Sotilaskentän aidan takana

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

Hän on tullut nähdäkseen entisen ihanteensa

sen joka häneltä kiellettiin

Lapsuudessa ja syntymässä erimuotoisuutena

koki hän ensimmäisen maailman tyrskeen

lyövän kohti kasvojaan suojaamattomia

niin sieltultaan kuin ruumiiltaan tuomittuna

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

joka toivoi elämälleen suuria

ansaita upseerikunnioituksen veljiltään

puolustaakseen maata jota hän rakastaa

antaa vanhemmilleen oikeuden ylpeyteen

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

joka ei huomannut virheitään ennen kuin sanottiin

joka toivoi kunniaa itselleen ja joukolleen

jonka minä kertoi hänelle ei, et pysty

Ihminen, vapaus, yksilöllisyys, itsenäisyys, minuus ja sosialismi

Vapaus tarkoittaa sitä, että jollakin ihmisellä on mahdollisuus sitoa ja laajenta vapauttaan eli riippumattomuutta ulkoisen taholta tulevasta painostuksesta mielensä mukaisesti. Vapaus on ominaisuus jonka mukaan ihminen voi ajatella riippumattomattomasti ilman toisten tahojen ohjausta ja kaitsentaa. Vapaus tarkoittaa riippumattomuutta siitä, että jokin ylempi taho säätelisi sitä, miten hän haluaa toimia ja lausua ajatuksiaan. Vapaus tarkoittaa kykyä valita ja olla valitsematta. Yksilöllisyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus poiketa toisista. Yksilöllisyys tarkoittaa myös sitä, että ihminen voi vapaasti valita mieltymykset elämänsä viettämiselle. Itsenäisyys taas tarkoittaa sitä, että ihmisellä on kyky toimia ilman kaitsentaa. Itsenäisyys on mahdollisuutta erkaantua ja sitoutua. Ihminen voi siis valinnoillaan sitoutua eli luopua vapaudestaan ja toisaalta erkaantua, eli laajentaa johonkin tiettyyn situaatioon kuuluvaa vapauttaan. Ihminen valitsee preferenssinsä eli määrittää itselleen tietynlaisen preferenssiautonomian. Vapaus ei siis ole suoranaisesti jonkinlainen yksinkertainen ominaisuus joka voitaisiin antaa ihmisille, todellisuudessa vapautta tulee lähestyä preferenssiautonomian kautta, jolloin ihmiset itse voivat valinnoilla rakentaa vapauttaan. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä, miten ihmiset toimivat kun he päättävät laajentaa tai rajoittaa vapauttaan erilaisissa tilanteissa. Minuus tarkoittaa sitä ominaisuutta, jonka perusteella ihminen säätelee toimintaansa ja ajatuksiaan. Minuudessa piilee kyky omaperäisyyteen eli luovuuteen. Ihmisen luovuutta säätelevä tekijä on vapaus ja minuus, jotka määrittävät sitä, kuinka ihminen näkee ja kokee, ja kuinka hän voi tuottaa erilaisista impressioista tulleita sisäisiä kuvia ympäröivään todellisuuteen. Minuuden kautta ihminen voi todeta omat mahdollisuutensa ja rajoitteensa. Minuuteen liittyy myös kyky analysoida syitä ja seurauksia. Minuus on se alue, jolla ihmisen persoonallisuuden ympäristöä arvottava vaikutus todetaan. Sosialismi tarkoittaa poliittista näkemystä, jonka mukaan lauma on aina oikeassa kaikissa asioissa. Sosialistien mielestä kollektiivi tulee aina ennen yksilöä. Sosialismissa uskotaan valtion puolesta rajoitettuun taloudelliseen vapauteen ja sääntelyyn. Sosialismissa uskotaan yksilönvapauksien rajoittamiseen. Sosialismissa ei tunnisteta pyhyyttä eikä henkistä korkeutta. Kun ajatellaan sitä, kuuluvatko vapaus, yksilöllisyys, itsenäisyys ja minuus sosialismiin, voidaan havaita että ollaan selkeästi hakoteillä. Sosialismi ei tunnista minkään noiden asioiden tärkeyttä. Tällaiset arvot kuuluvat oikeistolaiseen yhteiskuntaan. Sosialismissa kaikesta valitaan karkeimpien periaatteiden ohjatessa toimintaa. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa korostetaan itsenäisen toiminnan ja tekemisen tärkeyttä. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa annetaan tilaa ihmisille ja heidän henkiselle vapaudelleen. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa ihmisille annetaan mahdollisuus hyötyä itsenäisestä ajattelusta, pystyvyydestä ja oman minän mukaisesta toiminnasta ja sen tuomisesta toisten ihmisten keskuuteen. Oikeistolaisessa hyväksytään tasoerot erilaisissa yhteiskunnan toimintaa määrittävissä piirteissä ja yhteiskunnan sisällössä. Oikeistolaisessa politiikassa ei madella ulkopolitiikassa ja anneta huonommille yhteiskuntajärjestelmille myönteistä huomiota. Oikeistolaisessa politiikassa yksittäisten ihmisten preferenssiautonomia on ideaalisimmassa tasossaan. Ihmiset saavat oikeistolaisessa yhteiskunnassa olla vapaita, ja hyödyntää tai tuoda oma panoksensa vapaan markkinatalouteen.

Voltaire ja raakalaiset

Voltaire oli 1700-luvun suurin valistus- ja vapausajattelija. Hän vastusti rahvaan mystisismia, taikauskoisuutta, vanhoillisuutta ja sokeaa uskonnollisuutta. Voltaire kirjoitti mm. näin: ”Tiedän olevani sivistyneiden ihmisten parissa koska sotivat raakalaisen tavoin”. Tässä Voltaire halusi arvostella yksinkertaisten ja tavallisiin nautintoihin sitoutuneiden ihmisten tapaa asettua kriisitilanteessa toisiaan vasten aseiden ja julmien asenteiden kanssa. Tavallisimmat asiat joista ihmiset tulevat ja ovat tulleet riippuvaisiksi ohjailevat ihmisiä niin suuresti, että heidän on käytävä sotaa tällaisen nautinnon poisviejän kanssa.

Voltaire kirjoittaa: ”Ensimmäinen pappi oli ensimmäinen konna, joka kohtasi ensimmäisen hölmön.” Tässä Voltaire kritisoi uskontoa ja sen välittäjiä, pappeja. Voltairen asenne kristinuskoa kohtaan ei ollut täysin kielteinen, vaan hän halusi vastustaa etenkin uskonnon välittäjiä, eli pappeja, kardinaaleja ja paavia. Voltaire kirjoittaa: ”Ihminen tulee sotaan tullessaan maailmaan.” Tällä Voltaire halusi kritisoida äärimmäisyyksiin menevää ihmisten välistä kilpailua ja siten humaanisuutta. Voltaire kirjoittaa: ”Rahan ollessa kysymyksessä kaikki tunnustavat samaa uskontoa.” Tällä Voltaire halusi tuoda esiin sen svyvällisen tosiseikan että kirkotkin ja uskonnonsuunnat taipuvat silloin kun ihmiset kilpailevat rahasta ja käyttävät sitä. Voltaire kirjoitti myös: ”Joka kirjoittaa, käy sotaa.” Voltaire siis korosti etenkin sanan- ja mielipiteen vapauden oikeutusta. Sananvapaus ja ilmaisunvapaus on taattava kaikille ihmisille puolueettomasti, ne on taattava sen takia, koska vain silloin ihmiset voivat olla yleisesti vapaita. Mielipiteiden ilmaisemista ei saa rajoittaa tai säädellä vapaassa yhteiskunnassa. On voitava tuoda maailmaan arvokkaampia ajatustapoja kuin mitä ovat ne, joita massojen idiotismi ja sitä hyödyntävät poliitikot tuottavat maailmaan. Voltaire kirjoittaa: ”En hyväksy mielipiteitäsi mutta teen kaikkeni sen eteen että saat tuoda ne julki”. Tämä on selkein osoitus siitä, mitä Voltaire tarkoittaa suvaitsevaisuudella. Ihmisten on saatava ilmaista mielipiteitä julkisesti vaikka ne olisivatkin ristiriidassa toisten ihmisten erilaisten ajatusten kanssa. Voltairen vastakohtien eli raakalaisten teot osoittavat ettei tämä maailma ole paras mahdollinen, jota esimerkiksi filosofi Gottfried Wilhelm Leibniz oli väittänyt. Voidaan siis sanoa, että suurin osa ihmisyhteisöistä perustuu tyhmyyteen ja niitä kehitetään tyhmyyden ja yksinkertaisuuden näkökulmasta. Tavallisten ihmisten aatteet perustuvat ikiaikaiseen tyhmyyteen ja tekototuuksiin. Voltaire kirjoittaa: ”Jos jumalaa ei olisi, hänet täytyisi keksiä:” Tässä Voltaire tuo esiin sen totuuden, että ihmisillä on tapa ajatella ja toimia siten kuin uskonnollisuus yleensä esittäytyy ja siinä on vain erilaisia modifikaatioita. Ihmisillä on tapa kunnioittaa jotain tahoa siten, kuin siihen sisältyisi pyhyyden uskonnollinen elementti.

Voltaire edusti siis sivistystä ja yksilön näkökulmaa, Voltaire oli myös realisti ja ei ajatellut, että olisi olemassa mahdollisuus tuottaa parhainta maailmaa. Voltaire edusti vapautta, ihmisten oikeuksia, yksilönvapautta ja liberalismia. Kuten aikaisemmin mainittiin, Voltaire tiesi sen, että maailmassa on ristiriitaisuuksia ja sitä ajattelutapaa edustaa esimerkiksi hänen ehkä tunnetuin proosateoksensa Candide, jossa päähenkilö eli Candide edustaa esimerkiksi Leibnizilta tullutta naiivia optimismia.

Opetelkaa ruotsia, juntit

”Maailmankuvanne laajenee kummasti”. Näin julisti vuoden 2017 Finlandia-palkinnon voittaja Juha Hurme voittopuheessaan käytettyään puheessaan sekä suomea että ruotsia. Niemi-teoksessaan Suomen ruotsalaista historiaa käsitelleen Hurmen kommentilla oli siis myös viittaus itse palkintoteokseensa. Mielestäni on totta, että ruotsin kieltä osaamattomat ovat juntteja, ja ole tätä mieltä siitäkin huolimatta, vaikka äidinkieleni on Hurmeen tavalla suomi. Kielten opiskelu ja osaaminen avartaa maailmankatsomusta, ja ymmärtääkseen Suomen historiaa on ruotsia osattava.

Pitkä osa Suomen historiaa on myös Ruotsin valtakunnan historiaa. Toki on selvää, että , maalaiset ovat Suomessa aina olleet suomenkielisiä, minkä takia he eivät ole voineet edetä yhteiskunnassa pitkälle, koska pitkään aikaan Suomessa etenemismahdollisuuksia ei ollut ja kuulumista yhteiskunnallisesti aktiiviseen joukkoon ei ollut mahdollista toteuttaa ilman ruotsinkielen taitoa. Vaikkei kovin moni sitä yleensä tiedostakaan on moni suomalainen yritys ollut uussuomalaisten perustamia, jossa korostus on saksankielisissä maissa. Esimerkkeinä Stockmann, Fazer, Paulig, Sinebrychoff, Rosenlew. Siihen aikaan uussuomalaiset kuten Saksasta tulleet Hackmanit, joiden Viipurin pääkonttorissa saksa oli kielenä pitkälle nykypäivään asti, omaksuivat äidinkielekseen ruotsin, koska sillä katsottiin olevan enemmän prestiisiä kuin moukkamaisella suomella. Toisaalta saksalaisperäisistä kulttuurisuvuista esim. Krohnit omaksuivat ruotsin sijaan pääasiallisesti suomenkielen.

Toisin kun luullaan, että Lalli tappoi rahvaaseen alentuvasti suhtautuneen kirkonmiehen, olivat Ruotsista tulleet viikinkien jälkeläiset niitä, jotka saivat jonkin verran ryhtiä tähän kaukaiseen ja elinolosuhteiltaan ikävään maahan. Suomi on monessa suhteessa velkaa niille ryhdikkäille korkeata säätyä edustaneille miehille, jotka esimerkiksi sopeuttivat Suomen kristinuskoon.

Monet säätykierrossa ylöspäin pyrkivät muuttivat suomalaisia sukunimiään ruotsalaiseksi, esimerkkinä vaikka Kustaa Raninen, jonka kauppaneuvosaikanaan ihmiset tunsivat nimellä Gustaf Ranin, ja harvat tietävät että näyttelijä Matti Ranin oli siis tätä savolaista Ranin-sukua. Minun sukuni on suomenkieliseksi tultuaan ottanut käyttöön suomalaisen Virrantalo-nimen, vaikka tänä päivänä suvussa on sekä Virrantalo- että von Becker-nimisiä. Minusta se on hauska historiallisesta fennomaniasta kertova jäänne.

Minä olen ylpeä sukuni suomenruotsalaisesta taustasta, enkä halua olla perinteinen juro ja ulkoiseen ennakkoluuloisesti suhtautuva finne, joita löytyy tämän kansan joukosta. Alempiarvoinen (hän tekee sen itse) ihminen myös juoruaa korkea-arvoisemmista, jotka itse eivät alennu vahtaamaan toisten yksityistä elämää. Ruotsin kieli on osa minun sukuani ja vertani. En pystyisi lukemaan esivanhempieni kirjoittamia kirjeitä ellen osaisi sitä.

Moraalista, asenteista, imitaatiosta ja moraalisesta irrealismista

Voidaan sanoa, että kaikilla ihmisillä moraalisen toiminnan ja harkinnan pohjana on moraaliaisti ja -tunto. Joillain ihmisillä ei ole samanlaista yhteyttä moraaliin kuten sen periaatteet selkeästi näkevällä ihmisellä, mutta kuitenkin kaikilla sama aisti on jossakin itseensä nähden määrittyvässä mitassa. Ihmisen tulee aistia moraalinen päätös käyttämällä tilanteissa moraaliaistia. Moraalista toimintaa ei tulisi motivoida palkinto vaan moraalisen harkinnan ja toiminnan tulisi aina olla pyyteetöntä eli ilman palkkiota motivoituvaa toimintaa. Asenteet ovat monesti kokonaisluonteensa takia määrittämässä ja luonnehtimassa sitä, miten ihminen toimii. Voi esimerkiksi olla niin, että vähemmän lujaluonteiset toimivat itsekkäästi ja omaa etua tavoittelevasti. Nämä ihmiset katsovat, että lauma tietää moraalinkin alueella asiat kaikkein parhaiten. Laumamoraalissa katsotaan, että normista poikkeava toiminta on aina epätoivottavaa ja jopa niin, että siitä tulisi myös rankaista. Kuitenkin suurimmat agitaattorit määrittävät tuossa tilanteessa sen, mikä on yleinen sääntö toiminnan luonteesta. Jokamiehen moraali tarkoittaa sitä tapaa, jolla muut ihmiset toimivat. Asenteet siis vaikuttavat välittämällä yleisiä ja tavanomaisimpia mielipiteitä asioiden tilasta. Yleiset mielipiteet formuloi ja käsitteellistää kommentaariaatti. Asenteet voivat siis yhteiskunnissa ja yhteisöissä vaikuttaa perinteisen etiikan mahdollisuuteen ja sen muodon hahmottamiseen. Imitaatio tarkoittaa toimintaa joka perustuu toistoon eikä itseharkintaan. Imitaatio ja sen mukaan toimiminen etiikan alueella ei siis edellytä muuta kuin muistia, jonka perusteella ihminen voi palauttaa muistiinsa sen toiminnan muodon, jolla tavalla toiset ihmiset toimivat samankaltaisissa tilanteissa. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen ja huomioonottamattomuuteen. Kun ajatellaan sitä millaista moraalin tulisi parhaimmassa muodossaan olla, voidaan sanoa, että moraalisuus edellyttää rohkeutta ja kansalaisalttiutta. Paras moraali alkaisi moraalitunnosta ja omastatunnosta. Siinä mielessä jokainen voisi moraalinen ollessaan ylittää itsensä, eikä olla koko ajan näistä asioista päättäessään joukon tyhmyyden säätelemä orja.

Kuviteltu moraali on sellaista, jossa ihmisten kokonaisuus määrittää puheen laatua. Näiden mielestä sen avulla on koko ajan yhteys jonkinlaiseen korkeampaan ihmisten yläpuolella olevaan entiteettiin. Nämä ihmiset kuvittelevat että kaikkeen liittyy moraali, ja tuota moraalia määrittää ja hallitsee koko ajan korkeammalla tasolla oleva yleispätevä määrittelijä. Monet ajattelevat että jonkinlaiset tulevasta tapahtumasta kertovat enteet, joiden mukaan ylivarovaisena toimiessaan tällainen ihminen ajautuu ajattelemaan, että ellei moraali valvo kaikkea, kaikki romahtaa. Monesti moraalinen irrealismi liittyy siihen, kun päivitellään pieniä ja merkityksettömiä asioita. Siinä siis ei nähdä kokonaisuutta, vaan siinä näperrellään. Tällaiset ihmiset ovat ylipedanttisia. He katsovat, että joku tuijottaa heitä koko ajan heidän toimiessaan jollakin tavalla. On siis kyseenalaista voidaanko tällaisia ihmisiä pitää minkään perusteen kautta moraalisina, sillä he todellisuudessa vain sublimoivat omaa pakotettua yksinäisyyttään. Moraalista absolutismia määrittelee aina korkeamman rankaisijan pelko. He ajattelevat että kaikkea hallitsee moraali, jossa moraaliset säännöt johdetaan pikkukohdista yleiseen. Kun ajatellaan sitä, miten oikea moraali formuloidaan, niin voidaan sanoa, että silloin pitää ottaa huomioon etenkin olosuhteet, jonka myötä voidaan päätellä, että silloin moraali lähestyy ihmistä. Siinä pitää nähdä kokonaisuus osassa. Silloin ihminen voi parantaa itseään uudella toiminnalla, jossa päättely toiminnan askelista on erilainen kuin aikaisemmassa toiminnassa. Tämänkaltaisessa moraalissa perusteet ovat enemmän pragmaattisia kuin kaiken pakkaavassa totalistimoraalissa. Herää kysymys, voidaanko ja voiko ihminen pyrkiä puhtaaseen moraaliin. On vastattava siihen, että ei, koska moraali ei ole kaiken aikaa läsnä. Ihmisten on määriteltävä itsensä kokonaisuutena – tehtävä itsensä taideteoksena ja siitä seuraa hänelle sopiva moraaliaisti, jonka avulla hän voi olla oma itsensä toimiessaan eettisesti.

Ihminen ja tietoisuus

Ihmisen tietoisuus tarkoittaa sitä instrumenttia, jolla ihminen saa haltuunsa kaiken hänen, hänelle tavoitettavana olevan tiedon. Itsetietoisuus sen sijaan tarkoittaa sitä, kuinka ihminen yhdistää mielessään olevat arvotunteet ulkoisesta muodostuviin impressioihin. Tietoisuus liittyy etenkin itsereflektioon,jolla ihminen tavoittaa ja käsittää omat ominaisuutensa, jotka ovat hänen tietojärjestelmänsä tavoitettavissa. Tajuavana oleminen on siis se, mitä tarkoitetaan tietoisuudessa olemisella ja tietoisuuden tavoittamisella. Ihmisessä on Freudin mielestä kolme psyykksistä tasoa, alimmaisena id, toisena normaali ego ja ylimpänä superego. On varmastikin niin, että ihmisen tietoisuutta voidaan erotella, mutta se ei kuitenkaan tee Freudin teoriaa validiksi. Ihminen on tietoinen silloin, kun hän voi muistaa tapahtumia, joissa on ollut mukana. Tämän takia tietoisuuden taso on esimerkiksi pienillä lapsilla, dementikoilla ja kehitysvammaisilla varsin matala. Mitä sitten on korkein mahdollinen tietoisuus. Se liittyy etenkin siihen, että ihminen voi havaita merkityksellisiä asioita ja järjestelmiä, joihin esimerkiksi ihmisten yhteistoiminta ja erilliset kulttuurit kuuluvat. Voidaan varmasti sanoa, että esimerkiksi riittävän hyvä kielitaito on tietoisuutta edistävä tekijä. Myöskin riittävän korkea älykkyys ja kyky erotella asioita kielellisesti ovat korkean tietoisuuden tason indikaattoreita. Mihin tietoisuus siis pyrkii ja voiko ihminen muilla ominaisuuksillaan kyseenalaistaa tietoisuuden välittämän tiedon. Varmasti on niin, että evoluutio on vaikuttanut suoranaisesti siihen, kun ajatellaan ihmisten tapojen muuttumista. Nykyään ei sallita enää munan tai perseen kaivamista, syljeskelyä lattialle, julkista piereskelyä tai esimerkiksi julkista masturbaatiota. Ihminen on kuitenkin evoluution ohessa kehittynyt myös ympäröivien kulttuurien kautta. Kulttuurin asettama tapakoodisto säätelee monella ihmisellä itsenäistä toimintaa. Kuitenkin mielestäni tietoisuuteen ja kulttuuriin kuuluu se, että niiden piirissä voidaan kyseenalaistaa ne havainnot jotka on tehty korkeamman tietoisuuden tason tavoittamisen vuoksi. Tietoisuuden kyseenalaistaminen siis tapahtuu siten, kun ihminen kyseenalaistaa itselleen tietoisuuden kautta tulleen aktiividatan, Tietoisuus antaa palautetta ihmiselle silloin, kun hänen aktiivitoimintansa on oikeassa suhteessa havaittuun dataan sekä sisäiseen tietoisuuteen. Ihminen voi esimerkiksi ajatella, että näen edessäni pöydän jonka päällä on uusin Le Monde-lehden numero. Kuitenkin ihmisen alitajunta voi näyttää ihmiselle, että hänen edessään on huonekalu, jonka päällä on ulkomaankielinen lehti, ja joskus tällainen havainto liittyy siihen mitä voidaan kutsua havainnon epätarkkuudeksi. Ihmisellä on siis tiedostamaton sielunosa, joka tekee eron siinä, kuinka ihminen havainnoi ympäristöään tietoisuuden kautta. Koska kaikki data ihmisessä ei voi olla tietoisuuden alassa, korostaa tiedostamaton sitä, kuinka vahvasti ihminen tiedostaa ympäristöään ja sisäistä elämäänsä. Voidaan katsoa, että ihmisen alitajunta voi joskus huomaamatta kyseenalaistaa tietoisuuden tuoman datan, vaikkakin tällainen muutos ja alitajunnan mukaan toimiminen kertoo ihmisen ominaisuuksien heikentymisestä. Tietoisuus suuntautuu ihmisen mielen kautta todellisuuteen ja ympäristöön, ja sitä vastoin tieto tulee tietoisuuden kautta suoraan ihmisen mieleen. Mielen kautta suuntautumista voidaan kutsua esimerkiksi ajatteluksi ja asioiden erittelyksi. Tietoisuuden ulkoisesta välittämä tieto kuuluu kokemuksen alaan. Ihmisen intentio suuntautua ympäristöön, tuottaa kokemuksen välittämän tiedon. Kuitenkin tietoisuuden on oltava valmiina siihen, että sen intentionaalisuus voi saada kohteen. Onko ihmisen mielellä eroja? Varmasti on ja tuo ero havaitaan esimerkiksi kognitiivisessa kyvykkyydessä. Taidemaailman tai tiedemaailman mullistaminen liittyy epäilemättä siihen, että tällaisen yksilön mieli ja tietoisuus on korkeammalla tasolla kuin muilla. Koska ajattelu on aina epäsosiaalista toimintaa, pystyvät erakkona elävät taiteilijat ja tieteilijät tuottamaan omaperäisiä ajatuksia. Tietoisuus ohjautuu ihmisen mielen kautta, ja se valitsee ympäröivästä itselleen parhaimmin sopivat kohteet, jotka liittyvät ihmisyksilön tarpeisiin. Kuitenkin alitajunta voi joskus estää tietoisuuden toimintaa, mutta ideaalisinta olisi se, jos ihmisen tietoisuus voisi kattaa myös alitajunnan erilaisista aiheista kuten seksuaalisuudesta ja perverssistä toiminnasta. Tietoisuuden intentionaalisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuus todellistuu ihmiselle sitä kautta, kun hän suuntautuu ympäröivään ja tuottaa yksilölle impressioita ulkoisesta todellisuudesta. Arvotunteen käsite tarkoittaa sitä käsitettä joka perustuu ihmisen arvottamiseen. Tietoisuuden alaan kuuluvat pyyteettömät arvotunteet, jotka perustuvat siihen kuinka ihminen tahtoo edistää omaa ajattelutoimintaansa, päämääriään ja toisaalta pyyteelliset arvotunteet, jotka ovat etenkin suurimmalta osin alitajunnan kategoriaan kuuluvia. Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaaliset tarpeet, kakkaaminen, syöminen ja pissaaminen. Korkeimmat arvotunteet kuuluvat niihin instituutioihin, jotka tarvitsevat vähiten tukea toisilta instituutioilta, ja tämän takia voidaan arvella, että korkein instituutiotaso liittyy uskontoon, tosin ei minkäänlaisen absolutismin kautta, vaan sen kautta, että kirkko edustaa henkisintä instituutiojärjestelmää. Ihmisen tietoisuus siis suuntautuu itsestään käsin ulkoiseen havaintoon. Toisaalta ihmisen tietoisuuden tuottama kokemus suuntautuu ihmisen ulkoisen harkinnan kautta suoraan tietoisuuteen, ja tämän voidaan katsoa olevan jonkinlainen loogisempirismiin kuuluva näkemys. Ihmisen kognitiivisen kyvykkyyden taso yhdistettynä intuition kautta löydettyyn ammattiin ovat määrittämässä sitä, kuinka laaja tietoisuuden taso on kyseisellä ihmisellä. Myös ei-tietoisten ajatuksien ja ei-tietoisen toiminnan estäminen kuuluu tietoisuuden korkeaan tasoon. Mielestäni ihminen voi kehittyä itsensä ohjaamisessa siinä kun hän korostaa elämässään henkisen kehittymisen aatetta. Myös arvolliset valinnat, jotka ovat vaihtoehtoisesti pyyteellisiä tai pyyteettömiä, määrittävät monesti sen, kuinka tietoinen ihminen on. Tietoisuuden kirkkain muoto liittyy siitä, kun ihminen ei enää pyri hyötymään toisista ihmisistä eikä ulkoisesta maailmasta.

Seurustelutieteen maisterit

Massiivinen keskiluokka on ottanut Suomessa ja ulkomailla tavoitteekseen aidata kaikki sosiaalisesti poikkeavat ihmiset samaan kategoriaan, jossa heitä kohdellaan kuin kehitysvammaisia tai keskenkasvuisia. Yhteiskuntaelämää ohjailema kommentaariaatti on ottanut tavoitteekseen luoda kaiken tieteen ja päättelyn viereen oma sivujohteensa – seurustelutieteen. Seurustelutieteessä kontrolloidaan ihmisten toimintaa ja säädellään heidän sosiaalisen alasta saamia kokemuksia tai käsityksiä. Tässä uudessa asioiden ja päättelyn järjestyksessä sosiaalisesti poikkeava ihminen on kuin juutalainen natsisaksassa. Seurustelutieteeseen kuuluu ihmisen vahtaaminen kaikessa vuorovaikutuksessa, ja viestinnästä sen erottaa sen rankaisuluonteen myötä. Sosiaalisessa yhteisöelämässä poikkeava ihminen ansaitsee näiden bodylangvitsin uuden aikakauden kiltti tyttö-messiaiden mielestä sellaisen arvon, jossa tällaista ihmistä ei edes vilkaista, saati sitten, että ruvettaisiin olemaan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tervaskannot, eli vanhastomme jäsenet eivät ole kokeneet herkän kasvunsa vaiheessa samanlaista pakottavaa sosiaalista koodia kuin mitä me nuoremmat olemme. Sosiaalisen vuorovaikutuksen säätelijät, asiantuntijat ja analysoijat ovat Suomessa naisia, koska hehän tunnetusti hallitsevat tämän korkean tieteenalan periaatteet paremmin kuin miehet. Ihmiset jotka eivät ota kantaa kulttuuriin ja polittiikkaan ovat antiikista tulleen periaaatteen mukaisesti idiootteja. Viestinnän ja matalakulttuurin ammattilaiset, seurustelutieteen osaajat, muodostavat yhteiskuntaelämää ohjailevan megainstituution eli kommentaariaatin, joka säätelee kaikenlaista instituutioissa ja ihmisessä yksityisesti tapahtuvaa ajatusten vaihtoa ja toimintaa. Etenkin kulttuurivasemmistolaiset ja tiedotusopin opiskelijat ovat niitä, joita yhteiskunnassa tulisi eniten varoa, sillä he kommunismin ja sosialismin tunnetun henkisen köyhyyden myötä, olisivat pelkistämässä kaikkea henkistä elämää sosiaalisuuteen, yhdenmukaisuuteen ja kollektiivisuuteen. Jos kommentaariaatti ilmaisisi, että koiranpaskojen kerääminen polkujen varrelta on epäilemättä loistokasta ja kunnioitettavaa toimintaa, ei lapioita ja ämpäreitä riittäisi kaikille halukkaille. Seurustelutieteen mukaan ihminen voidaan pelkistää siihen, miltä hän näyttää ja vaikuttaa muiden ihmisten puolesta. Tämä vaikutelmatodellisuus on se ala, jota tämä uudenlainen korkea tiede analysoi. Se ei pelkästään ole vain yksi tiede, vaan se on tullut todellisuudeksi kaikkien muiden tieteiden marginaalissa, eli se vaikuttaa kaikkiin muihin instituutioihin. Ihmiselle annettiin aiemmin enemmän tilaa ja ihmiset eivät arvioineet ihmisiä ensivaikutelman ja muiden köökkipsykologian korkeiden periaatteiden näyttämällä tavalla. Naiset ja etenkin henkisesti naista muistuttavat miehet määrittelevät nykyisin sosiaalisen vuorovaikutuksen aluetta, sillä aiemmin sille ei annettu tiede- eikä yhteiskuntaelämässä sijaa, sillä kaikki järkevät ihmiset tajusivat sen vähä-älyisyyden ja merkityksettömyyden. Niin kauan kuin ihmiset antavat muille mahdollisuuden vaikuttaa heihin välillisesti, eivät he voi kutsua itseään vapaiksi, ja tämän vapauden viejiä ovat etenkin kulttuurivasemmistolaiset yhteiskunnan ja viestinnän parissa toimivat sosiaaliseen pakottamiseen pyrkivät yhteiskuntalaivan nakertajat.

Olli von Becker

YTM