirjoittanut mm. monelle nuorelle
tärkeän interrailoppaan. Äänestin Haavistoa viime vaaleissa,
koska todella uskoin, että lähinnä pääkaupunkiseudun äänillä
olisi voinut tavoitella tätä merkitykseltään pientä asemaa.
Monet ovat kauhistelleet sitä, kun Haavisto valituksi tultuaan
presidentinlinnan juhlissa veisi ensivalssiin poikaystävänsä
kaikkien ulkomaalaisten diplomaattien ihastellessa vieressä.
Kuitenkin myös homosta voi tulla nykypäivänä presidentti, ja
etenkin presidentille kuuluvan ulkopolitiikan ja diplomatian Haavisto
selvästi hallitsee.
Sitten onkin Sale, joka on pyyhkinyt
Lennun jätöksiä linnan marmoripilareista jo kuuden vuoden ajan.
Niinistö on kieltämättä keskimääräistä parempi presidentti,
mieltäni lämmittää etenkin se, kun Arja Alho kanteli medialle
sen, että ministerinä ollessaan Sale oli itkettänyt
naisministereitä iltakouluissa ja muualla. Naisten itkettäminen
kuuluu ehdottomasti kovan jätkän sisältövaatimuksiin.
Nils Torvalds tulee kulttuurisuvusta ja -perheestä.
Eihän Linuksen aivolahjat ole voineet tulla pelkästään äiteen
puolelta. Äänestin ensimmäisellä kierroksella Torvaldsia koska
hän ainoana on uskaltanut alkaa kannattamaan Suomen jäsenyyttä
Natossa. No niin, olihan hän vasemmistolaisaikaan pyörimässä
taistolaisten kanssa, mutta sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä.
Olli von Becker
YTM
Muutoksen luonteesta ja epäluonteesta
Kun ajatellaan muutoksen luonnetta,
voidaan sanoa, että muutos ilmenee etenkin siinä, kun ajattelun
muoto tai sisältö muuttuu. Muutos ilmenee myös välineellisen
järjen kehityksen myötä. Eli kun välineellisen järjen kehittämä
teknologia muuttuu, muuttuu myös ihmisten kuva maailmasta, koska
teknologian kehittyminen voi esimerkiksi tarkentaa ihmisten käsitystä
siitä, miten paralleellinen maailma on ihmisten välillä, eli he
havaitsevat sen, että ihmisten toiminta ja ajattelu on samanaikaista
ja muodostuu samankaltaisten rakenteiden kautta. Kuitenkaan
välineellinen järki ei itsessään muutu, koska se sen
kaksinaisluonteen takia se itse asiassa muodostaa ihmisten silmille
laput. Muutoksen epäluonnetta voidaan tarkastella siten, kun
havaitaan, etteivät ihmisten välineet, joilla he avaavat maailmaa,
todellisuudessa tilanteeseen nähden muutu, eli vaikka välineellinen
järki ja teknologia kehittyisivät ja edistyisivät ei kuitenkaan
ihminen samanaikaisesti edisty. Ihminen on maailmassa välineellisestä
järjestä riippumatta, sillä voidaan sanoa, että ihmisten
kehittämä teknologia ja sen jatkuva kehittyminen on alkanut
kasvamaan milteipä itselähtöisesti, eli välineellinen järki ja
teknologia ovat alkaneet rakentumaan itsenäisesti ilman sitä, että
ihmiset ottaisivat kantaa siihen, onko tuollainen kehittyminen
sopivaa ihmiselle. Tämä välineelliseen järkeen liittyvä
edistyksen ideologia siis tarkoittaa sen kaltaista tausta-ajatusta,
että näillä välineillä voitaisiin kehittää ihmisiä. Kuitenkin
tuohon ajatukseen sisältyy se, että ihmisten tulisi tulla
riippuvaisiksi teknologian tarjoamista tuotteista ja
toimintamalleista. Tällä siis pyritään vakuuttamaan ihmiset
teknologian ja välineellisen järjen hyvyydestä ja
käytettävyydestä. Voikin olla niin, että loppujen lopuksi kun
ihminen tehdään riippuvaiseksi teknologisesta edistyksestäja
välineellisen järjen suorituksista, saavat nuo koneet ihmisessä
lopulta vallan. Yksinkertainen joskin varsin mielikuvituksellinen
esimerkki löytyy terminaattorielokuvasta, jossa tietokoneohjelma
pääsee käsiksi ydinaseiden laukaisulaitteisiin ja räjäyttää ne
kaikki. Edistyksen ideologia on siis peräisin sellaisilta ihmisiltä,
jotka saavat omakohtaista hyötyä siitä, kun tarpeeksi moni ihminen
alkaa ostaa ja kuluttaa teknologian tarjoamia tuotteita. Muutosta
tarvitaan siis joidenkin ihmisten mielestä sen takia, jotta
voitaisiin välineellisen järjen aallonharjalla kuvitella, että
edistystä on olemassa. Positiivista muutosta promotoivat tahot siis
katsovat, että se, jos teknologian kehittämät esineet auttavat
ihmistä ja helpottavat hänen taakkaansa arjessa, on niiden
käyttäminen täysin hyväksyttyä ja toivottua. Kuitenkin voidaan
varmasti epäillä, että ihmiset voivat samalla tottua helppouteen
ja eivät pian enää viitsi tehdä mitään, joka vaatisi heiltä
vaivannäköä. Teknologian verkot manipuloivat, ja sen takia
voidaankin sanoa, että muutosta tarvitsevat etenkin sellaiset
ihmiset, jotka hyötyvät tuosta manipuloinnista. Muutosta voidaan
aistia sen kautta, kun ihmisen hallussa oleva tieto lisääntyy. Tuo
tieto on siis etenkin välineellistä tietoa, joka antaa ohjeita
siihen, kun uudenlaisia käytössä olevia välineitä käytetään
ja optimoidaan kohti uutta kehittymistä. Päättäjät pyrkivät
tässä etenkin välittämään sellaisia ideoita, joita ihmiset
omaksuvat. He pitävät muutoksen ehtona sitä, että ihmiset
todellakin omaksuvat niitä ideoita, joiden käsittelyyn ja
muotoiluun he itse ovat ottaneet osaa. Tähän pyritään etenkin
ohjeiden antamisella ja uskottelulla. Päättäjät voivat siis antaa
ihmiselle ohjeita siitä, miten heidän tulisi elämässä toimia, ja
toivovat, että sen avulla ihmiset voisivat havainnoida muutosta,
joka siinä tulkitaan lähes aina myönteiseksi muutokseksi.
Uskottelemisella tarkoitetaan sitä, kun tarjotaan nähtäväksi
esimerkiksi tilastoja, jonkin kaltaisen muutoksen tuottamista hyvistä
asioista, ja siitä, miten tällaista muutoksen edellykettä on
käsitelty muualla. Ihmisillä varmasti on sen lisäksi, että he
haluavat elää itse muotoilemaansa arkea, se pyrkimys, että he
haluavat nähdä asioiden muuttuvan, ja tänä päivänä se
tarkoittaa etenkin sitä, että he haluavat arkeensa siinä
helpottavia välineitä ja tuotteita. Tämä arjen helpottuminen on
kuten jo edellä kirjoitin, hyvin arveluttava ja arkaluontoinen asia
ja pyrkimys. Kuitenkin monissa asioissa, kun tiedustellaan ihmisten
muutoksenhalua, he eivät ota asiaan kantaa, ja tuo jo kertoo siitä,
miten arveluttava käsite muutos todellisuudessa on. On sitten
tärkeää tarkastella sitä, mikä tai mitkä asiat aiheuttavat
muutosta. Kuten jo aiemmin sanottiin, on yksi tärkeä tekijä
välineiden muuttuminen ja kehittyminen. Ja toisaalta kuten aiemmin
sanottiin, ihmiset tarkastelevat muutosta myös mielipiteiden ja
ajattelun vaihtumisen kautta. Tässä poliitikot voivat joskus
manipuloida ihmisiä, ja voidaan sanoa, että ainoa jatkuvasti
muuttuva ja itseään tarkastava muutoksen väline voi olla vain
yhteiskunta, joka perustuu päätöksentekorakenteessaan pelkästään
vapauden realisoimiseen, eli tiettyjä ihmisille kuuluvia vapauksia
kuten sananvapautta ja mielipiteenvapautta ja vapaata yksityistä
taloutta pyritään jatkuvasti optimoimaan uudelleen yhteiskunnassa.
Myöskin liberaali sosiaalipolitiikka tulisi ottaa tavoitteeksi
yhteiskunnassa, jos todella halutaan antaa ihmisille ja esimerkiksi
vähemmistöille vapautta olla siten, kuten he katsovat itselleen
parhaaksi olla. Kuitenkin ajattelunkin tasolla muutoksen todellisuus
on varsin kyseenalainen asia, koska ajatteluun vaikuttavat symbolit
ovat aina olleet yhteiskunnassa ja vapaassa ajattelussa ihmisten
tavoitettavilla. Tietysti myös tiedon saanti sekä luonnosta että
ihmisestä voi joskus edistää muutosta, ja siten ihmisen
paralleelisen luonteen tajuaminen samanaikasesti sekä vähentää
että lisää muutoksen ja vapauden mahdollisuutta. Kuitenkin
syväsymbolien ikuisen luonteen takia ajattelun muuttuminen ei
itsessään ole muutosta, koska siihen ovat monesti vaikuttamassa
kaikenlaiset manipuloijat ja hevoskauppiaat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)