Kielitaito on helposti kehittyvä ominaisuus

Eräs suomalainen multilingvistikko on äskettäin todennut, että tulevaisuuden maailmassa ei tulisi olla mitenkään epätavallista hallita sujuvasti esimerkiksi seitsemää kieltä. Kielitaito on asia, joka kehittyy interaktiivisten tilanteiden kautta- Olen itse ollut esimerkiksi Englanniss terapiassa, joka tilanne aiheutti tarpeen etsiä sisäiselle kielentuntemukselle sopivia eksternaalisia ilmaisuja. On siis sanottava, että monessa tapauksessa paine ilmaista itseään mahdollisimman sujuvasti aiheuttaa kielitaidossa kehittymistä. Mielestäni kieliä tulisi alkaa opettamaan kouluissa yhden oppiaineen sisällä, jossa tapauksessa korostettaisiin myös kielten historiaa ja vertailevaa kielitiedettä. Kielten historian kautta voitaisiin ymmärtää se, miten kaikki kielet ovat kehittyneet ja eriytyneet, ja tuon tiedon valossa voitaisiin aloittaa kokonaisvaltainen kielten oppiminen, voisi olla esimerkiksi niin, että kaikille oppilaille opetettaisiin ensin kaikkia kieliä, minkä jälkeen he saisivat oman mielensä mukaan valita esimerkiksi kolme tai neljä kieltä. Kaikki kielet perustuvat Noam Chomskyn kertomalla tavalla yhteen alkuperäiseen protokieleen, johon yhteyksiä hakemalla voitaisiin nähdä, ettei kielten oppiminen lopultakaan ole niin vaikeata. Kielitaito on tärkein asia siinä, miten kulttuurinen ja historiallinen arvostus ja kulttuurinen ja historiallinen tietoisuus voisivat kehittyä samaa rataa. Meidän on osattava kieliä ollaksemme tekemisissä muista maista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Ja se taas lisää ihmisessä suvaitsevaisuutta ja avoimuutta uusille virikkeille. Kielitaidottomuus aiheuttaa aina mökkiläisyyttä ja ahtaita ja suvaitsemattomia mielipiteitä ja ”ajatelmia”. Kielten oppiminen tulisi siis tapahtua yhteistä protokieltä lähestymällä ja sen jälkeen johdoksia erityisiin kieliin löytämällä. Loppujen lopuksi etenkin indoeurooppalaiset kielet muistuttavat usein sanastoltaan ja syntaksiltaan toisia kieliä. Kun alkaa kehittyä yhdessä kielessä, alkavat silloin mahdollisuudet oppia muita samansukuisia kieliä. Mielen on vain oltava avoin ja avara. Koskaan ei pidä vähätellä omaa kielitaitoaan sanomalla, että ”en osaa sitä ja sitä kieltä”. Kun kieltäydytään sanomasta muille, ettei osaa kieltä, alkaa samanaikaisesti tietoisuudessa ja alitajunnassa kehittyä kielitaidon laajeneminen, joka tietysti monesti vaatii kirjojen ja lehtien lukemista ja radion ja tv:n seuraamista. Multilingvisteillä on ennakkoluuloton asenne kielten oppimiseen ja kaikenlaiseen oppimiseen, koska he eivät väheksy tietoa ja kielten osaamista. Ihmisen ajatuksellinen horisontti laajenee koko ajan sen myötä, kun hänen tietämyksensä useista kielistä kasvaa. Suhteen kieleen tulee olla laaja ja uusia ilmauksia oppivaa. On käsitettävä se, että samoille asioille on useita nimityksiä, ja näitä nimityksiä voi oppia, kun tietoisuus käsittelee ja ajattelee samanaikaisesti lukuisilla kielillä. Kielitaitoa tulee pitää yllä tekemisissä olemisella kielten kanssa Kieltä on myös käytettävä suusansallisesti ja tärkein asia siinä on se, että uskaltaa aloittaa uuden kielen käyttämisen. Joskus on näin, että vaikka henkilöllä ei olisi vielä hallussa jonkin kielen sanastoa kuin osittain, voi intuitiivisella kielitaidolla ymmärtää lauseiden ja sanojen merkityksiä vertailemalla niitä toisiin sanohin ja lauseisiin. Kielen rakenteen ymmärtäminen vaatii tavallisesti paljon vähemmän aikaa kuin varsinaisen sanaston hallitseminen. Tärkeää sanaston kehittämisen kannalta on se, että pyrkii tunnistaman vastaan tulevien sanojen merkitystä ja ottamaan aina tällaisissa tapauksissa siitä selvää. Ei pidä häpeillä sitä, jos kielitaito ei kaikissa kielissä ole alkuun täydellinen. Tässäkin nähdään tämän vaativan hyvää itsentuntoa ja kielikorvaa. Siinä mielessä ei ole mikään ihme, että Enoch Powellin väitetään hallinneen neljätoista kieltä. I Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija