perjantai 9. helmikuuta 2024

Uno von Schrowe-hanke

Olen 35-vuotias freelancer-journalisti/-tutkija. Olen opiskellut filosofiaa maisteriksi asti, ja nyt teen suunnitelmaa väitöskirjastani muiden töiden ohessa. Olen kirjoittanut lehtiin teini-ikäisestä alkaen. Olen julkaissut yhdeksän kirjaa, joista viimeisin Reinhold von Beckerin elämäkerta. Kirjoitan myös blogiini, jossa on runsaan kymmenen vuoden aikana kertyen noin puolitoistatuhatta kirjoitusta ja merkintää. Olen harrastanut myös etenkin lyriikan kääntämistä ja voin sanoa, että olen kirjoittanutkin vähintään satoja runoja. Koen olevani kirjailija mutta en kuitenkaan runoilija, kuten jotkut tuntemistani ihmisistä ovat minusta sanoneet. Minulla on koko ajan käynnissä kaikenlaisia kirjoitus-/kääntämistöitä. Haen apurahaa Uno von Schrowen ensimmäistä elämänkertatutkimusta varten. Projekti liittyy runottariin yleisesti, mutta myös Hämeeseen alueena. Haen apurahaa Uno von Schrowen elämänkertatutkimuksen rahoittamista varten. Schrowe on suomenkielisen varhaisrunoutensa kautta kansallista merkitystä omaava hahmo, mutta toisaalta hän liittyy vielä syvemmin alueellisesti Hämeeseen tai tarkemmin sanoen Itä-Hämeeseen. Hän on kuvattu myöhemmin Itä-Hämeen ensimmäiseksi nimeltään tunnetuksi taiderunoilijaksi. Schrowe asui lapsuusvuotensa ensin Hartolan Putkijärven kartanossa ja sittemmin Joutsassa Puttolan tilalla. Schrowessa on viitekehystensä kautta valtavia paradoksaalisuuksia. Hän oli toisaalta aatelinen ja ajalleen poikkeuksellisesti ensimmäiseltä kieleltään suomenkielinen. Hän oli saksalaista alkuperää olleesta aatelissuvusta tullut poika ja kuitenkin hän koki etenkin katovuosien aikana runojensa kautta välittyvänä syvää empatian tunnetta heikompiosaisia kohtaan. Hän tuli soturisuvusta, josta häneen mennessä oli tullut lähes poikkeuksetta sotilashenkilöitä, ja kuitenkin hän oli kaunosieluinen musta lammas, jonka herkkyyttä kohtaan etenkin hänen tätinsä olivat tulleet innokkaasti tukemaan. Viljo Tarkiainen on lausunut Schrowesta, että runollisuus ei tule aina hedelmättömästä maasta, ja niin on varmasti ollut myös Unon kohdalla. Vaikka Suomessa ei runoilijuutta ole tuohon aikaan suuresti arvostettu, voidaan sanoa etenkin Georgiassa olleen 1800-luvulla tyypillistä, että ylhäisaateliset miehet johdatettiin poikkeuksetta runottarien pariin. Kuitenkaan Suomessa tuohon aikaan se ei ollut tavallista, etenkään aatelisesta taustasta tulleelle. Uno von Schrowen äiti on monesti tulkittu taiteellisten virikkeiden lähteenä nuorelle Unolle. Saksalaista alkuperäänsä hän korosti kääntämällä mm. Goethea ja Schilleriä. Kuitenkin myöhemmin on tuotu esiin, että hän osasi sujuvasti viroa ja unkaria, ja oli Virossa organisoimassa heimotyötä. Tekotapa tässä kirjassa on varsin tavallinen: se tapahtuu pääasiassa kotona läppärin edessä. Minun on käytävä Suomessa ainakin Joutsassa ja Hartolassa Unon jäljillä. Lisäksi katsoisin olennaiseksi, että tulisi käydä entisessä Saksan Sleesian pikkukaupungissa Görbersdorffissa, joka kuuluu nykyään Puolaan, missä mies kuoli ja minne hänet on haudattu. Olen saanut selville, että parantola, missä hän Sleesiassa oleskeli on vieläkin pystyssä. Lisäksi olisi varaan aiheellista käydä Saksan Westfalenissa Schrowe-suvun jäljillä, ja olen saanut tietää eräässä pienen kaupungin kirkossa voi nähdä Schrowe-suvun vanhan vaakunan. Uskoisin tähän tutkimukseen menevän aikaa korkeintaan vuosi tai nopeassa tapauksessa puolisen vuotta. Tarvitsen apurahaa etenkin elämisen kustantamiseen, kirjojen ja muiden lähteiden hankkimiseen, matkustamaan tarvittaessa Suomessa ja ulkomailla. Kirjoitan tätäkin tutkimusta aina siellä missä satun olemaan, koska matkustelen varsin usein. Rahoituksen saaminen on tärkeää sekä hankkeen yhteiskunnallisen, alueellisen ja kirjallisuushistoriallisen puolen kautta. Muiksi Hämeestä peräisin olleista taiderunoilijaksi on Schrowen yhteydessä nimitetty etenkin Oskar Uotilaa (ent. Faven) ja Paavo Cajanderia, joista jälkimmäinen on varmaan saanut omien runojensa sijaan enemmän huomiota Shakespeare-käännöksiensä kautta. Schrowen suomenkielisyys ei ollut aikanaan tavallista aatelisten keskuudessa. Yhteiskunnallinen merkitys Schrowen tutkimukselle on etenkin se, miten säätyläiset siirtyivät vähitellen käyttämään suomen kieltä. Alueellinen merkitys Hämeelle mutta etenkin Itä-Hämeelle on siinä, että hän todellakin aloitti suomenkielisen runouden kirjoittamisen ensimmäisten joukossa, mutta etenkin säätyläisenä. Itä-Hämeeseen hanke liittyy senkin kautta, kun Schrowe syntyi Putkijärven kartanossa, joka oli kuulunut hänen suvullensa noin kaksisataa vuotta ja aika monta sukupolvea. Kirjallisuushistoriallinen merkitys Schrowella on ollut etenkin hänen tyyppisensä runouden korostamisen aikakautena - voidaan mainita esimerkiksi Julius Krohnin ja Viljo Tarkiaisen arvostaneen suuresti aikalaisensa lyriikkaa. On sanottava hänen olleen hyvin kielitaitoinen ja kääntäneen sen takia paljon lyriikkaa. Yksi varma lähdemateriaali Uno von Schrowea koskien löytyy etenkin ritarihuoneen arkistosta, Schrowe-suvun asiakirjakansioista. Olen myös lähestynyt ja tullut tutuksi joidenkin nykyisten Schrowe-suvun jäsenten kanssa. Uno von Schrowen elämänkerta on myös kunnianosoitus von Schrowe-suvulle ja heidän viimeisille jäsenilleen, sillä suku on joko kuolemassa tai jopa kuollut mieslinjaisesti Suomessa. Löysin sattumalta Düsseldorfissa asuessani Yrjö von Schrowen Saksassa tekemänsä väitöskirjan, jossa oli vielä sisäsivulla omistus väitöstä ohjanneelle professorille. Toimitin sen Suomessa Y. von Schrowen tyttärelle. Uno von Schrowe oli Yrjö von Schrowen setä. Schrowe-suku on pienentynyt. vaikka Uno von Schrowella oli yksitoista sisarusta. Hanke tarvitsee aiempana mainittujen seikkojen takia apurahan, koska on selvää myös se, että apuraha pitää työintoa yllä. Minä en ole tätä ennen hakenut apurahaa yhtään hankettani kohtaan, joten toivon näiden perusteluiden riittävän apurahan saamista varten. On kunnioituksen arvoista, että Suomessa kirjojen kirjoittamista jne. eri tahojen rahoituksella. On kuitenkin niin, että apurahan turvaamana on helpompaa työskennellä ja voi kokea tulevansa palkituksi ja tuetuksi jo siinä vaiheessa, kun työskentely on vielä kesken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti