Riippumattomat ja manipuloijat

Ihmiset voidaan tietyn merkitysskaalan sisällä jakaa manipuloijiin ja riippumattomiin. Tämä erittely syntyy etenkin siitä erosta, jonka mukaan nämä kaksi tyyppiä pyrkivät toimimaan ihmisten keskellä yhteiskunnassa. Manipuloijat ovat riippumattomia yleisempi tyyppi ihmisiä, ja he pyrkivät nimityksensä mukaisesti saamaan hyötyä toisista ihmisistä ja käyttämään heitä omien pyrkimystensä mukaisesti. Manipuloijat ovat orientoituneet etenkin ihmisten väliseen ja keskiseen kilpailuun, jossa voidaan heidän mukaansa käyttää myös todella rumia keinoja. Manipuloijat etsivät kaikessa hyötyä ja he panevat suuren arvon sille, miten he voivat näyttäytyä suhteessa muihin ihmisiin. Manipuloijat eivät todella usko vapauteen ja riippumattomuuteen, vaan he katsovat että kaikkien ihmisten on tultava ihmisyhteisössä omiin rooleihinsa, ja tuota pakottavaa taipumusta he pyrkivät hyödyntämään pyrkimyksessään päästä toisten ihmisten niskan päälle. Manipuloijat näkevät ihmisten elämän ja yhteiskunnan pelikenttänä, jossa pitää koko ajan suhtautua ihmisiin alentuvasti ja pyrkiä siinä näyttämään oman paremmuutensa, joka ei aina vastaa todellista totuudentilaa. Manipuloijat siis pyrkivät nimensä mukaisesti hyötymään ihmisistä ja kontrolloimaan heitä manipuloinnin ja alentamisen kautta. Manipuloija on ehdottomasti hyvin itseriittoinen ihminen, joka katsoo, ettei kukaan ansaitse suurempaa kiitosta, kuin minkä hän itse saa omalle osalleen. Riippumattomat ihmiset tarvitsevat vähemmän muita ihmisiä. He toteuttavat uudenlaista vapautta, jota tavoitteleva joukko on yhteiskunnassa aina ollut pienen pieni. He ovat kuitenkin etenkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät hae hyötyä toisista ihmisistä, ja ihmisiä, jotka eivät käsittele toisia ihmisiä välineinä. Riippumattomat lähestyvät kaikkea itseisarvon kautta, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat arvokkaita, koska nämä kaikki ihmiset voivat pyrkiä näihin vapauden päämääriin itsensä kautta vain tunnustamalla ne itselleen. Nämä ihmiset ovat ennakkoluulottomia ja avoimia uusille tilanteille ja sen takia heilä ei ole manipuloijien tapaista valmista käsitystä siitä, miten ihmisten kanssa toimitaan ja mitä heistä haetaan oman toiminnan edistämiseksi. Riippumattomat ovat vapaita henkiä, monesti taiteilijoita ja kirjailijoita, joille maailma ei ole pyrkimystensä mukaan valmis, vaan he hakevat sitä jokaisessa tilanteessa uudelleen, he katsovat jokaisessa tilanteessa maailmaan uudelleen ja rakentavat sitä jatkuvasti uudelleen. Jotkut ihmiset, kuten etenkin manipuloijat siis näkevät ihmisten välisen toiminnan pelikenttänä, jossa pitää koko ajan näyttää olevansa pinnalla ja samalla määritellä sitä, millaiseen toimintaan pitäisi pyrkiä, vaikkakin manipuloijat pyrkivät etenkin siihen, että he itse saavat näyttää jossain mielessä paremmilta kuin muut ihmiset, joita tällainen ihminen pyrkii asettamaan tiettyihin valmiisiin rooleihin näyttääkseen itse joltakin, joka voidaan kokea hyödylliseksi. Kun ihmisten keskinen elämä nähdään pelikenttänä ovat siihen vaikuttamassa jotkin alkukantaiset pyrkeet kuten esimerkiksi kilpailuvietti, joka vallitsee ainakin manipuloijissa merkittävänä heidän toimintansa ohjaajana. Tämän tavoitteen mukaan siis pitää pärjätä paremmin kuin kaikki muut, mutta ainakin sellaiset, jotka manipuloija käsittää omiksi tärkeimmiksi vihollisikseen. Peliteoriasta voidaan saada jonkinlaista käsitystä siitä, miten ja miksi ihmiset pyrkivät toimimaan tietyillä tavoilla toisten ihmisten keskuudessa. Peliteorian sosiaalitieteisiin sovellettavan mallin mukaan ihmiset pyrkivät valinnoillaan strategioidensa optimoimiseksi. Tämän mukaan ihmiset siis pyrkivät optimoimaan parhaimpia mahdollisuuksia suurimman saatavan palkkion saamiseksi. Peter Singer on korostanut peliteorian yhteydessä tunnettua toimintamallia tit for tat. Sen mukaan ihmisen tulisi valintatilanteissa valita oman suuntansa sen mukaan kuinka toiseen ihmiseen luottavasti pelin toinen osapuoli vaikuttaa toimivan, eli luottamukseen tulisi hänen mukaansa aina vastata yhtäläisellä luottamuksella. Kuitenkin koska manipuloijien ja riippumattomien välinen määrällinen suhde on aina ollut suurin piirtein samalla asteella, voidaan kuitenkin sanoa, että näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset hakeutuvat esimerkiksi työskentelyalalleen sen mukaan miten he kokevat näitä asioita, voidaan esimerkiksi sanoa, että manipuloijat ovat useimmin ihmisiin suuntautuvia ihmisiä, jotka hakevat virtaa sosiaalisesta elämästä, kun taas riippumattomat yleisimmin suuntautuvat asioihin ennen ihmisiä. Manipuloijista tulee useimmin poliiseja ja mielisairaanhoitajia, kun taas riippumattomista tulee useimmin tieteilijöitä, taiteilijoita ja kirjailijoita. Voidaan sanoa, että näiden ihmistyyppien keskinäinen asetelma, perustuu sellaiseen asetelmaan, joka on vallinnut läpi historian. Koska manipuloijat määrittävät ihmisiin vaikuttamista, on heistä muodostunut kommentaariaatti koko yhteiskunnassa vallitsevan pahan selittävä tekijä. Manipuloijat pyrkivät kommentaariaatilla vaikutteellistamaan ihmisten suurimman enemmistön omien arvojensa alaiseksi, tai ainakin hyväksymään sen, että toiset ihmiset eli manipuloijat, voivat toimia yhteiskunnassa kommentaariaatin näyttämän mallin mukaiseksi. Kommentaariaatti siis pyrkii lausunnoillaan kontrolloimaan ihmisten kokemia arvotunteita, joista juontuu heidän koko sisäinen elämänsä ja se millaisia asioita tietty ihminen kokee tärkeänä. Tähän kommentaariaatti pyrkii tuottamalla ihmisten keskuuteen vertailukohdallisia symboleita, joiden kautta se pyrkii laajentamaan merkitysvaltaansa ihmisten arvotunteiden keskellä, ja tuo merkitysvallan alainen alue vaikutteellistetaan kommentaariaattiin kuuluvaksi. Riippumattomat ovat etenkin etsijöitä, ja sen sijasta, että he selittäisivät elämäänsä kansalaisyhteiskunnan määrittelemäksi epätodellisuudeksi, jossa vallitsee vertailukohdallisten symbolien todellisuus, pyrkivät he löytämään kokonaisvaltaisia selitysteorioita, joissa pyritään löytämään ja määrittämään todellisuuden todellisen pinnan alla olevia syväsymboleita, jotka todellisuudessa ovat ainoita todellisuutta määrittäviä merkityksen kohteita Kun riippumaton ihminen saa otteen todellisista syväsymboleista, määrittyvät heidän arvotunteensa syvällisimmistä ihmisten maailmassa vallitsevista todellisuuden jyvistä, jonka jälkeen he eivät ole alttiita mukautumaan kommentaariaatin sanelemaan mallitodellisuuteen. Riippumattomien ja manipuloijien välinen kamppailu on siis yksinkertaisesti ilmaisten taiteilijoiden, kirjailijoiden ja filosofien kamppailua keinotekoista todellisuutta ja keinotekoisia symboleita tuottavaa kommentaariaattia kohtaan.