Mielikuvituksen kieltämisestä ja rajoittamisesta

Mielikuvitusta pyrkivät tavallisesti rajoittamaan opettajat, vanhemmat, psykiatrit ja mielisairaanhoitajat. Monesti tällaisilla ihmisillä ei ole yhtäläisiä intressejä nuoren taitelijanalkuklopin kanssa. On tärkeää ajatella mitä tällaisesta toiminnasta, joka pyrkii joko tietoisesti tai tiedostamattomasti mielikuvituksen rajoittamiseen, seuraa. Tällaiset tahot jotka rajoittavat mielikuvitusta, eivät usko luoviin ratkaisuihin tavallisissa asioissa. He katsovat naturalistisesti että jokin riippuu pelkästään luonnosta ja sen piiristä tulevista kysymyksistä, eikä sen ulkopuolisia ratkaisuja ja arvostuksen kohteita voi löytää. Tällaiset tahot ja ihmiset näkevät ihmisen ja hänen mahdollisuutensa vain pintapuolisesti ja ihmisen muka tavalliset ihmisluontoon kuuluvat rajoitteet näkevästi. On tärkeää ajatella myös sitä, miten tällaista umpimielistä naturalismia voitaisiin ehkäistä. Pitäisi tarjota enemmän taideaineita ja käsitteellistä ajattelua vaativia aineita, kuten filosofiaa. On myös annettava vapaata tilaa erilaisissa ihmistä koskevassa, oppimiseen tai maailmankuvan laajentamiseen pyrkivissä valinnoissa. Siinä ei pitäisi määritellä valmiita vastauksia, vaan niitä tulisi lähestyä sen kautta, että ihmisen ja oppilaan maailmankatsomusta tarkasteltaisiin samalla kun analysoidaan annettuja vastauksia. Ihmiselle olisi siis annettava mahdollisuus kertoa itsestään ja tarinastaan, jotta voitaisiin määrittää se, millaisten symbolien kautta ja minkä avulla hän on elänyt ja rakentanut elämäänsä. Täytyy miettiä sitä, mikä on mielikuvituksen merkitys ihmiselle. Mielikuvituksen avulla ihminen pitää mielensä avoimena ja toimintakykyisenä. Mielikuvituksella myös havainnoidaan tiettyjä ihmisen sisäiseen maailmaan liittyviä kardinaali-ilmiöitä. Kun ajatellaan mielikuvituksen toiminta-alaa, on sanottava myös se, että ihmiselle on tarjottava myös armeliaasti mahdollisuus erehtyä, etenkin silloin kun ollaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Mielikuvitus on tärkeässä roolissa ihmisen kehittymisessä eli evoluutiossa, mutta toisaalta yhteiskunta tavanomaisissa ratkaisuissaan ei ole taipuvainen sitä havaitsemaan. Ihmiset siis monesti uskovat yhteiskunnan funktioitumisen edellyttämiin sepitteisiin, joita tavallisesti tuottaa yhteiskuntaa ohjaava eliittiryhmittymä, eli kommentaariaatti. Mielikuvitus voidaan erotella muutamiin keskeisiin ominaisuuksiin. Yksi ominaisuus on luovuus, joka tarkoittaa uusien ratkaisujen löytämistä. Yksi ominaisuus on ennakkoluulottomuus, joka tarkoittaa sitä, ettei ihminen sulje uusia ratkaisuja itsensä ulkopuolelle. Yksi ominaisuus on avoimuus, joka tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy katsomaan eri suuntiin löytääkseen elämäänsä koskevia ja sitä parantavia ratkaisumahdollisuuksia. Yksi ominaisuus on uteliaisuus, joka tarkoittaa sitä, että ihminen haluaa saada lisää tietoa ja ratkaista tiettyjä itseensä liittyviä ongelmia ulkoisesta tulevien ratkaisujen avulla,.Mielikuvituksen avulla ihminen pystyy avaamaan itseensä liittyviä päämäärähorisontteja ja juuri noiden päämäärähorisonttien avulla ihminen pystyy näkemään omaan henkeensä liittyvän näkymän, ja hän pystyy sen avulla tunnistamaan niitä esteitä, jotka tarvitsevat ratkaisuja ennen kuin hän pystyy tavoittamaan omat päämääränsä. Vaihtoehto mielikuvituksen rajoittamiselle voi löytyä esimerkiksi siitä, jos painopiste nuoren ihmisen elämälle löydetään joko koulusta tai vanhempien ohjauksesta, sillä on selvää, että nuorta tulisi ohjata näistä kahdesta vaihtoehdosta sellaiseen suuntaan, joka rajoittaa vähiten nuoren ihmisen mielikuvitusta, ja tavallisesti se voi olla joko koulu- tai perheilmapiiri. Mielikuvitusta voisi kehittää sellaisella tavalla, että tuettaisiin moniin erilaisiin asioihin paneutumista, ja noiden aiheiden tulisi olla älyllisiä, siten että ne voisivat liittyä mieluiten käsitteelliseen ajatteluun ja taideaineisiin. Näin ollen opetussuunnitelmaa tulisi muuttaa etenkin lukioissa siten, että korostettaisiin aineiden valinnallisuutta ja tiettyjen yhteisesti tärkeiden aiheiden pakollisuutta, johon sisältyvät esimerkiksi valinnalliset kielet. Pitäisi vertailevan kielentutkimuksen kouluun ottamisen ohessa edellyttää että oppilaiden tulisi jo oppimisen varhaisessa vaiheessa valita tietty määrä kieliä. Historian opetus tulisi aloittaa jo ensimmäisellä luokalla kuten myös filosofia, jota voitaisiin ensin opettaa etiikkapainoitteisesti ja sen jälkeen edetä tieteenfilosofiaan ja tietoteoriaan. Myös taidehistoria ja taloustiede tulisi ottaa opetussuunnitelmaan viimeistään yläasteella. Pitäisi siis opetussuunnitelman muuttamisella ja uudistamisella pyrkiä siihen, että annetaan mahdollisuus valita jo varhaisessa koulun vaiheessa. Mielikuvitus siis tarkoittaa sitä, että mieli piirtää itseensä ulkoisen avulla kuvia. Se voi toimia myös riippumatta ulkoisesta siten että se alkaa itseorganisoituneesti tuottamaan ideoita itseensä liittyvien tapahtumien kautta alkaen. Mielikuvituksen kehitys tarvitsee kognitiivisia välineitä ja sen takia esimerkiksi mahdollisimman laajaa ja avaraa lukemisharrastusta tulisi tukea koulussa ja nuorten kanssa toimiessa.