Höpöttelyä

On mukavaa aina välillä kirjoittaa näitäkin höpötyksiä. Ajoin äskettäin taksilla Kuopion torilta Kaaville. Pysähdyimme matkan varrella ruokakauppaa varten Riistavedellä ja Kaavilla Alkossa. Matka maksoi suurin piirtein keskihintaisen lentolipun verran. Mitähän poliittiset päättäjät haluavat tehdä tämän ylihintaisen palvelun sopeuttamisesta oikealle asteelleen?

Olympialaiset alkavat ensi viikolla, ja vaikka en olekaan suuri talviurheilun kannattaja, on hiihtoa jne. mukavampaa katsoa kuin esimerkiksi ampumista ja tappamista sisältävät amerikkalaiset elokuvat. Amerikasta tuleekin puheeksi Trumpin entistäkin heikommat kannatuslukemat. 

Hän ei todellakaan voita kaikkia kansalaispiirejä kannattajikseen, koska hänen toimintansa on todella drastista, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen Obaman muuttaman lain kumoaminen. Suurpääomapiirit varmasti ottavat tämän suunnan omaksi suosikikseen, sillä kyllähän jenkkien maassa omaisuutta voi kartoittaa. 

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, kun luen. Suosikkejani ovat Bachin Goldbergin variaatiot, Paganinin kapriisit, Beethovenin viides sinfonia, Erik Satien gymnopediat ja gnossiennet ja Philip Glassin Glassworks ja Metamorphosis. Musiikki on voitava kokea perusteellisesti. Jo muutamien tällaisten kappaleiden osaaminen pianolla tai viululla, avaa ovet toisten vaativampien töiden soittamiseen. 

Välillä on tietysti käytävä luonnossa, vaikkei siitä suuremmin pitäisikään. Konsta Pylkkänen ja Havukka-ahon ajattelija on yksi suosikeistani. Kari Väänäsen tv-ohjauksessa vuodelta 2009 siihen oli otettu pääosaan Kai Lehtinen, joka ehdottomasti hallitsi sinisiä ajatuksia viljelevän originellin hahmon. Elokuva on nähtävillä ainakin Elisa Viihteessä.

On harmillista, että talvella on niin vaikeaa polttaa sikareita, pitää mennä parvekkeelle tai totuttava savun hajuun esimerkiksi kirjojensa sivuilla.Olen kuullut isoilta pojilta, että vielä esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä olisi sikariklubeja, jossa voi istuskella plyysinojatuolissa samalla kun nauttii viskiä tai portviiniä ja tietenkin aitoja kuubalaisia. Suosikkimerkkini ovat Upmann, Partagas, Montecristo, Cohiba, Davidoff, Churchill Spitfiret, sekä rahapulan yllättäessä Jose L. Piedra. Sikarin polttaminen on mielestäni vielä alkoholinkin juomista parempi kokemus, ainakin silloin kun sikari on ollut riittävässä kosteusasteessa.

Samalla kun nimitetään presidentti, tulisi hänen valtaoikeutensa määritellä ensin hallituksessa ja sitten parlamentissa. Muutenkin mielestäni Suomen yhteiskunta voisi suuntautua kohti suoraa demokratiaa ja kansalaisoikeuksia ja -osallistumista. 

Jos ei pidä parlamentaarisesta järjestelmästä, jossa edustajan on koettava jonkinlaista psyykkistä yhteyttä äänestäjiin, ja sen jäädessä toteutumattomaksi, ei voida sanoa, että juuri tuo ihminen olisi ainoana äänestäjien suosikki, ja täysin nykyaikainen ja -muotoinen parlamentarismi hyvä järjestelmä. Kun luovuttaisiin sanoista, ”kansan valtuuttama edustaja”, voitaisin edustustehtävään äänestää sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole keplotelleet poliitikkojen tapaan, vaan eläneet normaalia rauhallista elämäänsä, ja näin ollen juuri tällaiset ihmiset sopisivat parlamenttiin toimimaan omantuntonsa johdatuksella. 

Ei se ole mikään Internationaali, se on Hinternationaali! ("Hinter", saksaa)

Olli von Becker

YTM,