Adolf von Becker-hanke

Olen 35-vuotias yhteiskuntatieteiden maisteri filosofian pääaineesta. Olen syntynyt Kuopiossa. Olen valmistelemassa muiden kirjahankkeiden lisäksi väitöskirjaani, joka liittyy etiikan ja talouden väliseen suhteeseen. Olen kirjoittanut lehtiin teini-ikäisestä alkaen. Olen kirjoittanut yhdeksän kirjaa, joista viimeisin käsittelee Adolf von Beckerin isää, Kangasniemellä Etelä-Savossa syntynyttä professori Reinhold von Beckeriä. Olen kirjoittanut myös kolme Beckereiden sukuhistoriikkia, joissa niissäkin olen jo käsitellyt Adolf von Beckeriä. Harrastan etenkin klassista musiikkia, kuvataidetta ja kirjallisuutta. Aikaisemmissa tutkimushankkeissa olen tavallisesti hankkinut itselleni ostamalla kaikki lähdeteokset lisäksi omaan kirjastooni. Haen apurahaa Adolf von Beckerin elämänkertaa varten. Teoksia, jotka keskittyisivät etenkin hänen elämänvaiheisiinsa ei ole aiemmin kirjoitettu. Haen apurahaa valmistaakseni Adolf von Beckerin elämänkerran. Vaikka hänestä on aiemmin julkaistu yksi laajempi teos: Adolf von Becker - Pariisin tien viitoittaja, ei hänestä ole kuitenkaan julkaistu mittavaa elämänkertaa, joka kertoisi hänen elämänvaiheistaan. Adolf von Becker on ehkä isänsä Reinhold von Beckerin lisäksi von Becker-suvun merkittävin henkilö. Hän on ohjannut lukuisia itseään nuorempia taiteilijoita toimimalla oman piirustuskoulunsa johtajana ja Helsingin yliopiston piirustuksenopettajana. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat mm. Wiik, Thilen, Schjerfbeck, E. Danielson, Westermarck, Soldan, Thesleff, Edelfelt ja Gallen-Kallela. Olen arvioinut, että parhaimmassa tapauksessa työ veisi aikaa noin vuoden. Tämä olisi mahdollista ainakin silloin, jos satun saamaan työskentelyä varten kannustavan apurahan. Olen muodostanut tiettyjä yhteyksiä itseäni vanhempiin taidehistorian ammattilaisiin, joilta voin varmasti saada apua työn valmistamisessa, mutta varsinaisen kirjoitustyön suoritan itse. Rahoituksen saaminen on tärkeää senkin kannalta, koska Adolf von Becker oli ensimmäisiä suomalaisia taiteilijoita, jotka oleskelivat ulkomailla pitkiä aikoja, mikä on varmaankin onnistunut Adolfin tapauksessa hänen kosmopoliittisen ja aatelisen syntyperänsä takia. Hän oli tosiaan kosmopoliitti ja kulttuurien tuntija, joka opasti oppilaitaan taiteen tekemisen lisäksi ulkomaisiin taiteilijapiireihin pääsyssä ja kansainvälisissä (mutta etenkin hänen tapauksessaan ranskalaisissa) tavoissa ja hienostuneisuudessa. Reinhold von Becker oli siitä huolimatta, vaikka hänen ensimmäinen kotikielensä oli ruotsi, kehittynyt suomen kielen taidossa, mitä hän edisti ensimmäisten joukossa Suomessa etenkin sanomalehtensä ja kielioppinsa välityksellä. Kuitenkin ilmeisesti hänen jälkeläisensä kuten Adolf eivät olleet yhtä innokkaita suomen kielen käytössä. Siinä ei tietysti ollut tuohon aikaan mitään ongelmaa, koska koko Becker-suku maaseutuisissa haaroissaankin puhui vielä tuohon aikaan ruotsia ensimmäisenä kielenään. Adolf von Beckerin merkitys suomalaisessa taidehistoriassa on merkittävä, ei pelkästään hänen oman taiteensa kautta, vaan sen kautta, että hän toimi monissa tapauksissa välittäjänä ja ohjastajana häntä nuoremmille suomalaisille taiteilijoille, kuten esimerkiksi Edelfeltille ja Gallen-Kallelalle. Kuitenkin esimerkiksi Ellen Thesleffin sanotaan lähteneen ns. ovet paukkuen Adolfin luokasta, koska Adolf tuki koko elämänsä etenkin realistista taidetta, ja esimerkiksi Thesleffissä oli jo varhain havaittavissa taipumuksia ekspressionismiin. On sanottava myös, että Adolf von Becker ei omaksunut koskaan joillekin oppilailleen tyypillistä kansalliskiihkoista kansallisromanttisen taiteen muotoa, joka on johtunut varmasti siitä, että hän kuului syntyperänsä kautta ruotsinkieliseen liberalismiin taiteessa, minkä lisäksi hänen varhainen kansainvälisyytensä ja matkat maailmalla olivat antaneet hänelle paljon laajemman ja avaramman käsityksen taiteesta, mitä voidaan varmasti verrata hänen oppilaistaan etenkin Gallen-Kallelaan. Adolf von Becker sai kansainvälisissä kilpailuissa menestystä ja useita kunniamitaleita. Kuitenkin Adolfin roolia ja merkitystä ei ole vielä Suomessa kunnollisella ja ansaitsemallaan tavalla tuotu esiin, ja tämä tutkimus keskittyy hänen elämänvaiheidensa kertomisen lisäksi kertomaan hänen omasta merkityksestään taiteilijana mutta myös etenkin hänen merkityksestään Suomen ns. kultakauden kuvataiteilijoiden ohjastajana ja mentorina. Adolfista on tuotava esiin myös se, että hänellä oli aiemmin mainittujen naispuolisten taiteilijoiden yhteydessä tapa arvostaa naisten tekemää taidetta, ja suhtautua liberaalisti naisten vapautukseen juuri esimerkillisten vapaiden naistaiteilijoiden kautta. On varmaan tyypillistä yleisestikin, että lahjakas miespuolinen taiteilija etenkin kääntyy jossain vaiheessa opettajaansa vastaan, ns. varsa potkaisee emäänsä, joka voidaan havaita etenkin Edelfeltin kautta, mutta naispuolisten Adolfin oppilaiden joukossa on heidän myöhemmällä iälläkin ollut tavanmukaista, että he ovat kirjoittaneet ylös kirjeissään ja päiväkirjoissaan Adolfin suuresta merkityksestä heidän omalle taiteelliselle työskentelylle. Etenkin Ada Thilenistä ja Helene Schjerfbeckista voidaan sanoa näin. Kun Adolfin pieniä tauluja voi saada tänä päivänä Bukowskilta tai Hagelstamilta jopa alle tuhannella eurolla, niin on tämän yhteydessä korostettava hänen merkitystään oppilaidensa mentorina. Nykypäivän näkökulmasta voidaan katsoa hänen opettajuutensa olleen joissakin tapauksissa tärkeämpää kuin hänen oma taiteensa. Kirjani käsittelee Adolfin elämänvaiheita ja sukutaustaa, hänen taiteensa merkitystä ja myös hänen itsensä merkitystä sellaiselle taiteelle, mikä purkautui esiin häntä nuoremmista oppilaista, jotka olivat saaneet virikkeitä Adolfilta itseltään.