En dikt

 Förflutna minnen

alltid skarade sinnen.

Sankarillisuudesta ja esikuvista

Olen kirjoittanut viime aikoina vähän. Syy tähän löytyy varmasti ryssän hyökkäyksestä Ukrainaan. Sanat ja teoriat jäävät pienelle huomiolle silloin, kun ihmiset taistelevat oman olemassaolonsa ja henkensä puolesta. Myös Suomeen kohdistuva paine on saanut itseni ajattelemaan entistä enemmän sotaa ja uhrautumista Suomen vapauden puolesta. On selvää, että yksilön olemassaolo ja hänen oma ajattelunsa, etenkin sen yleinen arvo vähenee silloin, kun aseet kaivetaan esiin. Olen sanonut sen läheisilleni jo usean kerran viime viikkojen aikana, että minä tulen taistelemaan loppuun asti, jos ryssän aggressio kohdistuisi myös Suomeen. On selvää, että tällainen poikkeustila aiheuttaa sen, ettei omiin ajatuksiin voi niin suurella painoarvolla keskittyä. Kuitenkin on kirjoitettava siitä, mikä on sankarillisuuden merkitys esikuvana toisille ihmisille. Kun ihminen antaa oman henkensä laajemman kokonaisuuden puolustamisen hyväksi, herättää se myös muissa ihmisissä halua uhrautumiseen. On sanottava, että elinaikanani eikä useamman muun elinaikana ole koettu vastaavanlaista tilannetta. Paine kohdistuu myös Suomeen niin kauan kunnes olemme Naton jäseniä ja huomioiden Venäjän nykyisen johtajan ja tilanteen, mahdollisesti myös Natoon liittymisen jälkeen. Kuitenkin on selvää, että mikäli Suomi ei liity Natoon, suuntautuu uhka Suomeen kohdistuvasta hyökkäyksestä seuraavaksi Ukrainan jälkeen meihin. Tässä tilanteessa on turhaa puhua minkäänlaisesta liittoutumattomuuden takaamasta turvallisuudesta. Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, koska Putin haluaa palauttaa Suur-Venäjän rajat entiselleen. Jos tuntee Suomen lähihistoriaa, voi tajuta sen, mihin ryhmään Putin on meidätkin laskenut. Putin ei ole vielä uskaltanut hyökätä Natoa kohtaan ainakaan muuten kuin sanojen välityksellä. Kuitenkin hän on ilmeisesti siinä tilassa, että hänestä voi jopa luulla sitäkin tulevassa. Kuitenkin Natoon liittymisen myötä Suomi saisi suurimman puolustusliiton tuen itselleen ja takeen siitä, ettei Suomi jäisi Venäjän mahdollisen hyökkäyksen tapahtuessa yksin. Sankarillisuus on etenkin oman hyvän uhraamista korkeamman tavoitteen edessä. Suurvenäläisen aggression kohdistuessa Suomeen sankareita tullaan tarvitsemaan. Ukrainalaiset eivät ole koskaan pitäneet ryssistä ja heidän mentaliteetistaan. Ukraina on aina suuntautunut Venäjän sijasta Eurooppaan. Sankarillinen presidentti Zelenskyi on omalla esimerkillään saanut Ukrainan kansan taistelemaan omaa ikiaikaista alistajaansa ryssää vastaan. Vaikka se voisi vaikuttaa karkealta esimerkiltä huomioiden tätä seuranneita tapahtumia, ottivat ukrainalaiset toisen maailmansodan aikaankin edenneet saksalaiset iloiten vastaan. Tämän voidaan kuitenkin katsoa johtuneen etenkin siitä, koska ukrainalaiset olivat kansanluonteeltaan aina olleet neuvostoliittolaista kommunismia vastaan. Saksalaiset eivät arvostaneet ukrainalaisten iloa tarpeeksi ja tekivät sen takia hirmutekoja myös Ukrainassa. Tällä hetkellä näitä tekoja siellä toistaa ryssä. Naisia ja lapsia tapetaan ja raiskataan. Rauhallisia asuinseutuja, joilla ei ole minkäänlaista sotilaallista merkitystä tuhotaan ohjuksin ja pommein. Kuitenkaan ukrainalaisten puolustustahtoa ei tulla murtamaan. Kyseessä on monikymmenmiljoonainen kansa, joka ei tietysti kuitenkaan ole monomaanisesti suuntautunut pohjoisen naapurinsa tavoin suurentamaan armeijaansa tavallisen ihmisen nälän ja kurjuuden kustannuksella. Kun ihminen antaa henkensä kansansa tulevaisuuden ja hyvinvoinnin eteen, ei se tule koskaan olemaan uhri, jolla ei olisi merkitystä. Nuoret miehet ovat maailmanhistoriassa aina kantaneet suurimmassa määrin tuon uhrin asemaa ja on selvää, että sillä on merkitystä ajasta aikaan. Pelkäsin rauhantilassa sotaa. Nyt en pelkää, vaan rohkeuteni on lisääntynyt lisääntymistään. On selvää, että poikkeustilassa kaikkien tulee yhtyä samanlaisten tavoitteiden taakse. Tällaisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi lähes kaikki suurimmalta osin oikeistolaisesti suuntautuneet facebook-kaverinikin kirjoittavat pääasiassa sodan uhkasta, ryssästä ja Natosta, jäävät omat vaillinaiset ajatukset, sanat ja kirjoitukset vähemmälle arvolle ja niiden pitää jäädä. Kuitenkin tulen tässäkin tilanteessa pyrkimään jatkamaan myös ajatustoimintaa, vaikka suuntautuminen sotaan on varmasti lähes kaikilla muillakin ihmisillä korvan takana. Joillakin sodan uhka tuottaa pelkoa tulevaisuuden suhteen. Minä olen kuitenkin havainnut, että itselleni se on tuonut enemmänkin vain uhrivalmiutta ja halua antaa oma vähäinen merkitykseni korkeamman merkityksen eteen.

Runo

Tuska menetetyn rakkauden alttarilla

Hän ei antautunut minulle ystävällisesti

niin kuin moni ennen häntä

hän otti siveltimen käteensä ja maalasi

minulle kuvan rakkaudesta, joka ei toteutunut

se oli niin rauhallinen ja lämpöisä

kuin syli, jota en tavoittanut rauhallisesti

kuin toive, joka oli lopulta liian paljon

kuitenkin toivon vielä jotain

jonka vain sinä voit minulle antaa

voisimme kutitella toisiamme rauhassa

antaa uudelle toivolle suunnan päillämme

joita seppeleet koristavat tietämättämme

ylimystön on yhdyttävä ja noustava

koska toivetta ei ole annettu muille

se voisi olla jotain niin ylevää ja suurta

kuitenkin yksinkertaista ja pyyteetöntä

jotain sellaista, jonka vain sinä – niin kaunis -

ja poikkeava voit tietää

minun ruumiini on niin arvoton ja tumma

mutta voisimme löytää toisemme uudessa elämässä

jonka rakentaisimme yhdessä ja rauhassa

nouskaamme siis ja rakastakaa

toisiamme,

jos haluat nähdä toivomme

joka loistaa edessämme kaikesta huolimatta

niin selkeänä ilman selitystä vaiheista

Pariisissa, taas

Kävin äitini kanssa Pariisissa parin vuoden tauon jälkeen. Matka oli yleiseltä luonteeltaan antoisa, vaikka omat vaikeutensa siihen sisältyi. Kävimme mm. Musee d'Orsayssa, Picasson museossa, Shakespeare and Companyssa, Le Progres-baarissa, Les Philosophes-baarissa, Balzacin monumentilla, Adolf von Beckerin asuinseuduilla Montmartressa, istuskelemassa Jardin du Luxembourgissa ja muualla. Matkaan vaikutti selkeästi lääkitykseni, joka mielestäni tekee minut herkemmäksi ympäristöille ja ihmisille. Yksi matkaan vaikuttava tekijä oli se, etten osaa vieläkään lausua ranskaa Pariisin ympäristön Ile de Francen aksentilla, ja äitinikin on käynyt pitkän ranskan lukiossa mutta puhui pääosin matkalla vain englantia. Aikaisempiin suunnitelmiini kuului Pariisiin muuttaminen, mutta olen tullut tämän matkan pohjalta uudelleenharkittua sitä. Koska osaan ranskaa paremmin saksaa ja englantia, on tullut mieleeni muuttaa mieluummin vaikka Saksaan tai Englantiin Pariisin sijasta. Jotkut pariisilaisista ihmsistä osaavat olla töykeitä ja ylimielisiä etenkin sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät puhu ranskaa, he kuvittelevat monessa tapauksessa, ettei turisti ymmärrä myöskään heidän niin sanotusti päälle tekemiään ranskankielisiä kommentteja, jotka voivat olla hyvin loukkaavia ja ylimielisiä. On sanottava uudelleen, että nykyinen lääkitykseni tekee minut herkemmäksi, ja vaikka olen käynyt yli kymmenen kertaa Pariisissa aiemmin ja olen asunutkin siellä noin puolen vuoden jakson, ja olisin asunut siellä vielä pidempäänkin, ellen olisi joutunut Suomessa hoitoon, vaikutti tämä asia eli ihmisten töykeys itseeni paljon voimakkaammin kuin aikaisemmin. Minulle tuli sellainen kuva etenkin hyvin toimeentulevista porvarillisista ranskalaisista, että he huomattuaan toisen ihmisen ulkopuolisuuden, vetäytyvät oman kulttuurinsa ja kielen taakse ja voivat alkaa suhtautua alentavasti ulkopuolista ihmistä kohtaan. Kuitenkin poikkeuksia on, ja monesti maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat olla joviaalisempia ja puhua mieluummin englantia, etenkin aasialaistaustaiset ihmiset ovat kohteliaita ja kielitaitoisia, kuten tietysti miltei missä paikassa hyvänsä. On tietysti selvää, että oli missä paikassa hyvänsä, on paikallista kieltä osattava, en siis sano, että esimerkiksi Ranskassa tulisi pärjätä englannin kielellä. Mielestäni Pariisi on hyvin kova ympäristö, ja onhan suuri osa ranskalaisesta rahvaasta kommentaariaattia, jotka eivät kiinnitä huomiota itseensä ja omiin virheisiinsä, vaan naureskelevat ja pilkkaavat jotenkin poikkeavaa ihmistä. Sain matkalta ostettuani kaiken mitä tarvitsin, ainoastaan hotellin lähellä olisi ollut Lacosten myymälä, josta olisi voinut ostaa uudet kengät, mutta toisaalta saahan niitä Suomestakin. Ostin matkalta lähinnä kirjoja, sikareita, viinaa ja makeisia, vaikka toisaalta ostin myös jonkin verran taide-esineitä. Katsoin hotellissa äitini pilkatessa Markus Kuotesahon seikkailuita Pariisissa, ja on sanottava, vaikka en katso edustavani Kuotesahon matkailijatyyppiä, että hänen analyysinsä ranskalaisista ihmisistä, jonka mukaan he ovat ”epäkohteliaita sikoja”, on jossain mielessä paikkansa pitävä. Ranskalaiset kokevat olevansa niin poikkeavia, että kaikki ulkopuoliset ja esimerkiksi suomea solkottavat ihmiset ovat heidän mielestään suoraan heitä alemmalla tasolla. On mieleeni tullut myös Helsinkiin muuttaminen ulkomaille muuttamisen lisäksi. Toivoisin myös olevani nuorempi, ettei tiettyjä asioita tarvitsisi ottaa niin vakavasti. Olin nuorempana kovanahkaisempi ja aktiivisempi. Herkkyys ja luovuus luonnehtii nykyisin olemustani, ja lääkityksen aiheuttama korostunut herkkyys on aiheuttanut sen, että joudun nykyään juomaan entistä enemmän viinaa tämän herkkyyden hallitsemiseksi. Ja kun viinaa ei pitäisi periaatteessa tämän lääkityksen kanssa juoda, on hermostoni varmaan jo rappeutunut ja äo:ni laskenut. Pariisissakin tuli taas dokattua baareissa ja brasserioissa sekä myös hotellilla, jossa sitä yleensä tuli lopuksi otettua niin paljon, että sammumistila kohtasi miltei joka ilta illan lopuksi. Kun olen muutamaan otteeseen asunut Saksassa, on minua pidetty niin kuin asiat ovatkin, henkilönä, jonka esivanhemmat ovat lähteneet Saksasta, ja minut on koettu emämaahan palaavana ”sudeettisaksalaisena”. Englannissa taas brittiläisen kulttuurin arvostustani ja anglofiilisyyttäni on aina pidetty arvossa. Tässä mielessä ilmapirii Pariisissa tuntui tällä matkalla täysin erilaiselta. Toisaalta sukulaiseni, esimerkiksi Anna Carolina Augusta von Becker ja Adolf von Becker ovat kirjoittaneet pitkiä aikoja Ranskassa asuessaan nimensä etuliitteeksi de-partikkelin eli he ovat kirjoittaneet nimensä de Becker, joka on varmaan heidän mielestään kuulostanut von Beckeriä sovinnollisemmalta ranskalaisiin ja ranskalaiseen kulttuuriin nähden. Minä en kuitenkaan aio kirjoittaa nimeni etuliitettä edes Ranskassa eri tavalla, vaikka olen suunnitellut ottavani nimeni osaksi erään esi-isäni von-etuliitteisen nimen, jossa von Beckerin jälkeen tulee väliviiva ja tuo nimi. Rahvas on varmaan vieläkin kateellisempi – voi tätä onnea! Ruoka oli matkalla hyvää, vaikka itse en jossain mielessä, varmaan maalaisuuttani, näekään samanlaisena ruoka- ja ravintolakulttuuria kuin ranskalaiset, jossa järjestelmässä ravintolaan mennään sen takia, jos siellä on jo valmiiksi paljon ihmisiä. Eli pitkään Pariisissa asuneet eivät pidä haitallisena sitä, jos ympärillä on paljon muita ihmisiä. Kun muistetaan lievä autismini, niin voidaan huomata mitä mieltä itse olen ympärillä olevista lukuisista ihmisistä. Äidilleni olen kiitollinen matkasta, koska pääsin monessa tilanteessa hänen siivellään ja kustantamana. Kuitenkin seura voisi joskus olla erilaista...

Runo

Hirviötä kannattaa venyttää vaikka

ei olisi aina täysin oikea paikka

Diogenes teki sitä keskellä toria

ympäröi silloin hänet aina porina

siitin nousee ylös ja aina kasvaa

täytyy anaaliseksiin varata akalle rasvaa

siitin on nähnyt jo monenlaista

haureuteen taipuvaista naikkosta

penis on sopiva aina omaan käteen

mutta aina en ole antanut raskauteen

on muistot kiihkeät siitä skorpionista

en riitä edes yhdeksi askelmaksi diotimasta

japanilainen neito Pariisissa oli kuin unelma

jätti lopulta minut yksin, kuin kuvitelma

Fraulein Baijerissa oli rintava kuin Venus

juoksin kuitenkin lopulta pois kuin peelus

Vapaampi ja onnellisempi maailma

Miten voisimme tavoitella maailmaa, joka olisi kaikille vapaampia ja onnellisempi? Mielestäni tähän johtaa tie, joka alkaa yksilöllisyyden ja yksityisen talouden arvostamisesta. Sellainen maailma, jossa vallitsee sosialismi ei voi olla vapaa eikä onnellinen. Jo Friedrich von Hayek on kuvannut sitä, miten kaikenlainen sosialismi oli se sitten kommunismia, natsismia tai demokraattista sosialismia, johtaa pian siihen tilaan, jossa yhteiskunta ei enää takaa jäsenilleen vapautta ja onnellisuutta. Jo Adam Smith on todennut sen, että kaikkien yksilöllinen ja itsekäs toiminta johtaa kaikille sopivaan vaihtoehtoon yhteiskunnassa olevan vapauden määrästä. Sosialistien vinkuminen ”tasa-arvon” puolesta on vain kateellisuutta suhteessa sellaisiin ihmisiin, jotka voivat tulla yhteiskunnassa vapaasti toimeen omilla avuillaan. Vapaassa ja onnellisessa maailmassa ei siis voida tukeutua sosialismiin, koska se itse asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan nostamalla työläiset ja rahvaan heidän työnsä omistajiin nähden korkeampaan asemaan. Voidaan miettiä sitä, mikä on ontokratian ja kommentaariaatin rooli tässä. Mielestäni ontokratian edustajia ovat etenkin keskiluokan nuoret naiset, jotka ovat Helsinkiin tultuaan mieltyneet kuvittelemissaan seurapiireissä olemiseen, jossa yhteydessä nämä naiset toimivat ja hankkivat elantonsa tavallisesti markkinoinnissa, mainonnassa ja sisällöntuottamisessa. Tällaiset naiset tavallisesti korostavat etenkin vapaa-ajan merkitystä, jossa korostuu itseisarvoinen höpöttäminen ja juoruilu, jossa yhteydessä nautitaan kalliita alkoholijuomia ja ruokia pelkästään itseisarvoisen toisten kanssa tekemisissä olemisen perusteella, ja samalla tällaiset naikkoset voivat olla hyvinkin tyhmiä ja sivistymättömiä. Tähän ryhmään voidaan laskea helposti myös kaikenlaiset tavanomaisen ja vähä-älyisen viihteen tuottajat radiossa ja televisiossa. Jotkut saavat siis tällaisella viihde-vapaa-aika-höpöttämisellä elantonsa. Ja tämän julkkiskulttuurin ihannoinnin takia jopa lehdissä julkaistaan tiedotteita siitä, kun joku turha julkkis ja ihminen on julkaissut kuvan tai ”hauskan” twiitin instagramissa. Kuitenkin toisenlaisiakin ontokratian jäseniä on. Yksi esimerkki on sosialismin ja feminismin aatteet omaksunut toimittaja tai yliopiston dosentti, joka on levittämässä etenkin naisten piiriin sellaista ajatusta, jonka mukaan kaikkien naisten tulee pitää yhtä pelkästään sen takia, koska heillä useimmiten on samanlaiset pissimisvärkit. Tällainen uustaistolainen toimittaja on korostamassa aiemmin mainitun viihdeseurapiirinaisten ryhmälle sitä, että heidän tulee lisäksi omaksua sosialismi ja feminismi sen takia, koska heidän ja miesten sukupuolielinten välillä on ero. Siis tämän takia nämä maalta Helsinkiin tulleet seurapiiriprimadonnat omaksuvat omien ”jäsentensä” keskuuteen feminismin, ja tämän takia sosialistiset ja feminismiä korostavat poliitikot saavat ääniä. Voidaan sanoa että myös Vihreiden vasemmistosiiven kannatus voimistuu tällaiset tiedonvälityksen myötä. Feminismihän perustuu ajatukseen siitä, että jokaista myös miesten muodostamaa instituutiota tulee valvoa ulkoa käsin ja asettaa miesten ryhmiin naisedustajat. Tämän myötä instituutiot alkavat itseisarvoisen ja pyyteettömän merkityksensä sijaan tuottamaan ihmisten keskuuteen ajatusta, jonka mukaan instituutioita tulee kontrolloida tuki-instituutioiden avulla, jonka myötä ihmiset alkavat ajattelemaan instituutioista arvoinstituutioina, joissa tosiasiassa eivät vaikuta objektiiviset arvot vaan subjektiiviset mielipiteet, jotka arvoinstituutiot pyrkivät tuomaan ihmisten keskuuteen objektiivisessa merkityksessä. Ontokratia ja sen käsikassara kommentaariaatti siis pyrkii etenkin relativoimaan arvot subjektiivisiksi mielipiteiksi, jotka se kehottaa merkitysvallan välityksellä antamaan ihmisille heidän objektiivisten arvojen sijasta. Tämä ontokratian kommentaariaatin välityksellä johtama arvojen manipuloiminen, jossa arvojen sisältö ja niiden käytännöllinen merkitys muuttuu vaikutteellisuuden myötä, on toimintaa, jossa ontokratialle eli olemisen valtaa hallussaan pitävälle taholle tuotetaan olemisen valtaa, jonka myötä etenkin yhteiskunnassa tehtävän työn merkitys vähenee ja ihmisille tarjotaan vain tyhjää olemista. Yksi ontokratian jäsen nykypäivänä feministitoimittajien ja dosenttien sekä heidän propagandastaan elävien viihdetyttelien lisäksi on luottamusmiesten ja sosiaalista oikeutta etsivien sosialistien ryhmittymä. Suomen huulipunahallitus edustaa niin suuresti viimeksi mainitun ryhmän etuja, että heidät pitää laskea ontokratiaan jo heidän hallituksessa olevien edustajiensakin takia. Eli ontokratian jäsenillä on nykypäivän maailmassa suurin mahdollisuus päättää oman olemisensa muodosta. Eli samalla kun viihdetyttelit ja -poikaset, "lifestyle"-bloggarit sekä uustaistolaiset feministit että luottamusmiehet saavat tuoda omaa olemistaan vapaassa muodossa esiin ja elää vapaasti, joutuvat noihin ryhmiin kuulumattomat tottumaan ideologiseen nautintoon, jossa kolmen edellisen ryhmän jäsenet määrittelevät heidän paikkansa ja asemansa yhteiskunnassa. Voidaan jopa sanoa, että viihdetyttelit ovat totaalisella omien arvojensa edistämisellä aiheuttaneet sen, että nykyinen viihdeyhteiskunta ei tunnista osaa sen jäsenistä, jotka nykypäivän tapauksessa ovat sellaisia miehiä, monesti nuoriakin, jotka eivät ole viihteen värittämiä eivätkä he ole suostuneet huoraamaan älyllisesti feminiinisen viihdeteollisuuden palvelukseen ja hypettämiseen.

Live and let live, kiusaamisesta, erilaisuuden ja eksentrisyyden hyväksymisestä

Live and let live tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että elämässä tulisi suhtautua välittömästi toisten pyrkimyksiin siinä mielessä kun ne eivät ole omiaan aiheuttamaan vaikeuksia toisten ihmisten päämääriin ja tavoitteisiin elämässä. Ihmisten on kehitettävä itselleen kompetenssi suhtautua henkilökohtaisesti päämääriinsä ja suhtautua toisten ihmisten tavoitteisiin. On myös annettava ihmisille valita oman tahtonsa mukaan, jolloin näitä valintoja ei voida yhtämittaisesti arvioida suhteessa toisiinsa. Toisin sanoen ihmisille tulisi antaa oikeus olla yksilöitä ja sellaisia yksilöitä, jotka valitsevat omat mieltymyksensä ja päämääränsä elämässä vapaasti. Jotkut ihmiset ovat taipuvaisia toimimaan etenkin sosiaalisen painostuksen vaikutuksen alaisena vihamielisesti suhteessa joihinkin sellaisiin ihmisiin, jotka poikkeavat joukosta ja suuresta enemmistöstä. Mielestäni poikkeavia yksilöitä tulisi pikemminkin kunnioittaa, koska he antavat omalle eksentriselle persoonalleen mahdollisuuden kehittyä irrallaan sosiaalisesta painostuksesta ja konformisuuden ideaalista. Esimerkkinä tästä on vaikka se, kun minä lukiossa Kuopion Lyseossa olin ruotsin tunnilla, ja koska olin keskittynyt korkeakirjallisuuden lukemiseen, kysyi opettaja minulta jotain, ja koska en tiennyt millä sivulla oltiin, niin kysyin sitä, ja seurauksena nämä paremmat lyseolaiset nauroivat minulle. Ilmeisesti se oli heille niin suuri faux pas, että sille kelpasi nauraa. Kuitenkin mielestäni tämän tyyppisissä laitoksissa, jossa nuoret ihmiset kokevat olevansa parempia pelkän koulun takia, aiheuttaa sen, että käsityksissä ihmisten älykkyydestä ajaudutaan korostamaan liiallisesti ympäristöä genetiikan ja pysyvämpien ominaisuuksien kustannuksella. On selvää, että älykkyys on etenkin geneettistä, eikä se, jos on peruskoulussa pingottamisella saanut riittävän korkean keskiarvon vaikka Lyseoon pääsemiseksi, kerro suoranaisesti siitä, että kaikki tällaiset ihmiset olisivat pysyvältä älykkyyden tasoltaan toisia korkeammalla. On selvää, että peruskoulun keskiarvo ei vielä kerro mitään pysyvää ihmisen älyllisestä tasosta, johon harhakuvitelmaan monet ihmiset etenkin lyseossakin ajatuivat luottamaan. Ihmiset alisuoriutuvat ja ylisuoriutuvat riippumatta omasta pysyvästä älykkyysosamäärästään. Ihmisten tulisi hyväksyä erilaiset ihmiset sen kautta, että heidän pitäisi itse olla tekemisissä mahdollisimman monenlaisten ihmisten kanssa. Eksentrisyys tavallisesti tarkoittaa erottautuvaa persoonallisuutta. Monesti eksentrisiin ihmisiin liitetään käsitys siitä, että he toimivat ja ajattelevat etenkin suhteessa itseensä eivätkä esimerkiksi suhteessa toisiin ihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä ja ennakkoluuloihinsa. Live and let live tarkoittaa sitä, että tässä järjestelmässä ihmisille annetaan enemmän tilaa ja ihmisten ei katsota valinnan vapauden takia vievänsä koko pohjaa yhteiskunnan olemassaolemiselle. Ihmisille on myös annettava yksityinen vapaus osallistua yksityisen talouden järjestelmään, jossa ihminen voi toimia niin palveluiden tuottajana kuin myös niiden hyödyntäjänä ja käyttäjänä. Tässä pohjimmainen ajatus on kaikkien ihmisten yhdenmukaisuus yhteiskunnan edessä, jonka yhteydessä voidaan poiketa vain pysyvimpien geneettisten ominaisuuksien perusteella. Eli pitäisi pyrkiä käsittämään yksilöt irrallaan heidän sosiaalisista viitekehyksistään ja näkemään mikä on olennaista ja merkitsevää, ja mikä on vain päälle liimattua sosiaalisista kuvitelmista ja mielikuvituksesta motivoitunutta höpötystä, joka on vain lavertelua ja ylistyslauluja vääränlaisten periaatteiden korostamisen takia. Eli olisi voitava nähdä jokaisessa yksilössä heidän kova ytimensä, mikä ei aina tule sosiaalisten obligaatioiden yhteydessä julki. Eli olisi voitava tunnistaa se hyväksi, että ihminen haluaa vapaasti seurata omia mieltymyksiään ja mielenkiinnonkohteitaan ja tätä ei tulisi missään nimessä pyrkiä hillitsemään. Olisi ensiksikin nähtävä se, että kaikkien erilaisuutta ja erilaisia ominaisuuksia tulisi lähestyä yhdenmukaisella tavalla. Toisaalta sitten näitä ominaisuuksia tulisi voida käsitellä yksilöllisyyden hyväksyvällä tavalla, ja hyväksyä se, että nämä ominaisuudet voivat esimerkiksi julkitulemisen tasossaan poiketa toisten ihmisten ominaisuuksien ilmenemisen yhteydessä. Eli kaikilla on samat oikeudet, mutta jokaiselle tulisi antaa kunnioitusta palautetta ja palkkioita sen myötä, miten ihmiset pystyvät tuomaan omaa minuuttaan ja siihen liittyviä ominaisuuksia esiin. Ja parasta olisi se, jos näitä ominaisuuksia voidaan hyödyntää suhteessa koko yhteiskunnan tasolla tarkasteltavaan hyötyyn.