Tutkimussuunnitelma Adolf von Beckerin elämäkertaa varten ja kulu- ja työskentelyapurahan hakemiseksi

Suomalaisesta saksalaisalkuperäisestä aatelissuvusta peräisin ollut Adolf von Becker (1831-1909) tunnetaan nykypäivänä etenkin taidepedagogin roolistaan. Hän oli monien suomalaisten ns. kultakauden taiteilijan opettaja ja ohjastaja. Kuitenkin on kerrottu esimerkiksi Gallen-Kallelan ja Edelfeltin yhteydessä, että hänen opettajan roolinsa oli holistinen ja laajalle levittäytynyt, ja hän antoi oppilailleen ohjeita esimerkiksi Pariisissa olemiseen, ja esitteli nuoria suojattejaan taidepiireille, joiden kautta he pystyivät etenemään itsenäisesti oman kunnianhimonsa ohjastamina. Tutkimukseni keskittyy ottamaan selvää Adolf von Beckerin elämänvaiheista ja hänen taiteensa muodosta, asemasta ja sen Adolfin persoonan kanssa antamista virikkeistä monille nuorille, ns. kultakauden aikaisille suomalaisille taiteilijoille. Lisäksi on Adolfista sanottava, että sekin piirre kiinnostaa, kun hän suhtautui historiallisesti varsin varhaisessa vaiheessa tukevasti naispuolisten taiteilijoiden ja taiteilijaopiskelijoiden itsenäiseen ja itselle uskolliseen työskentelyyn. Voidaan monen kuvauksen perusteella sanoa Adolf von Beckerin olleen totaalisen ”taiteilijaluonne”, ja hänen merkityksensä taiteilijana ja nuorempien ohjaajana ja esikuvana on ollut merkittävämpi kuin mitä hänen jälkipolvien tarkastelemaksi jäämä taide itsessään kertoisi. Adolf von Becker oli tekemisissä myös von Becker-suvun Luhangan haaran kanssa, ja hän on oleskellut monina kesinä sukutilalla Virrantalossa Kaavilla Reinhold Octavius von Beckerin luona, ja onpa hän maalannut myös Kaavin kirkkoon alttaritaulun yhtenä kesänä. Kyseinen kirkko paloi vuonna 1980. Adolf von Becker oli omaperäinen ja hienostuneeksikin kuvailtu yksilö, joka oli myös sukurakas ja sukukeskeinen mm. aiemmin kuvatulla tavalla. Hän piti huolta nuorista suojateistaan, ja on jossain kerrottu, kun Adolf tuli Pariisiin Suomessa oltuaan ja näki Gallen-Kallelan knallin, josta paistoi puoli päätä läpi, että hän antoi tälle välittömästi rahat uuden hatun hankintaan. Becker teki työtä myös virallisesti pedagogina, ja hänestä tuli Magnus von Wrightin kuoleman jälkeen Helsingin Yliopiston piirustuksen opettaja, jota hän ironisesti kuvasi eräälle ystävälleen ”Enas död, andras bröd.” Adolf von Becker oli saanut taiteelliset lahjansa sukuperintönä, voidaan sanoa kaikkien hänen veljiensä olleen taiteellisesti lahjakkaita: etenkin Frans Josef ja Carl Hugo von Becker, kaikki kolme Reinhold von Beckerin poikaa olivat taiteellisesti ja kirjallisesti lahjakkaita. Mielenkiintoista on kuvata hänen oppilaidensa suhdetta ja asennoitumista kultivoituneeseen opettajaansa ja ohjastajaana. Adolf von Becker opiskeli taidemaalausta ensin Kööpenhaminassa, sitten Düsseldorfissa ja lopulta Pariisissa, mistä tuli hänen tärkein keskuksensa. Opettajina hänellä olivat tunnetummista etenkin Thomas Couture ja Gustave Courbet. Tutkimuksen tarkoituksellinen aihe on etenkin se, miten Adolf von Beckeriltä lähteneet taiteilijuuden virikkeet johtivat Suomen taiteen kultakauteen ja monen häntä nuoremman taiteilijan menestykseen ja maineeseen. Myös tulisi pohtia sitä, miten Adolf muistutti ajassaan taiteilijan ideaalityyppiä, ja mistä tuohon olemukseen johtanut kehitys alkoi ja mikä sitä tosi asiassa viljeli. On myös pohdittava sitä, miten hänen realistinen maalaustyylinsä ohjautui myös oppilaidensa periaatteeksi. Adolf von Becker arvosti aatelista sukuaan, ja hän oli myös eräillä säätyvaltiopäivillä edustamassa sukuaan, jossa hän mm. teki aloitteen tekijänoikeuslaista. Lisäksi hän kuvasi joskus, viitaten sukunsa alkupaikkaan Suomessa, että ”vaikka töitäni ei arvostettaisi Sysmässä, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat kokonaan kelvottomia!” Adolfin tuotannosta on kirjoitettu kirja Adolf von Becker – Pariisin tien viitoittaja noin kaksikymmentä vuotta sitten. Mielestäni sen antama infomaatio ei ollut kummoinen eikä etenkään riittävä ja täydellinen. Adolf von Becker ei ollut aviossa eikä hänellä ollut avioliitossa syntyneitä lapsia, monen poikkeusyksilön tapaan. Hänen taiteensa ja kokonaisvaltaisen maailmankatsomuksensa toteuttaminen oli hänelle tärkeintä. On sanottava myös hänen kahdesta veljestään, etteivät hekään saaneet koskaan lapsia avioliitossa. Adolf on kirjoittanut: ”Det finns ingen kungväg till konsten, utan studier, arbete, öppet sinne och känsla för naturen existerar det ingen konst”. Ja tämän mukaisesti hän ei nostanut jalustalle eikä ehdottomasti ylistänyt ketään oppilaistaan, vaikka voidaan sanoa, että hän kyllä varmaankin piti omaa tyyliään taiteessa parhaimpana, missä yhteydessä voidaan kertoa esimerkiksi Ellen Thesleffin erkaantuneen Adolfin antamista virikkeistä omien ekspressionismiin jo nuorella iällä suuntautuneen taidekatsomuksen takia. Naistaiteilijoista Adolfin opissa olivat mm. Wiik, Thilen, Westermarck, Soldan, Danielson ja Schjerfbeck. Useimmat hänen oppilaistaan olivat kiitollisia ja kiittivät Adolf von Beckeriltä saamiaan opetuksia ja ohjeita. Adolf von Beckeriin liittyvän tutkimuksen perustavin ongelma on se, miten hän edusti aikanaan taidepedagogia, ja millä tavalla hänen opetuksensa siirtyivät eteenpäin hänen oppilailleen ja oppilailta heidän oppilailleen. Yleinen taidepedagogin ja taiteilijapersoonan luonteen ja luonnon kuvaus on myös tärkeää tälle tutkimukselle. Millainen taidepedagogi Adolf oli, ja voidaanko hänen malliaan kyseisessä roolissa onnistuneeksi? Mitkä olivat niitä periaatteita, jotka Becker koki tärkeäksi siirtää oppilailleen? Oliko Adolfin rooli opettajana ja pedagogina olennaisempi kuin hänen oma taiteensa ja sen saama maine, sillä Adolf von Beckerin pieniä tauluja voi nykypäivänäkin saada Helsingin huutokauppakamareilta muutamalla sadalla eurolla. Miten muut häntä nuoremmat taiteilijat näkivät hänet ja miten he kuvasivat hänen vaikutustaan myöhemmin? Lisäksi kiinnostaa tietenkin Beckerin taiteen oma luonne, ja millaisiin esikuviin hänen omaa taidettaan voidaan liittää? Voidaan sanoa etenkin Edelfeltin erkaantuneen Beckerin vaikutuksesta ja tehneen etenkin päiväkirjoissaan ja yksityisissä kirjeissään aika rumia kommentteja oppi-isästään. Adolf otti oppilaitaan mukaan, kun hän vieraili ja oleskeli ystävänsä miljonääritaiteilija Wilhelm Grommen luona Pariisin pohjoispuolella tämän omistamassa Maison Lafittessä. Adolfia ja hänen oppilaitaan varten kartanon kappeli muutettiin ateljeetilaksi, missä he saivat työskennellä. Grommekin kuului Adolfin lähipiiriin ja piti tätä erilaisesta rahatilanteesta huolimatta vertaisenaan. Yksi tärkeä tutkimuskysymys on se, näkyykö hänen jälkensä taiteessa ja opettajuudessa vielä nykyäänkin Ranskassa, missä hän oleskeli suurimman osan aikuiselämästään. Hänet on haudattu Nizzan venäläiselle hautausmaalle. Yksi mielenkiintoinen kysymys on se, millaisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa hän suomalaisten tovierinsa ohessa Pariisissa oleskeli. Tutkimusongelma lyhyesti sanoen on siis se, millainen holistinen kuva Adolf von Beckeristä muodostuu ensinnäkin taiteilijana ja toisaalta samanaikaisesti taidepedagogina. On varmaan sanottava, että hänen tyylinsä ei ainakaan 1800-luvun lopulla ollut kovin uudenaikainen, sillä hän korosti realismiaan aina ja teki väliin rumia kommentteja symbolismista, ekspressionismista ja impressionimista. Yksi mielenkiintoinen kysymys on se, millä tavalla hänen taiteensa edustamisen malli on ollut Ranskassa ja miten se voi vielä nykypäivänä siellä näkyä? Tutkimuksen aihe korostuu siis tiettyjen johtimien ja virtojen kautta ja vaikuttamina. Johdin on siis kysymys hänen taiteensa etenemisestä myös toisten taiteilijoiden kautta, ja yksi virta on se, millaisena taiteilijana hänen taipumuksensa ja olemuksensa on edennyt ajassa ja vertaantuneet yleiseen taiteen ja taiteilijan käsitteisiin. Adolf jos kuka suomalaisista taiteilijoista on sopinut aikanaan yhteen termin ”Parisien” kanssa, jota ei vielä tänäkään päivänä kovin helposti anneta muualta saati kaukaisesta Suomesta kotoisin olevalle yksilölle, oli hän kuinka arvostettu ja hienostunut omassa kotimaassaan. Adolf matkusteli aikaansa nähden paljon ja useasti, ja kuten sanottu, hän vietti suurimman osan aikuiselämästään Pariisissa, Sveitsissä ja eteläisessä Ranskassa, oleskelipa hän nuoremmalla iällä kauan Espanjassakin. Koska Adolf ei hyväksynyt hänen myöhemmän elämänsä aikana Euroopassa yleistyneitä taiteen ja kuvataiteen muotoja, voidaan häntä pitää jonkinlaisena perinteisen kuvamaalauksen edustajana, jota esimerkiksi hänen aikalaisensa Ville Wallgren voimakkaasti vastusti. Toisaalta Adolfin puolta tässä debatissa ajoi etenkin Walter Runeberg. Yksi tärkeä kysymys on se, millaiset Beckerin etenkin Ranskasta saamat taidevaikutteet olivat, ja miten ne suhtautuivat Suomessa 1800-luvun lopulla alkaneeseen kansallisromanttisen maalauksen perinteeseen. Etenkin Couturen merkitystä Adolf von Beckerin myöhemmän taiteen muodolle on korostettu, ja minulla onkin Coutureen ja hänen taiteeseensa liittyvää lähdemateriaalia. Ranskassa korostettiin kokonaissommittelua ennen yksityiskohtia. Harjoiteltiin ulkoilmaluonnoksia ja valöörimaalaista. Myös leveitä siveltimenvetoja korostettiin. Ranskassa oli tärkeää tradition tuntemus kuten myös värin ja viivojen yhteisvaikutus ja kokonaisuuden harmonian rytmi. Adolf von Becker kätki nämä ranskalaiset ohjeet visusti sydämeensä. Adolf von Becker kartutti taiteentuntemustaan myös matkoilla Belgiaan, Hollantiin, Espanjaan, Itävaltaan, Italiaan, Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle. 1870-luku oli Adolf von Beckerin taiteen menestyksekkäin, hän sai silloin paljon tunnustuksia. Pietarin keisarillisen taideakatemian näyttelyssä vuonna 1873 hänet palkittiin kultamitalilla ja samana vuonna Wienissä hopeamitalilla. Siellä olivat mukana Tyttö ja nukke sekä Pikettipeli. Hän sai myös pronssimitalin Lontoon kansainvälisessä kilpailussa. Hänen töitään oli esillä myös Pariisin maailmannäyttelyissä vuosina 1878 ja 1889, vaikkakin jälkimmäisessä hän toimi enemmän tietynlaisena taidekomissaarina kuin taiteilijana, ja tuo taidekomissaariuus osoittaa kuvaavalla tavalla Adolfin vähitellen muuttunutta roolia taiteen parissa. Adolf pyrki ahkerasti eurooppalaisille taidemarkkinoille ja tämä suuntautuminen yhdistää hänet ruotsinkielisten liberaalisti ajattelevien käsitykseen kansallisen taiteen edistämisestä. He katsoivat että Suomen taide tuli nostaa kansainväliselle tasolle, kun taas fennomaanit olivat kiinnostuneempia omasta kulttuurista kansallisen itsetunnon nostattajana. Adolf tavoitteli molempia. Hän muutti vuonna 1892 pysyvästi ulkomaille, ja on huomattavaa, että hänen veljensä Carl Hugo teki samoin seuraavana vuonna. Adolf opetti että maalauksen tulisi tapahtua vapaasti ja rennosti, ensivaikutelma tuli säilyttää tuoreena. Eloisat siveltimenvedot ja suuret muodot olivat tärkeitä. Hän kehotti oppilaitaan myös Courbet'n tapaan suosimaan punertavanruskeaa terra di Siena-pohjustusta perinteisen kalkinvalkoisen pohjustuksen sijaan. Sisällysluettelo ja alustava lähdeluettelo Adolf von Becker-tutkimusta varten Esipuhe Johdanto Von Becker-suku Perheessä ja kulttuurisuvussa Isän pakottamana tuomariksi Vapautuminen taiteilijaksi Opiskelu Tanskassa ja Saksassa Lopultakin Pariisiin! Vaikuttimia, Courbet, Couture jne. Pariisin vaikutelmia imien Yliopiston piirustuksen opettajaksi Menestymistä ja palkintoja Merkittäviä oppilaita Pysyvästi ulkomaille Merkittävintä taidetta Vanhan taiteilijan viimeinen aamu Kuolon lepoon Rivieralla Lähteet: Aateliskalenteri,Finska adelns och ridderskapets kalender, von Becker-sukua useita vuosia Becker, von, Olli: von Becker-suvun historia, 2017 Becker, von, Olli: von Becker-suvun historia, 2016 Becker, von, Olli: von Becker-suvun historia, 2014 Kansallisbiografia, Adolf von Becker Kinnunen, Lempi: von Becker-suvun piirteitä ja ihmisiä Penttilä, Tiina toim: Adolf von Becker – Pariisin tien viitoittaja Steffan, Liisa: Suomalaisia taiteilijoita Valkonen, Tuulikki: Suomalaisia taiteilijoita Pariisissa Muut lähteet: Ateneum Helsingin yliopiston oppilaat, 1854-!899 Kuvataiteen keskusarkisto, kirjeet Adolf von Beckerin ja Ateneumin intendentin B. O. Schaumanin kanssa. Reitala, Aimo, Kansallisbiografian nimiartikkeli Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 Juuan kirkon alttarimaalaus Kaavin kirkon mukaan, nykyään Kansallisgalleriassa pidetään yllä lukuisia hänen töitään, joista kuitenkin ”Pohjalainen paimestyttö” Kuopion taidemuseossa. Kirjeitä mm. Kaavin palaneen kirkon alttaritaulu Kaavin Juuan kirkon alttaritaulu Kuopion taidemuseon, Pohjalainen paimentyttö, maalaus Sammatin kirkon alttarimaalaus – Vapahtaja kalkki kädessään Työn tausta, tavoite ja merkitys Työ alkoi minulle selkenemään Adolf von Beckerin isän professori Reinhold von Beckerin elämäkertaa tehdessä. Adolf von Becker on nykyään vähintäänkin yhtä tunnettu kuin isänsä. Kirjan tavoite on tutkia Adolf von Beckerin elämänvaiheita ja taidetta, sekä taiteen kehittymistä. Adolfin elinvaiheet ovat työssä yhtä arvokkaita kuin hänen taideteoksensa. Kirjalla on pysyvä merkitys etenkin Suomen kulttuuri- ja taidehistorialle. Suorituspaikka Teen työtä siellä missä vain satun olemaan läppärini kanssa. Kuitenkin voi olla tarpeellista aiheen kannalta käydä esimerkiksi Nizzassa Ranskassa, minne hänet on haudattu. Voidaan siis sanoa, ettei työn suoritukselle ole yhtä kiinteää paikkaa. On myös mahdollista, että muutan ulkomaille työtä tekemään. Tämänhetkinen vaihe Työssä olen tällä hetkellä lisäämässä tietämystäni Adolfin taiteesta ja vaiheista. On kuitenkin sanottava, että minulla on jo tällä hetkellä paljon lähdemateriaalia Adolfista, ja olen kirjoittanut hänestä jo aiemmissa julkaisuissani. Toteuttamissuunnitelma Kerään ensin mahdollisimman paljon itselleni uutta lähdemateriaalia ja mieluiten vielä sellaista, joka ei ole ollut avointa aikaisemmille tutkijoille. Sukulaisuuden takia minulla on pääsy uuteen lähdemateriaaliin, samalla kun aiempien aihetta käsitelleiden kirjoituksien lähteitä on myös seurattava niiden mahdollisten johdoslähteiden takia. Aikataulu Aloitan työn tekemisen välittömästi. Uskoisin sen valmistumiseen riittävän aika, joka on noin puolesta vuodesta vuoteen. On toki mahdollista, että muiden hankkeiden takia työ voi viedä kauempaankin Tulo- ja menoarviointi: Jos saan apurahan, voin tehdä työtä vapaammin. Silloin voisi arvioida ns. kenttätutkimuksen ohessa kuukausittaisiin kuluihin menevän noin 2500 euroa. Minun on käytävä lisäksi esimerkiksi Nizzassa, minne Adolf on haudattu. Lisäksi aion ottaa yhteyttä Pariisin kaupunkiin ja ehdottaa Adolfin kotitalon seinään laitettavaksi jonkinlaista plakaattia. Eräs tutkija on suunnitellut Maison Lafitteen myös Adolf von Beckerin tuotantoa esittelevää näyttelyä, minkä takia pitäisi mahdollisesti sielläkin pistäytyä.