Paskanjauhamisesta ja ihmisten arvostelusta toisiaan kohtaan

Paskanjauhanta tarkoittaa keskustelua ja mielipiteiden ja havaintojen vaihtoa, jossa ei ole selkeää asiaperäisesti havaittavaa tarkoitusta. Sitä harrastetaan tavallisesti tilanteissa, joissa halutaan rentoutua tai arvioimaan ihmistä (miestä) siinä kun valitaan potentiaalista poikakaveria. Siinä monesti nautitaan toisten ihmisten epäonnistumisesta, joka todellisuudessa kertoo siitä, että nautinto seuraa siitä helpotuksesta, jonka ihminen kokee sen takia, koska hän itse ei ole ollut samanlaisessa nolossa tilanteessa. Vähän samalla tavalla kun julkisessa tilanteessa pierevälle ihmiselle nauretaan sen takia, koska ihmiset kokevat helpotusta siitä, etteivät he itse ole ajautuneet päästelemään suolikaasujaan samanlaisessa tilanteessa. Myös naiset, joiden taipumus sanoa, että miehen pitää saada hänet nauramaan kertoo vain siitä, että he etsivät klovnia tai ihmistä, joka tekee alkukantaisella sarkasmillaan (koska he eivät ymmärrä tavallisesti ironiaa, ja pitävät huumorin korkeinta ja eniten älyä ja munaa vaativaa muotoa, itseironiaa, heikkona itsetuntona) pilkkaa toisista ihmisistä, hakevat monesti huvitusta etenkin sellaisista miehistä joista he itse ovat olleet kiinnostuneita, mutta joka ei ole sopivalla hetkellä huomioinut naista. Kun ajatellaan sitä, mikä ihmisten välisessä tavallisessa vuorovaikutuksessa on turhaa, voidaan sen poistamisen jälkeen havaita se, ettei jäljelle jää paljoa. Keskustelut joissa arvostellaan ja retostellaan toisten ihmisten toimintaa huvin tai huumorin vuoksi ovat turhia keskusteluita ja ihmisten tulisi havaita, että he voivat käyttää aikaansa tärkeämpään ja olennaisempaan vuorovaikutukseen. Samalla ihminen antaa itsestään älykkäiden vähemmistölle tyhmän kuvan ja näyttää varmasti kaikista kehittyneemmistä ihmisistä yksinkertaiselta. Ihmisten piiriin tulisi levittää Pariisin haute societessa yleistä asennetta: C'est normal! Yksi laittaa suolaa kahviin ja sokeria makkaran päälle: C'est normal! Eli kaikki voisivat tehdä vapaasti niin kuin haluavat ilman sitä, että perässä kulkee kateellinen lauma laskemassa virheitä ja juoruamassa toisille. Ihmisille annetaan Suomea korkeammissa kulttuureissa paljon enemmän ”löysiä” ainakin henkisellä tasolla, ja varsinaisesta kylämentaliteetista kertoo se, että ihmiset ovat kiinnostuneita itselleen vieraista ihmisistä, esimerkiksi Damissa ihmiset eivät pidä ikkunoissaan verhoja (en tarkoita nyt ilotyttöjä), koska ihmisiä ei todella kiinnosta toisten ihmisten asiat eikä varsinkaan se, mitä he tekevät omassa kodissaan. Ihmisten arvostelu ja hänen tekemisten ja sanomisten jätkyttely liittyvät laajemmalla yhteiskunnallisella ja sosiaalisella tasolla vaikutteellisuuteen ja sen ohjailijaan kommentaariaattiin. Nämä ihmiset siis ovat sillä tasolla millä he ovat sen takia, koska he eivät voi itse ohjata omaa käytöstään ja kiinnittää huomiotaan ja täyttää elämänsä juoruamista ja ihmisten arvostelua korkeammilla asioilla. Kommentaariaatti antaa näille ihmisille sellaisen määräyksen, jonka mukaan ihmisen on koko ajan etenkin arvosteltava toisia ihmisiä. Monesti tämä johtuu arvostelijan omasta heikosta itsetunnosta, joka on johtunut siitä, että hän on mahdollisesti pitkän aikaa kokenut, että häntä itseään arvostellaan. Monet vastaavat arvosteluun sillä, että he alkavat arvostelemaan toisia ihmisiä, mikä on väärä tapa. Ei tule provosoitua jos provosoidaan. On sanottava että nykyaikainen matkapuhelinteollisuus ja sosiaalisten medioiden leviäminen tukevat tällaisten neitien harrastamaa arvostelua ja alemman tason tuomista sellaisille yhteisöelämän ja henkisen elämän tasoille, joissa aikaisemmin tällaista piipitystä ei olisi noteerattu minkäänlaisella tavalla. Myös julkisuuteen ja etenkin tv-julkisuuteen on levinnyt julma tapa, jossa halutaan nolata ihmisiä ja jatkaa heidän nolaamistaan enemmän ja enemmän seuraavissa tilanteissa. On siis tarpeen kysyä mihin sosiaalisessa elämässä tulisi pyrkiä? Varmaan olennaisin parannus suhteessa siihen olisi se, ettei siihen menisi niin paljon aikaa kuin nykyisessä todellisuudessa. Pitäisi pyrkiä suvaitsevaisuuteen ja inhimillisyyteen ja ehkäisemään sitä, että jotain pyrittäisiin alistamaan tai halveksumaan sosiaalisesti. Sosiaalinen media on nykypäivänä sellainen rahvaan kokoontuma, että voisi ajatella, olisiko tämä kansa säädyllisempi, jos mitään internettiä ei olisi koskaan keksitty. Mikä olisi siis ideaalisin tilanne siinä, kun mietitään ihmisten perinteisimpiä tapoja olla tekemisissä toistensa kanssa ja sosiaalista aikaa. Silloin pitäisi analysoida korkeintaan tekoja, mutta ei henkilöä, joka on teot tehnyt. Olen huomannut, että naisilla on monesti tapana panna merkille miehestä jokin ominaisuus joka vaikuttaa negatiiviselta, heikolta tai naurettavalta, ja he ovat kohdatessaan tuon miehen kärppänä vahtimassa sitä, sanooko tai tekeekö mies jotain sellaista, joka voisi liittyä noihin omaksuttuihin kuvitelmakäsityksiin. Olen huomannut tämän vaikka kuinka useita kertoja myös niin sanottujen akateemisten naisten keskuudessa. Miehellä ei ole pyrkimystä panna mieleen ihmisestä asioita, joka voisi kertoa hänen heikkoudestaan, mutta naiset kiinnittävät epärationaaliseen tapaansa huomiota asiaan, joka saa heidän mielessään oikean piirteen kuvan, vaikkei olisi läheskään kyse sellaisesta todellisesta asiasta. Asiallisessa vuorovaikutuksessa puheenaiheiden tulisi olla asiallisia ja asiaperäisiä. Siinä olisi siis pyrkimyksenä rajata ihminen pois sosiaalisen tai turhanpäiväisen juoruamisen ja puheen piiristä.

Heteronormatiivisuudesta ja käsitteiden paikasta ja liikkeestä

Heteronormatiivisuudella tarkoitamme miesten määrittelemää käsitystä oman sukupuolensa perustavimmista (arkhe) symboleista ja määrityksistä. Se asettaa vastakkainasetteluja ja dikotomioita. Se rajoittaa ajattelua ja toimintaa niin käsitysten määrittelijän kuin myös käsityksiin mukautuvassa henkilössä. Heteronormatiivisuus määritellään samaan aikaan olevan valon ja varjon kautta. Se siis on mustavalkoinen tapa suhtautua ihmisiin ja ihmisten toimintaan ja ajatteluun. Kun puhutaan käsitteistä, voidaa heteronormatiivisuuden kautta sanoa, ettei sen sisäiset käsitteet ainakaan kehity, muutu ja vaihda paikkaansa. Heteronormatiivisuus on periaatteellisesti sellainen tapa suhtautua ihmisiin ja todellisuuteen, jossa ei tapahdu muutosta sen myötä, kun ihmisten käsitykset muuttuvat yleisen henkisen tason muutoksen myötä. Heteronormatiivisuuden vaihtoehdoksi voidaan ehdottaa jatkuvasti muotoaan hakevaa normatiivisuutta tai paralleelista/intersubjektiivista normatiivisuutta, jossa yksityisestä johtaa tie yleiseen, mutta yleisestä ei johda tietä yksityiseen. Toisaalta voitaisiin myös käyttää esimerkiksi käsitettä soveltava normatiivisuus. Yhteiskunta on käymässä oleva seos, jonka piirissä olevat käsitteet voivat muuttua sisällöltään tai nimeltään tai laajentua tai kutistua omalta ekstensioltaan. Soveltava normatiivisuus ei siis kuulu selkeästi kenellekään, eikä sitä pidetä yllä sen takia, että ihmiset tai miehet saataisiin toimimaan samojen periaatteiden mukaisesti yhdenmukaisella tavalla. Käsitteiden paikka ihmisten sosiaalisessa elämässä on ihmisten yksityisissä elämissä, jossa ne käsitellään, ja osa niistä käsityksistä ja käsitteistä johtaa yleiseen käsitteiden piiriin adaptiivisen tulkinnan kautta. Käsitteiden jumiutuminen johtaa yleensä kehityksen vastustamiseen ja regressioon. Se kertoo siitä, kuinka jotkut ihmiset ovat kyvyttömiä uudistumaan, ja helposti tästä voisi tulla mieleen kuvaavina määreinä kapeakatseisuus ja maalaisuus. Myös vanhakantainen uskonnollisuus on monesti jumittamassa yhteiskunnan ja ihmisen kehittymistä. Nämä tahot katsovat, että jotkut asiat ovat niin pyhiä, ettei niistä voi edes puhua heidän mielestään vääränlaisessa yhteydessä. On selvää, että ihmisiä koskevien käsitteiden on muututtava ihmisistä käsin. Eli muutos tapahtuu etenkin yksityisen kontemplaation kautta ja siinä on mietittävä totaalisen uutta tapaa suhtautua ulkoiseen todellisuuteen ja omaan minään. Toisten ihmisten arvostelu ja omien käsityksien salaaaminen ei monestikaan edistä minkäänlaisten vapauteen pyrkivien ihmisten tavoitteita. Ihmisten on siis havainnoitava myös itseään ja noiden havainnoivien ihmisten mukaan tulisi yhteiskuntaa muuttaa ja käsitteitä uudistaa. Voidaan ajatella tällaista paradoksia, että kun ihmisten keskipituus on Suomessakin noussut, ei täällä sen takia enää väitetä, että ihmisten keskipituus on 165 cm. Tällainen havainto on täysin suorassa suhteessa ihmisen henkiseen puoleen ja siinä tapahtuvaan muutokseen. Etenkin kirkko ylläpitää sellaisia suvaitsemattomia käsityksiä tietyistä ihmisistä ja ihmisten ryhmistä, jota esimerkiksi Jeesus ei varmasti olisi eläessään hyväksynyt. Käsitteiden liike tapahtuu siis sen mukaan kun tulkitsijat ja havainnoitsijat vaihtuvat. Ihmisten on sen takia, että he voisivat kokea olevansa hyväksyttyjä ja täysin kokonaisia yhteisöjen jäseniä, muutettava ympäristöään määrittelevät käsitteet itsensä mukaisiksi. Eivät kaikki ymmärrä samalla tavalla esimerkiksi sitä, mitä eriarvoisuus tai epätasa-arvoisuus tarkoittavat. Eli koska ihmiset muuttuvat, ovat heidän käyttämien käsitteidensä myös muututtava etenkin siinä kohdassa, jos ne ovat taipuvaisia vaikuttamaan ihmisen yhteiskunnassa kokemaan vapauteen ja sen puutteeseen. Käsitteiden muuttumiseen vaikuttavat tekijät ovat etenkin vapaa markkinatalous ja kansalaisyhteiskunta. Käsitteiden muuttumista voitaisiin kuvata esimerkiksi termillä paralleelinen konstruktio, ja sitä kun havaitaan, että ihmiset ovat monessa suhteessa kovin samanlaisia, voidaan puhua eräänlaisesta kollektiivisesta vastaavuudesta, jota ei kuitenkaan tulisi tulkita kertovan siitä, että sen perusteella voitaisiin yleistäen tietää jotain siitä, millaisissa olosuhteissa ihmisen tulisi elämäänsä viettää. Yhteiskunta ei ole mikään pysyvä fossiili tai koralliriutta. Sen tulee voida muuttua sen myötä, miten ihmiset tahtovat yhteiskuntaa rakentaa. Kaikki perustavimmat sosiaaliset ja yhteisölliset käsitykset tulisi väliajoin käydä läpi ja muuttaa niistä se, mikä ei tunnu soveliaalta tämänhetkiseen käsitykseen asioiden tilasta. Tietyt kiinteät yhteisöt, joissa ihmisten vaihtuvuus ei ole yhtä suurta, voivat kuitenkin ylläpitää oikeutta siihen, ettei kaikkien ihmisten mielipiteiden tarvitse vaikuttaa joidenkin itsenäisten yhteisöjen periaatteisiin ja käsitteisiin.

Pyyteettömät ja pyyteelliset arvotunteet ja niiden yhteys vapauteen ja epävapauteen

Pyyteettömyys tarkoittaa sitä, ettei jonkinlaisen toiminnon tekijä tai ajatuksen esittäjä pyri toiminnallaan tai ajatuksellaan vaikeuttamaan toisten ihmisten elämää siten, että antaisi hänelle sellaisen ajatuksen, jossa hänen tulisi tavoitella vain omaa provinsiaalista hyvää ja sitä, ettei hänen tulisi ajatella kaikessa toiminnassa olevan tarpeellista ajatella itsekkäästi. Pyyteettömyys on siis etenkin altruistinen tapa ajatella, ja se korostaa etenkin henkisiä ja ihmisen sisäisiä ominaisuuksia. Kun ihminen on pyyteetön, hän katsoo voivansa toimia vapaasti siten, ettei hänen toimintansa vaikeuta toisten ihmisten pyrkimystä samanlaiseen toiset ihmiset huomioon ottavaan toimintaan. Pyyteettömys on epäitsekkyyttä ja se ei pakota ihmisiä sitoutumaan kaiken huomion vaativaan ihmiselämän olemassaolotaisteluun. Pyyteetön toiminta on sellaista toimintaa, johon ihminen voi aina palata, toisin kuin pyyteellinen, joka vaatii radikaalia ja aina yhdenmukaista taistelua omien provinsiaalisten tarpeiden tyydyttämisen eteen. Maailma ei huku altruismiin, mutta jos lähtee tavoittelemaan pyyteellisesti omaa etuaan, silloin maailma voi loppua siihen, jos kerrankin ei ajattele vain omaa itseään ja omaa hyväänsä. Arvotunteet ovat arvojen lähtökohta. Ne voidaan jakaa kahteen osaan, vaikkakin niissäkin on eri asteita, eli epäitsekkääseen eli pyyteettömään lajiin sekä itsekkääseen eli pyyteelliseen lajiin. Pyyteellinen toiminta vaatii ihmiseltä omien aistiensa ja tuntemisensa väärentämistä, sillä epäitsekkyys eli pyyteettömyys on ihmiselle luonnon omaisempi tapa toimia. Siinä siis pyritään etenkin omistamaan ja yksityisen hyvän edistämiseen. Pyyteellinen toimintaa vaatii jatkuvaa sitoutumista ja ruodussa pysymistä. Pyyteellisessä toiminnassa haetaan epätasa-arvoisesti jakautuvaa tyydytystä. Esimerkiksi ihmisen tavallinen suhtautuminen naisen ja miehen väliseen seksuaaliseen vuorovaikutukseen on monesti provinsiaalinen ja pikkuporvarimainen, jossa monesti sekä nainen että mies suhtautuvat tuohon relaatioon siten että he molemmat ovat siinä yhtä itsekkäitä ja haluavat vain purkaa omia kehittymättömiä ja pyyteellisiä halujaan ja himojaan. Pyyteellisyys monestikin liittyy aistillisuuteen ja ruumiillisuuteen, niihin perustavimpiin vietteihin, jotka ihmisen ruumis saa aikaan. Monesti myös kyltymättömyys ja ahneus johtuvat pyyteellisestä tavasta suhtautua maailmaan ja arvotunteisiin. Arvotunteet eivät ole tunteita siinä mielessä, miten tunteet tavallisesti käsitetään. Ne ovat affekteja, jotka saavat ihmisessä aikaan tiettyjä tuntemuksia, mutta ne eivät ole tunteita sen takia, koska ne eivät yleensä saa ihmistä toimimaan impulsiivisesti. Henkisen ja sisäisen ulottuvuuden takia pyyteettömät arvotunteet ovat jalompia kuin pyyteelliset arvotunteet, jotka ovat itsekkäämpiä ja impulsiivisempia arvotunteita kuin pyyteettömät arvotunteet. Ihmisen harkinta ja valinta on se piirre mikä edeltää pyyteettömiä arvotunteita. Kuitenkin ihmisen havainnointilaitteisto ja sielu tulee olla sellaisessa tilassa, että ne voivat tottua kokemaan pyyteettömiä arvotunteita, ne vaativat jaloa ja rehtiä luonnetta. Pyyteelliset arvotunteet ovat itsekkäitä ja niitä seuratessaan ihminen pyrkii vain yksityiseen hyvään. Ihmisen epävapaus on todellisuutta sen kaltaisessa tilanteessa, kun ihmiset pakotetaan itsekkyyteen toiminnassa ja tarpeiden laajentamiseen megalomaaniselle ja liioitellulle tasolle. Ihmisten vapaus taas on sitä, jos ihmisille annetaan mahdollisuus toimia altruistisesti ja epäitsekkäästi monissa tilanteissa, jotka vaativat itsenäistä altruistisuutta. Minkä takia pyyteellisten arvotunteiden mukaan toimiva ihminen siis tekee väärin? Hän lankeaa helpommin tavoitettaviin arvotunteisiin sen takia, koska hän saa enemmän välitöntä nautintoa itsekkäästi toimimisesta, sillä pyyteettömyys ja altruismi alkaa vasta sen jälkeen, kun ihminen havaitsee, että toisten mahdollisesti läheisten ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi on ainakin yhtä tärkeää kuin yksittäisen ihmisen toiminta ja hyvinvointi on. Arvotunteet ovat arvojen, symboleiden ja merkitysten alkukohta. Arvotunteilla nähdään perustavimmat arvojen taustalla olevat symbolit ja arvot ovat merkittävässä roolissa siinä kun ihminen näkee asioiden merkitykset, ja yrittää olla olematta kommentaariaatin säätelemän merkitysvallan vaikutuspiirissä. Pyyteettömien arvotunteiden kautta toimiva ihminen siis ei ole vaikutteellinen toisin kuin ihmistä toiminnassa pakottavien pyytellisten arvotunteiden mukaan oleva ihminen on. Pyyteellinen ihminen näkee vain perustavimman ihmisten välisen darwinistisen taistelun merkitykset ja niistä tulevat vertailukohdalliset symbolit jotka saavat vertailukohdallisuutensa siitä, kun ihmiset alkavat kilpailemaan esimerkiksi yhteiskunnassa jaossa olevista kulutushyödykkeistä. Altruismi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällainen ihminen olisi sosialisti, pyyteellinen ihminen on vain sosialistin negaatio, jonka he itse asettavat. Pyyteetön ihminen ei ole minkään toisin toimivan ihmisen negaatio, vaan ihmiskunnan lopullinen päämäärä siinä millaiseksi ihminen voisi parhaimmillaan yhteiskunnassa kehittyä.

Kyse on ihmisten vapaudesta

Keskustelu nelosoluen tuomisesta ruokakauppoihin on herättänyt mielipiteitä, jotka ovat oleellisia tietylle osalle poliittisen ulottuvuuden ihmisistä. Sosialistit ovat päättäneet vastustaa itselleen luonteenomaisella tavalla tätä muutosta, joka ei symboloi pelkästään tulevaa suhtautumista alkoholinkäyttöön vaan myös sitä tapaa ja luonnetta, jonka politiikan teko tulevaisuudessa on saava. Politiikan tehtävä on tukea ihmisten muutosta, uudistumista ja vapautta, eli se ei saa asettua esimerkiksi vastustamaan yrittäjien ja vapaan markkinatalouden tuomia uudistuksia, vaan sen tulee koko ajan pyrkiä leventämään yksilönvapauksia ja vapautta yleisesti yhteiskunnallisella tasolla. Sosialistit vetoavat valtion kieltämisiin ja rajoittamisiin ja ovat vieläkin sosialisteille tyypillisellä tavalla kaavailemassa jonkinlaista suunnitelmayhteiskuntaa, jolla ei ole mitään tekemistä kansalaisten toimintavapauden ja yksilönvapauden kanssa. Liberaali demokratia on avoin ihmisten keskuudessa syntyville uudistuksille ja yksilönvapauden käsitteen kehittämiselle, eli siihen ei kuulu se, että voitaisiin pyrkiä jonkinlaisiin valmiisiin ihannekuvautopioihin, jossa kaikki ihmisten kansalaisyhteiskunnassa tapahtuva toiminta voitaisiin asettaa jonkinlaiseen valmiin yhteiskunnan malliin. Vapaa markkinatalous on sellainen ihanne ja tosiasia, jota yhteiskunnallisen tai valtiollisen säätelyn ei tulisi rajoittaa. Loppujen lopuksin henkinen pääomakin yhteiskunnassa syntyy vain vapaaan markkinatalouden tuomasta materiaalisesta pääomasta. Voidaan sanoa, että sosialistit haikailevat sellaiseen todellisuuteen, joka ei enää ole olemassa nykyaikaisessa maailmassa. Toisaalta heidän ylisuvaitseva suhtautumisensa, jopa suoranainen ekumeeninen suvaitsevaisuus suhteessa maahanmuuttoon ja muihin vähemmän tuottaviin ihmisiin on täysin yhtäläisessä suhteessa siihen mikä on heidän alkoholipolitiikkansa pohjana. Alkoholipolitiikassa he haluavat hyysätä ja rajoittaa kaikkia suomalaisen yhteiskunnan jäseniä, samalla kun maahanmuuttopolitiikassa he haluavat toteuttaa sosialistista projektiaan, jonka tarkoituksena on yleisen yhteiskunnassa ilmenevän vapauden rajoittaminen. Maahanmuuton edistäminen ja sen promotointi liittyy sosialistien yleisluontoiseen projektiin, jonka pyrkimyksenä on kaikenlaisen kansalaisille kuuluvan vapauden rajoittaminen ja pelkistäminen alhaisimpiin olemassaoleviin ihmiselämän edellytyksiin. Uskon että Suomen kaltaista asennoitumista näin selkeään ja helposti huomattavaan vapauden edellytykseen, joka alkoholin myynnin vapauttaminen on, ei löydy kovinkaan monesta muusta yhteiskunnasta. Vahvemman alkoholin tuominen ruokakauppoihin ei merkittävällä tavalla lisää alkoholin käyttöä, voimme katsoa esimerkkejä suurimmasta osasta muita Euroopan maita, joissa tämä yhteiskunnallisen vapauden edellyke on tajuttu jo aikaa sitten. Suomessa ollaan niin taantuneita aikaisempaan sosialistien suunnittelemaan valtion säätelemään yhteiskuntaan, että vain nyt havaittavissa oleva muutos oikeiston ja vihreiden ohjaamaan yhteiskuntaan voi pelastaa suomalaisen yhteiskunnan sosialistien suunnittelemasta epävapaudesta. Uudistus pitäisi nopeasti jatkaa koskemaan kaikkia alkoholijuomia.

Olli von Becker

YTM

Loistavaa!

Sain Elisa Viihteen jäsenyydellä katsottavakseni kaikki Jaakko ja maailmanvalloittajat-sarjan jaksot!

Runoilija Uno von Schrowe

Kenraalimajuri Johan Wilhelm von Beckern