Etiikasta ja taloudesta taas

Aloitan seuraavaksi väitöskirjan kirjoittamisen, Aihe liittyy etiikkaan ja talouteen. Tietysti pääaihe on se, miten taloudessa ja taloudellisuudessa tulisi ottaaa huomioon hyvän elämän periaatteet. Olen alkanut ajattelemaan, että ihmisille tulisi maksaa heidän ominaisuuksistaan eikä siitä mitä joku ihminen on alkanut tiettyyn aikaan opiskelemaan tai työskentelemään. Mielestäni ominaisuuksien kautta arvottaminen alkaa siitä, että jonkun tavoitteen saamisen on täytynyt vaatia jonkinlaista vaivaa, eli helppousindeksin tulee olla tasapainopisteessään. Helppoudella vaurastuminen vie tavallisesti toisilta ihmisiltä heidän vapauttaan. Ihmiset jakaantuvat vapaisiin, riippumattomiin, epävapaisiin ja manipuloiviin ihmisiin. Manipuloivat ihmiset ovat aina niitä, jotka saavat eniten hyötyä helpoimmasta mahdollisesta päämäärien tavoittelusta. Rahan saannin tulisi aina vaatia työntekoa ja vaivannäköä. Itsessään raha ja vauraus ei ole väärin, vaan se on, jos ihminen ei ole joutunut koskaan käyttämään ominaisuukiaan vaurautensa hankkimisessa. Ontokratia eli olemisen valtaa hallussaan pitävät ihmiset selviytyvät tavallisesti elämästään ilman vaivan näköä. Mitä enemmän helppousindeksi on painottunut miinusasteeseen, on manipuloijilla enemmän valtaa epävapaisiin ihmisiin ja vapaus yhteiskunnassa on vähimmillään. Etenkin kuluttaminen itsensä takia edistää epätasa-arvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta maailmassa, mikä johtaa esimerkiksi siihen, että jotkut ihmiset selviävät elämästä helpommalla kuin toinen. On selvää, että kapitalismi on ainoa mahdollinen oikeudenmukaisuutta ylläpitävä talouden toiminnan kokonaisperiaate. Kuitenkin etiikan tuominen talouden yhteyteen tarkoittaa etenkin sitä, että kapitalismin jakomenetelmiä tarkastetaan sen takia, että eläminen voisi olla mahdollisimman samankaltaisia ominaisuuksia vaativa missä päin maailmassa hyvänsä. Manipuloivat ihmiset, eli kommentaaeriaatti ja ontokratia saavat myös eniten valtaa yhteiskunnassa ellei oikeudenmukaisuutta ja eettisyyttä oteta huomioon kaikessa talouteen liittyvässä. On totta, että ihminen ei tarvitse elämänsä edellytyksiä varten kaikkea sitä, mitä esimerkiksi länsimaissa ihmisiä kannatetaan ostamaan. Vaikka minusta ei koskaan tulisi sellaista Pentti Linkolaa, joka rennasti lintuja ja kävi kalastamassa ja myymässä pyydystämiään kaloja kyläläisille, en minäkään ajattele, että ihminen tarvitsisi kaiken mitä nykypäivänä ostettavaksi tarjotaan. Itse kulutan etenkin kirjoja varten, matkustelen jokseenkin paljon ja myös alkoholia ja sikareita menee toisinaan. En kuitenkaan koskaan ole ryhtynyt tavoittelemaan elintasoestetiikkaa tällaistenkaan asioiden merkillä ja suosiolla. Kirjat laajentavat sivistystä, matkustamisessa mieli avaroituu ja etenkin kulttuuriin liittyvää tietämystä tulee koko ajan enemmän , vaikka hiilijalanjälkeä on pahoiteltava. Alkoholi ja nikotiini on tavallista nautinnonhaluista kulutusta, vaikka olen viime aikoina alkanut Linkolan kertoman tavoin ajattelemaan, että loppujen lopuksi suurin osa viinoista on ”helvetin pahanmakuisia”. Vapaus yhteiskunnassa tarkoittaa etenkin eettistä ja oikeudenmukaista taloutta, jossa ihmisiä palkitaan enemmän ominaisuuksien kuin opportunismin kautta. Siinä mielessä joku voisi alkaa ajattelemaan, että tarkoittaisin jonkinlaista sosialismia, mutta tässä on sanottava ihanteiden ylittävän tarpeet, joista jälkimmäistä kommunistit nykyäänkin painottavat. Mielestäni olennaista ihmisten keskuudessa on se, millaisia asioita ihminen arvostaa ja minkälaisia harrastuksia hänellä on. Se mistä ihminen on kiinnostunut, kertoo suurella tavalla siitä, minkälaista ihmisyyden tasoa hän itsessään edustaa. Monet epäkypsän kapitalismin korostavat ihmiselämän piirteet ovat väärin aivan samalla tavalla kuin sosialismiin liittyvät piirteet. Epäkypsä kapitalismi johtaa kateuteen ja ahneuteen, samalla kun sosialismi johtaa ihmisen vapauden väheksyntään ja eläimellisyyteen, koska kaikkien tulee olla samanlaisia kuin kaikki muutkin ovat. Taloudellisuuden käsite, joka ei itsessään liitä talouteen vaan jonkinlaiseen asenteeseen, on kuitenkin hyödyllinen siinä mielessä, kun ajatellaan sitä, mitä varten talousjärjestelmä on ja minkälaisia periaatteita siihen liittyy. Kapitalismi perustuu syvimmässä mielessään toisista hyötymiseen ja vaihtoasenteeseen. Tämän takia kaikenlaiset kamasaksat huijaavat laillistetusti ihmisiä ja saavat siitä taloudellista hyötyä. Mielestäni kuitenkin rahan yhteydessä tulisi ajatella sitä, millä tavalla yksilö on ne ansainnut, eikä suoranaisesti vaan tilillä olevaa saldoa. Jos tämän ajatuksen haluaisi valmistaa, tulisi raha määritellä tasoittain, eli jonkinlainen moraalisiin ominaisuuksiin perustuva valutaan allekoiminen määrittäisi sen millaisia tarkoituksia varten kullakin tavalla hankittua rahaa voitaisiin kapitalismiin perustuvassa talousjärjestelmässä käyttää. Mielestäni esimerkiksi koulujen yksityistäminen tulisi tehdä myös siinä järjestyksessä, että entiset oppilaat voisivat halutessaan tietyssä järjestyksessä ottaa osaa entisen koulunsa varallisuuden tukemiseksi, vaikka tietysti tämä liittyy kokonaisvarallisuuteen eikä kaikkia voitaisi voida pakottaa noudattamaan tällaista järjestystä. Voitaisiin esimerkiksi ajatella, että hyväntekeväisyydestä voitaisiin jollain tavalla palkita ainakin kulttuuripolitiikan piirissä. Etiikan, talouden ja kulttuurin suhteita on siis käsiteltävä ja tarkasteltava uudelleen, ne kuitenkin varmasti liittyvät toisiinsa siinä tavassa, että vaikka käytössä olisi kapitalismi, tulisi rahan merkitystä ja siihen liittyvän huomion merkitystä pohtia uudelleen. Mielestäni raha ei ole tärkeintä maailmassa, ja voin mielestäni sanoa tämän siitä huolimatta vaikka eettinen kapitalismi on ainoa mahdollinen yhteiskunnallista vapautta ylläpitävä talousjärjestelmä. Vaikka rahalla toimivaa taloutta tulisi tehdä lapsille ja nuorille selväksi, vaikka koko ajan on korostettava sitä, miten etiikka liittyy talouteen. On esimerkiksi ajateltava sitä uudessa mielessä sen mukaan, että aitoa sekulaaria etiikkaa ylläpitävät henkilöt olisivat niitä, joita etenkin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa eniten kunnioitettaisiin. Sokrates, Platon ja Aristoteles mm. ajattelivat, että politiikan tulee olla yhteydessä filosofiaan, ts. filosofien tulisi tulla kuninkaiksi tai kuninkaiden tulisi alkaa aktiivisesti alkaa opiskelemaan filosofiaa. Mielestäni nykyaikainen suomalainen yhteiskunta, joka korostaa kaikkea muuta kuin eettisyyttä, on ehkä johtanut suomalaisia ihmisiä harhaan, koska mahdollisesti kulttuurin nuoruuden takia suhtautuminen talouteen on kaksijakoista ja varsin kehittymätöntä. Kulttuuripolitiikka ja kulttuurinen tietämys ovat tärkeitä asioita, joita niitäkin tulisi korostaaa talouden yhteydessä. Koska suomalainen kulttuuri on varsin nuori ja kehittymätön, tulisi kulttuurivaihtoa etenkin vanhojen eurooppalaisten kulttuurien kanssa korostaa. Mielestäni kulttuuri on samanlainen morfologinen järjestelmä, mutta kulttuureja voidaan arvioida sen perusteella miten vanhoja ja kehittyneitä ne ovat. Voidaan mielestäni sanoa, että monessa mielessä sellaiset kulttuurit ovat kehittyneitä, jotka pystyvät realistisella tavalla korjaamaan ongelmiaan ja pitämään yllä itselleen historian saatossa tulleita kulttuurisia ominaisuuksiaan. Joku voi luulla, että itseni kohdalla se on johtunut taustasta, mutta on kuitenkin sanottava, että olen ollut itsenäisesti kiinnostunut aina etenkin saksalaisesta ja brittiläisestä kulttuurista. Sen olen huomannut matkustellessa ja ulkomailla asuessa, että jos suomalaisella ihmisellä on alttius havainnoida kulttuurisia ominaisuuksia ja yhtenäisen kulttuurin käsitystä, voi hän ajautua pois persuajattelusta, jonka mukaan suomalainen kulttuuri olisi jotenkin hyvin kehittynyt ja autonominen muiden kulttuureiden suhteen, joka voidaan helposti tulkita suvaitsemattomaksi ja paremmasta tietämättömäksi kulttuurisovinismiksi, jota on ilmennyt monta kertaa viime vuosisadallakin. On siis käsitettävä kulttuurin käsite ja ymmärrettävä se, että rakenteeltaan kulttuuri on kaikkialla samanlainen, vain kehittyneisyys ja historia kertovat sen arvosta. On varmasti niin, että kultturin ja etiikan käsitteiden kokonaisvaltainen ja universaalinen periaate tulisi käsittää ensin ennen kuin ihminen keskittyy talouden hyväksikäyttämiseen oman itsekkään etunsa korottamana. Mielestäni kulttuurin, etiikan ja kapitalismin tulee perustua universalismiin, koska muussa tapauksessa epäoikeudenmukaisuus, kulttuurinen sovinismi ja pienimielisyys sekä halukkuus kokeilla sosialistien jeremiaadien riemujulistusta voi yleistyä ja tulla jossain esiin. Monikansallinen taustani etenkin äidin puolelta on kannustanut minua ottamaan selvää kehittyneemmistä kulttuureista. Toisaalta sekin, millaista ajatusta persut yrittävät painottaa, eli että kaikilla kulttuureilla on samanlainen oikeus kunnioittaa itseään muiden kustannuksella on väärin, koska näidenkin tulisi tajuta se, että kulttuurit eivät ole samanarvoisia, mutta eriarvoisuuden korostaminen johtaa rasismiin, kulttuuriseen sovinismiin ja sulkeutumiseen omaan maailmaan, joka johtaa sekä kehittymättömimpien että korkeampiarvoisten kulttuurien väheksyntään. Eettisyys tarkoittaa oikeudenmukaisuuden ja vapauden korostamista tärkeimpinä yhteiskunnallisina periaatteina. Ontokratia pyrkii hyötymään toisista ihmisistä etenkin talouden ja kuluttamisen kannalta, jossa se kommentaariaatin avulla alkaa toistamaan käsityksiä siitä millaista elämää ihmisten tulisi yleisesti noudattaa ja tämä tarkoittaa etenkin niin sanotun pinnallisen julkkiskulttuurin korostamista, jossa ”julkkikset” saavat uudenlaisen aristokratian sädekehän, joka on etenkin tavallisille ja yksinkertaisille ihmisille hyvin tärkeää ja kunnioituksen arvoista. Median tarjoama kuva julkkiksista on maailma, jossa pintapuolesta kiinnostuneet ihmiset haluavat eniten toimia, vaikka kyseessä on kuitenkin täysin keinotekoinen spektaakkelimaailma. Kuitenkin ontokratia käyttää olemisen valtaansa etenkin spektaakkelin kautta, jossa julkkiksille, kuten antiikin Kreikassa oli jumalten kohdalla totuutta, luodaan sädekehä, jonka myötä syntyy käsitys eriarvoisuudesta ja korkeammista ominaisuuksista. Kommentaariaatti koostuu etenkin olemisen valtaan kapoina tulleita ihmisiä, joiden tekemät arviot todellisuudesta epävapaat ihmiset ottavat sellaisenaan. Kapoilla eli kommentaariaatin kärkijoukolla on tapa liittää itsensä oman kuvitelmansa mukaisesti porukkaan, jolla hänen mielestään on itseään enemmän oikeuksia ja vapauksia. Tämän perusteella kommentaariaatti alkaa nimenomaisesti kommentoida sellaisia ihmisiä, joiden yläpuolelle hän on kuvitellut päässeensä, eli katsoo ontokratialta saamiensa arvojen olevan yleispäteviä, ja tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa yhtenäiskulttuuriin, jossa valtaa pitävät ihmiset mukauttavat isensä muihin ihmisiin, eivätkä voi ajatellakaan ontokratian antamien valheperiaatteiden kyseenalaistamista. Vaikutteellisuus kertoo siitä, kuinka altis ihminen on ottamaan korkeammalta tahoilta periaatteita oman toimintansa pohjaksi. Ontokratia haluaa sopeuttaa todellisuudessa oman suhteellisen todellisuutensa toisten ihmisten noudatettavaksi totaalisena ja absoluuttisena käsityksenä. Tämä tapahtuu etenkin ihmisten arvostelun kautta, vaikka mielestäni siihen ei tulisi millään tavalla suhtautua. Ihmisiä tulisi arvottaa etenkin heidän ominaisuuksiensa perusteella, ja perustavimpia näistä ominaisuuksista ovat etenkin älylliset ja moraaliset ominaisuudet. Jos ei ajatella älyllisiä ja moraalisia ominaisuuksia johtaa se siihen, että kulttuuri muuttuu alakantaiseksi ja ontokratia ja sen kapot pakottavat ihmisiä ajattelemaan kaikesta yhdellä tavalla ja tämän myötä suvaitsevaisuutta ylläpitävä moniarvoisuus vähenee merkityksessään. Ihminen ei ole olennainen, hänen ominaisuutensa ja halua ohjautua arvokkaimpien periaatteiden kautta kertoo hänelle minkä arvoinen hän lopulta on. Moniarvoisuus ja sen salliminen ei tarkoita sitä, että kaikki elämää ohjaavat periaatteet olisivat samanarvoisia sillä tässä tulee esiin etenkin ironia ja performatiivisen roolin käsite, eli tämä tarkoittaa sitä, että ihmisille annetaan moniarvoisuutta tukeva periaate, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella yksilöllä on voitava olla oma performatiivin roolinsa, jonka kautta he voivat nominalistisesti tulkita todellisuutta ja arvoja. Kulttuuripolitiikkaa tulisi rahoittaa entistä enemmän ja tietysti myös koulutusta-. Raha ei perustavimmassa muodossaan ole muuta kuin miksi sen annetaan tulla. Sillä ei ole itsessään minkäänlaista arvoa. Talouden ja etiikan välisen suhteen pohdinnassa tulisi etenkin ottaa huomioon ne merkitykset joiden mukaisella tavalla rahan käsitettä tulkittaisiin. Muistan lapsuudesta rippikoulusta sen, että mukana oli vähän erilainen ja muiden hylkimä poika, jolla kohosi itsetunto välittömästi sen jälkeen kun pääsi tekemisiin parempien piirien kanssa. Tämä on etenkin se asia, missä kommentaariaatin kapot aloittavat toimintansa kun saavat itselleen hyötyä ja hyväksyntää. Toinen kamasaksoista kertova juttu oli Huutokauppakeisarissa, jonka yhdessä jaksossa lihava pariskunta oli Virossa köyhemmän veljeskansan aarteita hakemassa. Kun saivat tingittyä ja tingattua erään tärkeän esineen myyjältä pienellä korvauksella, alkoi nainen hakea maanisesti kännykästään tuotteen hintaa myyjän seisoessa vielä vieressä. Ja sitten tietysti hihkuttiin ja tanssiittiin kun saatiin marginaalinen määrä voittoa. Tämä jos mikä on epäeettistä ja töykeästi tunkeilevaa taloutta ja kauppiastoimintaa. Olin kerran tähän liittyen Barcelonassa ja menin ensimmäiseen kunnolliselta vaikuttaneeseen tapaspaikkaan, jossa maksettuani kävi ilmi, että tarjoilu ei ollut varsin laadukasta. Sitten joku mies tuli sisään ja kysyi möikö nainen minulle ruokaa, jonka jälkeen annettiin high fiveja, ja ylistettiin miten saivat minulta turistina rahat pois. Voittojen saaminen on etenkin etiikkaan liittyvä asia. Mielestäni se on olennaista elämässä, jos ihminen voi elää omien ihanteidensa kanssa ja samalla hyväksyä muut ihmiset ja tulla arvostetuksi muiden ihmisten toimesta. Esimerkiksi sosialistien korostamat tarpeet eivät tarkoita samaa mitä ihanteet tarkoittavat. Ihmisillä on siis oikeutta itse tulkita omia ihanteitaan, koska arvot ja ihmiset eivät ole samanarvoisia, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että korkeampiarvoisia arvoja hallitseva ja korkeampiarvoisena ihmisenä oleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että silloin olisi oikeus suhtautua vaatimattomampiin ihmisiin mitenkään ylimielisesti tai eriarvoisesti. Kaikenlaiset ihmiset voivat olla vapaita ja etenkin riippumattomia, mutta se vaatii tämän etenkin pyyteellisten ja pyyteettömien arvotunteiden laadun erottamista. Voidaan sanoa varmasti Platonin tavalla, vaikka hänen käsityksensä ei ajasta johtuen ollut kovin kehittynyt, että ihmisiä voidaan jaotella sen mukaan, mikä heidän toimintaansa ohjaa. Filosofeja ja hallitsijoita ohjaa pää eli aivot, sotilaita ja alempia valvojia ohjaa rinta eli intomielisyys, samalla kun käytännöllisten ammattien harrastajia ohjaa etenkin vatsa. Tämä malli on hyvin käyttökelpoinen. Kun Platon käytti vertaustaan, jossa hän nimitti eri tasoisia ihmisiä jalometalleihin, että myös kuparista tullut ihmisyksilö voi tulla kullaksi, eli hän ajatteli nykyaikaisesti sanoen sosiaalista mobilisaatiota korostaen. Etiikka taloudessa tarkoittaa etenkin sitä, että rahan merkitys vähenee ja siihen liitetään hyvää elämää ja kulttuuria yhdistäviä piirteitä. Raha ja valuutta tulisi mielellään jopa erottaa sitä siinä mielessä, millaisia periaatteita sen hankkimisessa on toteutettu. On kirjoitettava siitä, mikä on mielestäni vähintäänkin kehittymätön asenne, kun tv-sarjassa Seitsemän päähenkilöt etsivät itse myymäänsä ja käytännössä itse varastamaansa lottolappua, ja lupaavatpa vielä siinä tavoitteessa auttaville toisille ihmisille siivuja. Minun mielestäni sattumanvaraisesti onnella rikastuminen on täysin väärin, sillä se korostaa nimenomaan sitä piirrettä rahan käsitteessä, että siihen suhtaudutaan ontokratian ja kommentaariaatin ohjaaman vaikutteellisuuden ja merkitysvallan avulla. Koska monet asiat nykymaailmassa liittyvät rahaan, kuvittelevat jotkut heikkoluonteiset ihmiset, että tämä on asia, jota pitää hamstrata, koska kaikki muutkin näkyvät niin tekevän. Kun joku vaikutusvaltainen porukka asettaa jonkin asian johonkin, alkaa heikkoluonteinen moniarvoisuutta tuntematon ja ilman todellisia arvoja toimiva ihminen toimimaan samalla tavalla: niinhän se on. Yhtenäiskulttuuria korostavat ihmiset voivat olla pahimmassa tapauksessa kaikista julmimpia ja yksisuuntaisia. Etiikkaa ja arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä tulisi opettaa varhaisemmassa vaiheessa koulussa, ja rahan merkitystä tulisi pohtia ja pyrkiä muodostamaan se kokonaisesti uudelleen.