Suomeen saatava apulaispresidentin virka

Britanniassa on Deputy-prime ministerin virka, joka henkilö on varalla kantamassa vastuuta silloin, kun pääministeri ei pysty jostain syistä hoitamaan asioita tai jos hän delegoi jotkin virkaan liittyvät obligaatiot ja toiminnat hänelle. Yhdysvalloissa on varapresidentin virka (vice-president), johon virkaan monissa tapauksissa äänestyksissä joko puolueen äänestyksen tai presidentinvaalin toiseksi jäänyt ehdokas nimitetään. On selvää, että Suomessakin voitaisiin harkita tuota, koska se jo itsessään vähentäisi presidentin vastuuta toimiensa hoidossa, ja jolle voitaisiin osaamuksensa mukaan antaa tehtäviä hoidettavaksi. Vaikka elämme demokratiassa, on selvää, että toiseksi noin sadalla tuhannella äänellä jäänyt ehdokas oli sellainen, johon miltei puolet äänestäjistä asettivat toivonsa vaalissa. Vaikka on perinteisesti ollut niin, että vaalin jälkeen voittanut ehdokas ylennetään asemaansa, olisi mielestäni huomioitava se osa kansasta, jotka eivät ole häntä äänestäneet. Haavisto on mielestäni saanut tunnettavuutta etenkin kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävistä, ja vaikka Stubb onkin hankkinut kokemusta etenkin toisten EU-maiden kanssa toimimisesta, on Haavistolla mielestäni ulkoministerin toimintansa kautta paremmat pelimerkit näin häntä arvioiden. Olisi mielestäni suotavaa, että muodostettaisiin varapresidentin toimi, joka myös tasapainottaisi ihmisten mielipiteen kunnioittamisen lisäksi presidentiksi täpärästi valitun henkilön velvollisuuksia, ja toisi kansan mielipidettä puolueettomammalla tavalla esiin. Presidentti ja varapresidentti voisivat toimia yhdessä saman virkamiehistön johdossa, koska on esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan huomattu, että delegoiminen, asioista neuvottelu ja mahdollisimman monen tahon mielipiteen kuuntelu olisi tärkeä asia Suomenkin kaltaisessa demokratiassa. Vaikka Stubbin ja Haaviston ikäero ei ole kuin marginaalinen, on kuitenkin sanottava, että heillä on omankaltaisiaan lahjoja ja eroja taitamuksessaan ja tietämyksessään. Haavisto voisi tärkeämpienkin asioiden ohessa olla ohjaamassa Suomessa mielipiteitä sukupuolisen suuntautumisen ja poikkeamisen suvaitsemisessa, vaikka mielestäni hänellä on lisäksi Stubbin ohessa paljon lahjoja ja kokemusta etenkin kansainvälisten asioiden hoidossa. Muuttamalla ja eristämällä eri virastojen ja ministeriöiden toimintaa, voitaisiin valtaa jakaa Suomessa oikeudenmukaisemmalla tavalla. Voidaan ajatella että varapresidentin toimessa toiseksi jäänyt ehdokas voisi etenkin olla enemmän tekemisissä kansalaisten kanssa, jotta voitaisiin sillä, kun varapresidentti briiffaisi presidenttiä tiettyjen asioiden hoidossa, jossa hänellä etenkin on lahjoja, saavuttaa enemmän kansan mielen mukaisuuttta. Demokratia on mielenkiintoinen kysymys, koska siinä nykypäivänä gallupeissa viikkoja juhlittu ehdokas voi saada tulevan asemansa suhteellisen pienen marginaalin äänillä, jotka eivät todellakaan ole millään tavalla erikoisemman huomion mielipiteellään ansaitsevia ihmisiä. Monessa tapauksessa gallupit, jotka tehdään marginaalisen kansanosan mielipiteiden edustumisella ei ole oikeudenmukainen tapa voittaa tällaisia vaaleja. Suomessa noin puolitoistamiljoonaa ihmistä äänesti Haavistoa, joka jäi tästä huolimatta nuolemaan näppejään vaalien jälkeisessä tilanteessa. Puolitoistamiljoonaa on kolmekymmentä Olympiastadionillista ihmisiä. On selvää, ettei marginaalin perusteella voittaminen voi johtaa siihen, että toinen ehdokas jätetään täysin virastojen ja virkojen ulkopuolelle. Mielestäni tällaista asiaa tulisi Suomessa vakavasti pohtia: varapresidentti, joka jakaisi presidentinlinnan päätöksen teon presidentiksi valitun tyypin kanssa. Pääministerin virka on mielestäni edustuksellisessa demokratiassa täysin erillinen presidentin toimesta. I Olli von Becker, YTM ja oikeustieteen opiskelija