Syväsymbolin käsitteestä

Symboli tarkoittaa objektia, joka näyttää osan tai kokonaisen osan jonkun asian muodosta. Se siis tarkoittaa johonkin asiaan viittaavaa viittauskohdetta. Tuo viittauskohde annetaan jonkin havaittavan vertauksen tai merkityksen kautta, mikä ei kuitenkaan tarkoita vertailukohdallisia symboleita, jotka ovat syväsymbolisuuden vastakohta. Se on samassa ryhmässä semantiikassa kuin merkki, indeksi tai ikoni. Symbolismi taiteessa ja kirjallisuudessa tarkoittaa vertauskuvallisen kielen tai kuvakielen käyttöä, joka eroaa sovinnaisesta realismiin ja naturalismiin taipuvaisesta tavasta kuvata erilaisia arkitodellisuuden alla sijaitsevia todellisuuden osia. Symbolismi yksilössä tarkoittaa sitä, että ihminen voi päästä niiden kautta käsiksi todellisuuteen ja sinuiksi oman minänsä kanssa. Symbolismi yhteisössä tekee elämän miellyttävämmäksi, koska symbolismi tarjoaa ihmisille laajemman nautintotodellisuuden ja miellyttävämmät asiat uudella tavalla. Symbolismilla tavoitellaan lopullista tulkintaa tai tulkinnan päätepistettä, mutta kuitenkin sillä on muuttuva rooli, koska symbolit tulee tulkita koko ajan uudelleen ja löytää uudelleen. Symbolisuus ja etenkin syväsymbolisuus kertoo ilmiöstä kaiken mitä siitä voidaan todella sanoa, ja miten sitä voidaan todellisesti kuvailla. Syvyys symbolin yhteydessä tarkoittaa sitä todellisuutta, mikä voidaan saavuttaa esimerkiksi jonkinkaltaisen tarkasti määritellyn terapian avulla, mutta sillä poikkeuksella terapiasta, että tässä ihminen itse suuntaa terapiaa itseensä. Ihmisen tulee siis kuunnella mielipiteitään ja vertailla niitä toisten mielipiteisiin. Tällä toiminnalla ihminen sopeuttaa arvojaan ulkoiseen ja hän saa samalla ulkoisessa tietoa oman itsensä osista, mutta etenkin niistä osista, jotka voivat hyvällä kehityskyvyllä tulla tällaisen vapaan, syväsymboleista elävän yksilön omiksi osiksi, koska maailma on todellisuudessa yhtä ihmisen kanssa. Tällä mielipiteiden käsittelemisellä ihminen pääsee tekemisiin arvotunteidensa kanssa, ja niiden kautta, ellei hän ole henkisesti liian heikko, hän ohjautuu kohden syväsymboleita, tervettä tunnustushierarkiaa sekä päämäärien kehitystasoja. Jos ihminen on tuossa tilanteessa heikko, hän kokee esteistymisen tunnetta, jonka kautta hän lopulta alkaa arvojen kyseenalaistamiseen, tulee tielle kohti syväsymbolien tavoittamista ja tunnustamista, tai vaihtoehtoisesti hän mukautuu kommentaariaatin määrittämään vaikutteellisuuteen, ja sen merkitysvalta alkaa määritellä hänelle ulkoa käsin arvokäsitteitä, eli hän tulee epäautenttiseksi ja alkaa toimimaan kommentaariaatin ryhmittymän mukaisten arvopäämäärien näyttämällä tavalla. Kommentaariaatti tarkoittaa yhteiskunnassa etenkin sisältöjen määrittelyn, mainostamisen ja aatteiden levittämisen keskuudessa toimivia ihmisiä. He eivät tiedosta aidoimmalla tasolla sitä, että he todellisuudessa vievät toisten ihmisten vapauden, vaan heidän toimintansa on monessa asteessa tiedostamatonta, ja kertoo siitä, miten yhdenmukaiseksi arvokadon seurauksena tietyillä aloilla työskentelevien ja eri asioita opiskelevien ihmisten maailmankuva ja arvot voivat tulla. Vertailukohdalliset symbolit merkitsevät matalamman arvoasteen arvoille sopivia alueita ihmisten ajattelussa ja julkisen piirin pakottavissa instituutioissa. Vertailukohdalliset symbolit eroavat syväsymboleista siten, että ne ovat täysin keinotekoisia, ihmisten keksimiä, ja ja toisin kuin syväsymbolit, ne tuhoutuvat monesti jonkin yhteiskuntarauhaa uhkaavan ajan tai ilmiöjoukon tultua täyttämään niiden roolinsa yhteiskunnassa. Syväsymbolit eivät katoa esimerkiksi sodan hetkellä, vaan ne vahventuvat ja saavat ihmisille laajempaa elämisentilaa sen jälkeen kun yhteiskuntarauhaa järkyttänyt katastrofi on ohi ja käyty. Syväsymbolit eivät vertailukohdallisten symbolien tapaan elä samassa kansalaisyhteiskunnan julkisessa piirissä. Ne ovat myös, vastoin kuin vertailukohdalliset symbolit, ovat ainutlaatuisia ja niiden kautta ihminen saa läpipääsyn kokonaisvaltaisempaan tietoon. Sitten pitää kysyä sitä, miten ihminen voi tavoittaa syvyyssymbolit. Ihminen ajautuu kohti syväsymboleita etenkin silloin, kun hän näkee vertailukohdallisten symbolien läpinäkyvyyden. Syväsymbolit voidaan tavoittaa myös siten, jos ihminen on kokenut esteistymistä, eli jos hän on kokenut turhaantuvansa ulkoisen todellisuuden ja itse kokemien arvojensa välisen ristiriidan takia. Tavallinen toiminta, terapiallinen toiminta, jonka myötä ihminen voi koetella maailmankuvansa rajoja, eli kun hän puhuu ja kuuntelee, voi edistää sitä, että ihminen alkaa etsiä kokonaisvaltaisempaa tapaa selittää maailmaa, omia mielipiteitään ja ajatuksiaan.