Kirjoitus Uutis-Jousessa (maaliskuu 2016)

 Yhteiskuntasopimusta ei tarvita

Yhteiskuntasopimuksen käsite esiintyy länsimaisen filosofian historiassa. Sillä tarkoitettiin sitä, että vain toisiinsa liittyneet ja yhtenäisten periaatteiden eteen työtä tekevät ihmiset voisivat järjestää yhtenäisen ja toimivan yhteiskunnan ja siinä vallitsevan järjestyksen.
Monet filosofit, jotka ovat kritisoineet ajatusta yhteiskuntasopimuksesta, ovat ajatelleet, ettei tuollainen sopiminen siitä, mikä on yhteisöllistä ja yhteisöön sopivaa toimintaa ja käyttäytymistä, ota huomioon ihmisten diversiteettiä ja se lopulta sen takia tunnustaisi vain tietynlaisen tekemisen, olemisen ja ihmiset.
Esimerkiksi tietyt ranskalaiset filosofit ovat arvostelleet ajatusta yhteiskuntasopimuksesta, koska se on rajannut ulkopuolelleen paljon syrjäytyneitä ihmisiä, jotka eivät aina edes täydellisesti näy yhteiskunnan rakenteissa. Filosofisen yhteiskuntasopimuksen on siis katsottu väärin perustein pakottavan ihmiset yhdenmukaisuuteen huomioimatta yksilöllisyyttä.
Sopiminen yhteiskunnallisesti tarkoittaa sitä, että siinä joidenkin ihmisten näkökulmat pitää ohittaa yhtenäisyyden edessä. Suomessa yhteiskuntasopimus tarkoittaa sitä, että saataisiin työmarkkinajärjestöjen kesken aikaan yhtenäistupo, jossa määriteltäisiin eturyhmittymien toimintaa. Sopiminen ei mielestäni sovi tämän hetkiseen Suomeen sen takia, että tällä hetkellä ei yhtenäissopimuksella saavutettaisi merkittävää taloudellista hyötyä. On otettava huomioon se, että todellisia asioita kuten leikkauksien ja sopeuttamisen tarvetta tulee vielä ehdotetun yhteiskuntasopimuksen voimaan tulon jälkeenkin.
Vaihtoehtona yhteiskuntasopimukselle on pidetty pakkolakeja, jotka olisivat siis nimensä mukaisesti yksiviivaisempia kuin yhteiskuntasopimus työmarkkinajärjestöjen kesken. Mielestäni tehdyssä työssä, mutta etenkin yksityisen työn kohdalla, työntekijöitä suurempi valta on työnantajalla ja sen pitäisi olla totta myös näissä päätöksissä.
Kun otetaan huomioon se, miten sosialisteja miellyttäen "sopimalla" rakennettu hyvinvointiyhteiskunta on muuttanut joidenkin yhteiskunnan pahoinvointiyhteiskunnaksi, tulisi olla selvää, ettei tällainen "sopiminen" sovi Suomeen. Eri eturyhmittymät ovat irvistelleet tälle hankkeelle ja sitten kuitenkin sopeutuneet tuohon pakkoajatukseen sen takia, koska pääministeri ja poliittinen eliitti on inttänyt sopimuksen hyvyyttä jo toista vuotta.
Tavoitteet kilpailukyvyn saavuttamisessa eivät toteudu vaikka yhteiskuntasopimus tulisikin voimaan. Tällainen löyhä sopiminen ei ole kaikille samalla tavalla hyvä ratkaisu kuin mikä on se, jos puhtaalla juridiikalla säädetään yhteisesti niistä periaatteista, jotka tarvitsemme suomalaisen työn edistämiseksi.
Palkansaajien eturyhmittymille ei tule antaa nykyistä suurempaa valtaa minkäänlaisella yhteiskunnallisen päätöksenteon sektorilla. Niillä on jo nykyään liian paljon valtaa.  Tämmöinen pierun hajuinen yhteenliittymissopimus poliittisen vallan ja eturyhmittymien välillä ei tule onnistumaan. Suomessa ei tarvitse muistella mitään Kalevi Sorsia, joiden aikana konsensuksella edistettiin asioita. Se aika on jo mennyt.
Poliittisesta päätöksenteosta on tehtävä tiiviimpää, lakien tulee muistuttaa kansalaisten mielipidettä niistä suoran osallistumisen keinoin, eikä mitään poliittisen eliitin päättämää sopimusta tarvita. Loppujen lopuksi työnantajalla on oltava enemmän valtaa kuin työntekijällä. Joustot ja paikallinen sopiminen estävät sen, ettei suurta "sopimusta" saada aikaan.

Altruismiääliöt

Tällaista termiä käytti eräs tietämäni keskinkertainen ihminen joitain vuosia sitten, kun tuli puheeksi ne motiivit joiden varassa ihmiset toimivat, ja millä tavalla he omaa toimintaansa ohjaavat. Mielestäni vain psykopaattiset tai narsistiset ihmiset voivat kieltää täysin sen, että joku toiminta voi olla täysin pyyteetöntä ja siinä nautintoa saadaan vain toisen kokemasta nautinnosta.
Yleensäkin ahneet ja rahan perässä juoksevat ihmiset ovat mielestäni sellaisia, jotka voivat kokemattomuuden tai tyhmyyden takia kieltää pyyteettömän toiminnan merkityksen. Sanoihan merkittävin oikeistolaisen taloustieteen isä Friedrich von Hayekin, että altruismia ei ole laskettu mukaan hänen teorioissaan. Ja tuo voidaan johtaa myös Adam Smithin teoriaan näkymättömästä kädestä, sekä John Nashin kehittelemään peliteoriaan, joka ei myöskään edustanut altruistisia näkökulmia ihmisten välisessä toiminnassa, vaan se oletti pohjaavimmaksi aatteeksi oman edun edistämisen mukaisen toiminnan.
Altruistinen toiminta siis on sellaista toimintaa, jolla pyritään etenkin jonkun muun kuin oman tahon hyvään ja sillä ei odoteta toiselta osapuolelta minkäänlaista vastapalvelusta toiminnan muodossa. Esimerkiksi vieraanvaraisuus on yleensä nähty tällaiseksi altruismia vaativaksi toiminnaksi. Jotkut voivat esittää altruistista käytöstä muille ilmaisematta sitä, että heillä on jonkinlainen oma motiivinsa, joka voi olla esimerkiksi käsitys pitkän ajan välisestä hyödystä.
Näin filosofiaa opiskelleena ja etiikkaan suuntautuneena ihmisenä on sanottava, että mielestäni jotain olennaista katoaa maailmasta, jos asenteet, joissa altruisteja kutsutaan ääliöiksi yleistyvät maapallolla. Ja sekin on vaarallista, jos hyväksytään altruistinen toimintatapa esimerkiksi perheen piirissä, mutta kielletään se kaikilta toisilta. Tuo kasvatusmenetelmä nimittäin tekee lapsista kusipäitä, jotka kuvittelevat kaiken olevan sallittua heille ja samalla tekevät eron ja ylläpitävät eroa parempien ja huonompien ihmisten välillä.
Minua on kasvatettu vanhanaikaisella menetelmällä, jossa vanhemmat eivät ole nostaneet omia lapsiaan toisten lasten yläpuolelle, vaan toisia on mahdollisesti jopa erinäisissä tilanteissa kohdeltu suuremmin silkkihansikkain kuin omia lapsia. Ja vaikka se joskus tuntui epäoikeudenmukaiselta on minun sanottava, että nykyään pidän kasvatustapaa hyvänä, sillä se on opettanut nöyryyttä ja vaatimattomuutta, minkä lisäksi tuo epäoikeudenmukaisuuden elementti on tuonut minulle vahvemman oikeudenmukaisuuden tunnon.
Palaten aiheeseen, eli onko altruistinen toiminta järkevää? Mielestäni se on, koska se edustaa valinnan kautta syntynyttä toimintaa, ja mikä voisikaan olla parempi pyrkimys toiminnalla kuin yleisen hyvän lisääminen ja luottamuksen luominen muille ihmisille toiminnan kautta, sillä pelkästään narsistiset ja psykopaattiset ihmiset voivat olla käyttämässä hyväkseen sen kaltaista toimintaa, jolla toiset eivät pyri etenkin kilpailemaan näiden kilpailuhaluisten luonnevikaisten kanssa.

Hemkomst

Talven viima puhaltaa viimeisiä henkäyksiään.
Ottaako kevät siitä puolinelsonin,
 vai kuten tavallisesti
hiljaisen lasketuksen,
jolle eurooppalaiset nauravat omahyväisesti
ja ihmettelevät
kuin jotain G8:aan soluttautunutta joulupukkia
Aivan kuin maan ikirouta olisi osa meitä
se tulee auttamatta meidän osaksemme
vaikkemme olisi kokonaan sieltä.
Kuitenkin miehisyys löytyy tähdistä
kuinka ne jaksavat paikallaan, ainiaasti.
Ja vaikka Narkissos ei vieläkään lopettaisi
lähteensä katselua - ja
että Echo ei kyllästyisi huutamaan,
tulisi meidän katsella kasvojemme syvimpiä vajoutumia
ja toistaa toisillemme vakuutus siitä
että olemme aina tulevassa läsnäolevia,
vaikka toisaalta ihmisen yksinäisyys on kirjoitettu vuoriin,
ja sekään joka joskus sinne yltää
ei saa matkastaan kuin osallisen palautteen: et riitä.

Käännös Stefan Georgen runosta "Geheimes Deutschland"

Salainen Saksa

Tartu minusta rajallasi
Olet lähde - mutta et erehtynyt
Missä kyltymätön ahneus
Navalta asti samaan yltää
On jo rangaistu jokaisen sentin leveydeltä
Armottoman säihkeen kanssa
Ilman häpeää päällepommitettu
Kaikki maailman huokoset
Missä kohtuuttomien muurien takana
Rumat hulluuden solut
Arvo kehitti sen mitä huominen
myrkytti kauimmaisilta leveyksiltään
Aavikolle asti ratsastava mestari
Jurttiin asti menee peseytymään
Missä ei enää - rumassa hallussapidossaan
hörppäilee metsän kivipohjaisesta lähteestä
Kaksoslapsi susitar
Missä eivät - suuresti syötettyinä
Villit saaristot, enemmän vihreinä
Vielä kuitenkin nuorineiti-maa
Koska äärimmäisissä vaikeuksissa
Täysipäinen joka alla täynnä tuskaa
Hakien taivaallista anteeksiantoa
Hänen viimeinen salaisuutensa - he kääntyivät
Asian lait ja loi
Uuden tilan entiseen tilaan
Kerran olin etelämerellä
Syvästi huolehdittuna kuin esi-isä
Helläksi hiotun kiven päällä
Kuten minua järkytti lounasjärkytys
Murtautuen läpi öljypensaasta
Tönäisi eläimen jalkaa
Palaa pyhään kotimaahan
Löytäen alkuperäisen maaperän
Teroitetulla silmällä
Rikkaudet nukkuvat sylissäsi
Ja niin maaperä jolle ei ole astuttu
Kuten pimein sysimetsä
Auringon siipi, unelma
Kepposia nyt lähellä maaperää!
Silloin kuulin heistä jyrkänteen reunalla
Mulkoileva taivas aamunsarastuksessa
Nyt kauan ovat etsineet Olympiaa
Jossa kauheus löi häntä
Jonka takia hän ei enää tullut ystävyyden maljalle
Ja hyppäsi pulppuilevaan virtaan
Kaupungissa missä sitä kohtaan toimet ja toimijat
Josta ei välitä, kun jotain on kaikkialla
EI ollut koskaan kiinnostunut suurista tapahtumista
Kuinka uhkasi pinnoituksia ja rakennuksia
Demonin epätavallista näkymättömyyttä
Siellä hän seisoi talven valaisemassa salissa
Varjostettu säteilevä olkapää leipäkivestä
Sidontanauhan tuli pensaikkoisessa seppeleessä
Siitä asti kun oli mennyt hakemaan tyhmiä nautintoja
Lämpimässä kevyesti tuoksuvassa kevättuulessa
Kukkaisten teiden Jumala
Kaiken tietäjän kuuntelija
Pallon heittäjä tähtien kanssa pyllähtelyssä ja tanssissa
Vangitsematon koppari - täällä oli kuiskannut
Tunnistaen suun maitoisen lasin alla
Luoti torjui apostolikuvan
Tästä en tiedä enää ja vaikenen
Rauhallisen järjestyksen alue
Irtaantui yön fosforipilvistä
Kuin savuinen maa perikadossaan
Täysiääninen taisteluiden seppelöimä murahdus
Se ryntäsi läpi pölyisien ja roskaisien raunioiden
Hopeahuppuinen ruusu
Pian tapasin hänet, hiukset ovat typerän keltaiset
Jakoi hymyään minne tahansa meni
Täyttymyksellisin rauha - meidän kaikkien kertomana
Onnen kultamuruna pitkään asti seisoi
Kumppaneidensa toivosta tuli hän ahmituksi
Hänen koko täällä olonsa uhrina
Siinä rakastan sitä - minun ominta vertani
Paras laulaja laulaa parhainta laulua
Koska kerran kallis hyödyke pakeni häntä
Hän rikkoi tyyneytensä kovaäänisen pelin takia
Kyyristeli lahden loppuun määrätietoisena
Paikallaan vaeltelee ihmisten välillä
Markkinoiden ja kujien kautta rennossa maassa
Siellä missä seisoin aina vartiossa - pyysin maltillisuutta
Satasilmäinen kaikkialle leviävä tuoksu
Onko se samanlaista kun sinut kohtaan? Mistä käsin
Vastaus tuli haluttoman hämmästyneenä
Kaikki - kuitenkin sellaista vielä koskaan
Nosta minut sinun korkeudellesi
Kokous - älä kuitenkaan pudota minua!
Kuka silloin - Kuka teidän veljiänne
Ihmettelee - Ei irvistele komennon kohdalla
Se mikä eniten sinua nostattaa
Se mikä eniten tänään teidän arvoanne ajattelee
Syystuuli kuljettaa mätiä lehtiä
Lopun- ja kuolemanvalmis
Vain se mikä on rauhoittavassa unessa
Missä yksikään maistaja ei voi tuntea sitä
Pitkään syvällämakaavassa lähteessä
Pehmeämpi maa yhä silti vallitsee
Ihme jota ei voi tänään lukea
Taito on tulevassa päivässä

Ehdollisesta (ärsykkeeseen perustuvasta) ja ehdottomasta (ilman ärsykettä motivoituvasta) käyttäytymisestä

Toiminnan ja ihmisen käyttäytymisen voi jakaa kahteen osaan: ehdolliseen ja ehdottomaan sen mukaan minkälainen motivoiva pohja toiminnan taustalla voi olla. Käyttäytymisen yleensä voi jakaa esimerkiksi reaaliseen ja symboliseen käyttäytymiseen. Reaalisessa eli käytännönmukaisessa käyttäytymisessä yleensä pyritään johonkin näkyvään raadolliseen asiaan, se voi olla esimerkiksi syömistä kylläisyyden tilan tuottamiseksi tai vessassa käymistä suolen toiminnan edistämiseksi. Symbolisessa käyttäytymisessä ei yleensä pyritä mihinkään näkyvään ja esimerkiksi ylioppilaslakin laittaminen päähän vappuna voi olla esimerkki tämänkaltaisesta toiminnasta, minkä lisäksi esimerkiksi maan lipun nostaminen salkoon tiettyinä päivinä on osoitus tämänkaltaisesta toiminnasta, kuten myös esimerkiksi syntymäpäivien tai nimipäivien muistaminen. Sen lisäksi käyttäytymistä yleensä voidaan kuvata myös tavanomaisella jaolla itseisarvoiseen ja välinearvoiseen käyttäytymiseen, siinä tavanomaiset päivittäiset toimet voidaan varmaankin lisätä välinearvoisen käyttäytymisen alle, koska ne ovat tiiviissä verkostossa toisiinsa nähden, ja voi sanoa, että jos osakin noista päivittäisistä toimista jää joskus jonkin syyn vuoksi pois, vaikuttaa se varmaankin normaalilla länsimaisessa yhteiskunnassa elävällä ihmisellä kaikkiin muihin toiminnan ja käyttäytymisen osa-alueisiin. Monille esimerkiksi aiemmin enemmänkin symbolista käyttäytymistä muistuttaneelle netin facebook-palvelussa käymisestä on tullut välinearvoista ja reaalisia päämääriä omaavaa käyttäytymistä, mikä monesti riippuvaiseksi jo tulleelle ihmiselle on monesti tärkein päivittäinen tehtävä. Facebookissa kerrottiin aiemmin vain tarinoita sen takia, että ihminen sai siinä hyvän olon tunteen vähän samalla tavalla kuin mitä on päiväkirjaan kirjoittaminen. Nykyään kuitenkin koska lähes kaikki ihmiset ovat siellä, on siitä tullut tärkeä verkostoitumisen kanava ja tunnetut ihmiset saavat siellä tiedottaa mielipiteistään ja asioistaan aivan kuin he puhuisivat suoraan jollekin maan suurimmista sanomalehdistä. Facebookissa oleminen ei siis ole vain joko reaalista tai symbolista toimintaa vaan siitä on tullut molempia yhdistävä maailma pienoiskoossa. Käyttäytymisen kuvailun jälkeen on tärkeää katsoa sitä, mikä on käyttäytymisen negaatio, sen käsitteellistodellinen vastakohta. Voidaan esimerkiksi ensin sanoa, että ruumiintoiminnot eivät ole toimintaa tai käyttäytymistä sanan varsinaisessa mielessä. Kuitenkin toiminnan vastakohdaksi voidaan helposti katsoa toiminnan ja käyttäytymisen puuttuminen. Toiminnasta ja siitä seuraavasta käyttäytymisestä poisjättäytyvät ovat usein toimintarajoitteellisia ja joskus myös esimerkiksi kehitysvammaisia ihmisiä. Toiminnan puuttuminen ei ole itseisarvoista eikä välinearvoista, ja voidaan sanoa, että toiminnan puuttuminen ei ole edes yksittäistapausten kohdalla sellaista, että se sisältäisi jonkinasteisen arvovalinnan. Käyttäytymisen negaatio eli sen puuttuminen ei edistä minkäänlaisella tavalla yleiskäsitteellisen toiminnan laatua, sen takia, koska kaikkeen toimintaan liittyvät päämäärät eivät paikallaan pysyttäytyessä kehity millään tavalla. Voikin olla niin, että toiminta ja käyttäytyminen vaativat toimintaan totuttautumista, jotta tulevan toiminnan preferoimisen kanssa voisi tehdä valintavaihtoehtojen välisiä ratkaisuja. Ehdollisessa käyttäytymisessä tavoitellaan tavallisesti jotain, ja sen toimintarakenteeseen kuuluu ärsyke, joka voi olla niin välillinen kuin välitön. Ehdollinen toiminta siis vaatii olennaisesti jonkin tietyn havaintolaitteiston ulottuvilla olevan ärsykkeen rekisteröimistä. Näin ollen ehdollinen käyttäytyminen perustuu seuraussuhteeseen, jossa tiettyä ärsykettä, joka monesti voi kertoa toiminnasta odotettua palkintoa, joka voi olla esimerkiksi pimppa, asema, kikkeli tai raha, seuraa toimintaa siinä suhteessa minkälaisen toiminnan tuossa yhteydessä voidaan katsoa olevan samassa suhteessa saadun palkkion kanssa. Ehdollisen käyttäytymisen tutkija tieteellisen psykologian piirissä on ollut etenkin edesmennyt B.F. Skinner, jonka julkaisuissa se esiintyi behaviorismin nimellä. Ehdollinen käyttäytyminen on siis etenkin egoistista palkintotyydytykseen pyrkivää toimintaa, jonka perusta ei ole altruistisessa symbolistisessa toiminnassa. Huumorin lajeista, jotka riippuvat ehdollisuudesta voidaan mainita ainakin slapstick-huumori, jossa tehdään pilkkaa ihmisestä tai ihmisten ryhmistä ja sarkasmi, joka ei kehittyneempien veljiensä ironian ja itseironian tavalla suuntaudu suurempiin kokonaisuuksiin, vaan tekee slapstickin ohella pilkkaa yleensä pelkästään yhdestä henkilöstä, joka tavallisesti vielä on huumoritapahtuman aikana läsnä. Slapstick ja sarkasmi siis perustuvat ehdollisuuteen sen takia, koska niissä pyritään asettamaan oma persoona parempaan valoon toisten ihmisten kustannuksella. Ehdollisessa toiminnassa ja käyttäytymisessä toimintaa ohjaa valmis merkitys, ehdottomassa toiminnassa merkitys konstruoidaan. Ehdottomassa toiminnassa ei ainakaan haeta materiaalista hyötyä, eikä siinä laskelmoida samalla tavalla pyrkimysten eteen kuin ehdollisessa. Ehdottomassa toiminnassa ei myöskään ole minkäänlaista välitöntä tai välillistä ärsykettä minkä perusteella toimitaan, vaan siinä toiminta on enemmän symboliseen ja itseisarvoiseen viittaavaa. Ehdoton käyttäytyminen on siis siltä osin ystävällisyyteen, altruismiin ja yhteistyöhön viittaavaa käyttäytymistä siinä mitassa kuin mitä noita voidaan pitää pyyteettömän toiminnan lajeina. Ehdotonta käyttäytymistä voidaan myös pitää ironiaan ja itseironiaan liittyvinä, koska noissa huumorin ja olemisen lajeissa ei humoristista kommenttia ohjaa pyrkyrimäisyys ja halu näyttää oma minä parempana toisiin nähden. Symbolistisen runouden harrastajana voin sanoa, että monet ihmiset ovat pyrkineet siihen, että kaikki oleminen ja ilmaiseminen maailmassa voisi jonain päivänä olla täysin ehdotonta ja symbolistista ja että tavoitteellinen ehdollinen toiminta voitaisiin rajoittaa maailmassa todella pienen alan sisään. Voi kuitenkin olla niin, että esimerkiksi menestyminen liike-elämässä vaatii varmasti jossain mitassa ehdollisen toiminnan periaatteita, samalla kun ehdoton toiminta sen alueella vaatisi yhteiskunnan näkemisen samanlaisena ja samanlaisia symboleita sisältävänä. Kuitenkin voi sanoa, ettei asia ole täysin niin, koska samalla kun ehdottomassa toiminnassa merkitys konstruoidaan sen takia, koska ehdoton käyttäytyminen ei ole impulssista seuraavaa, vaan siinä toimintaa ja siitä seuraavaa käyttäytymistä tarkastellaan koko ajan uudelleen ja symboleita tulkitaan uudelleen.

Kohti itsenäisen ajattelun, yksilöllisyyden ja eksentrisyyden hyväksyvää kulttuuria Osa I

Suomessa on monia erinäisiä instituutioita ja instituutioihin perustuvia käytäntöjä, jotka vievät ihmisiltä vapauden. Yksi näistä on mielenterveysinstituutio ja psykiatrit. Psykiatria perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihmisen käyttäytymisestä ja puheesta voidaan päätellä ja tehdä erinäisiä tulkintoja ihmisen mielentilasta ja hänen tulevasta toiminnastaan.
Psykiatria Suomessa perustuu mielenterveysinstituutioihin, jotka perustuvat suljettuihin ja avoimiin osastoihin, joissa hoitajat ja lääkärit kaitsevat ja ainakin kuvittelevat parantavansa näitä onnettomia hoitoon joutuneita epäonnistumistapauksia. Psykiatria perustuu jo satojen vuosien ajan sovellettuun ajatukseen, jonka mukaan riittävällä tavalla toisista poikkeavasta olemisesta syytettyä ihmistä rankaistaan vapauden viemisellä. Tämä perustuu ajatukseen, jonka mukaan poikkeavalla tavalla oleva ja toisella tavalla ajatteleva ihminen ansaitsee rangaistuksensa sen takia, koska hän mahdollisesti tuottaisi toisille ihmisille tai itselleen pysyvänlaatuista haittaa.
Monet psykiatrian kriitikot ovat ajatelleet, ettei ihmisen käyttäytymisestä voida päätellä sitä, onko ihminen sekopäinen vai ei. Kaiken tulisi perustua biologiseen arviointiin, eikä siihen miten ihmiset käyttäytyvät. Esimerkiksi manian sanotaan olevan hyväksi kaikelle luovalle toiminnalle, koska siinä aivojen reseptorit eivät tuki omaperäisten ajatusten virtaa aivoissa sijaitsevan talamuksen läpi. Jotkut tutkijat ovat kirjoittaneet, että Suomessa käytössä oleva tapa rajoittaa mielenterveyspotilaiden liikkumisen ja yhteydenpidonvapauttaan on vastoin YK:ssä määriteltyjä jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Mielenterveysinstituutiot siis perustuvat vieläkin Suomessa siihen muinaiseen ajatukseen, jonka mukaan mielenterveysongelmaiset ihmiset on saatava piiloon muilta ihmisiltä, jotteivat he aiheuta heille mielipahaa tai moraalista närkästystä, sillä on mielestäni täysin väärin väittää että kaikki tahdonvastaisessa hoidossa olevat ihmiset olisi vaarallisia itselleen tai toisille ihmisille.
Olen havainnut että jotkut entiset kaverini ovat ottaneet mielenterveysongelmaisista ihmisistä kantaa sanomalla esimerkiksi jotain epäsovinnaisella tavalla käyttäytyvää ihmistä "avohoitotapaukseksi", jonka jälkeen heistä on tullut entisiä kavereitani. On mielestäni todella alentavaa puhua tästä ehkä oikeuksiltaan heikoimmasta yhteiskunnallisesta vähemmistöstä niin loukkaavalla tavalla, mitä harjoittavat jopa jotkut mielenterveysinstituutioissa työskentelevät ihmiset.
Yksi tärkeä ja siksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen epäkohta mielenterveysinstiuutioissa on se, miten ne holhoavat mielenterveysongelmaisia ihmisiä siten kuin he olisivat jotenkin älykkyydeltään vajavaisten ihmisten tasolla. Nämä ihmiset myös liioittelevat potilaiden ongelmia siten, kuin heidän olisi välittömästi tulkittava omat mahdollisuutensa yhteiskunnassa ja elämässä jotenkin rajoitetuiksi. Minä olen mielenterveysinstituutioissa olemisen jälkeen mm. matkustanut pitkin maailmaa, tehnyt kandintutkielman, pro-gradun, noin 280 opintopistettä yhtenä vaikeimmista pääaineista pidetyssä filosofiassa ja kirjoittanut viisi kirjaa, ja en kokemuksestani usko kaikkien muidenkaan jäävän tässä heikommaksi. Sairaalassa ollessani huonekaverini mm. purkivat ja sen jälkeen kokosivat uudelleen omat tietokoneensa ja molemmat lukivat vakavasti otettavaa kirjallisuutta. EI tulisi vaipua siihen harhakuvitelmaan jonka mukaan mielenterveysongelmat vaikuttaisivat kokonaisvaltaisesti persoonallisuuden kaikkiin osiin.

Kirjoitus Uutis-Jousessa (helmikuu 2016)

Kohti onnellisempaa opetusta
Kirjoitin viime kerralla siitä, millaisia taitoja oppilaat tarvitsisivat pärjätäkseen koulussa. Mielestäni ensinnäkin koko luokkaopetuksen oleellisuutta tulisi harkita ja oppitunteja pitäisi alkaa korvaamaan tehtävillä, tenttikirjoilla ja videoluennoilla. Tämä tasaisi epäsuhtaista tilannetta siinä, kun luokkaopetus yleensä suosii vain tietynkaltaisia oppijoita, ja jättää muut alisuoriutumaan. Itsenäisen työskentelyn tärkeyttä korostamalla saataisiin oppilaat tasa-arvoisempaan asemaan ja he olisivat valmiimpia yliopisto-opetukseen.
Mikä on havaittavaa tänä päivänä on se, että nämä "kiltit tytöt", jotka ovat "open" suosikkihikipinkoja ovat aivan poissa tolaltaan, kun opettajan mielistelemisellä ei enää saakaan helpolla hyviä arvosanoja. Näin ollen valmistamalla oppilaita itsenäiseen opiskeluun jo lukiossa tekisi heistä valmiimpia yliopisto-opintoihin ja ehkäisisi sitä, että oppilaat luuhaisivat yliopistossa yli viisi vuotta.
 Lukioiden opetusjärjestelmän muuttamisella säästettäisiin opetukseen menevistä resursseista ja lisäksi oppilaat voisivat koulun ohessa keskittyä omiin harrastuksiinsa ja osa-aikaisiin työpaikkoihin. Monesti harrastus on suuremmalla todennäköisyydellä nuoren tulevaisuutta ohjaava vaikutin kuin lukio-opetuksen suppea sisältö. Näin ollen myös lukioita tulisi yksityistää siten, että oppilaat voisivat valita koulunsa sen perusteella minkälaisia kursseja ne tarjoaisivat. Eli toisin sanoen yhtenäisestä opetussuunnitelmasta pitäisi luopua, koska humanistit eivät hyödy matematiikan, kemian ja fysiikan opiskelusta.
Minä olen tarvinnut tähänastisessa elämässäni vain neljää peruslaskutapaa, jotka opetettiin minulle jo ala-asteella. Siitä huolimatta jouduin käymään tämän oppiaineen kursseilla vielä tuhansien seuraavien tuntien ajan. Olen alkanut ajattelemaan, että matematiikkavastaisuuden näkee minusta jo ulkonäön perusteella, sillä muistan, että kun olin ainoan kerran sinä syksynä, jolloin aloitin filosofian opiskelun virallisena pääaineopiskelijana, matematiikan kurssin ensimmäisellä tunnilla, suuntasi opettaja virnistäen katseensa suoraan minuun kaikista noin sadasta salissa olleesta, kun hän kertoi avoimen yliopiston opiskelijoita (eli hänen mukaansa varmaan etenkin matematiikassa taitamattomia noviiseja) olevan kurssilla.
Koulussa tulisi siis yhtenäisen opetussuunnitelman sijasta tarjota eriäviä opiskelusuuntia, kuten kieliä, reaali-aineita ja luonnontieteellisiä aineita tarjoavia kokonaisuuksia. Kouluissa tulisi enemmän kuunnella kuin kysyä, koska sillä tavalla oppilaat voisivat kehittää hyviä puoliaan toisin kuin siinä tilanteessa, jos oppilaita velvoitettaisiin puurtamaan sellaisten aineiden parissa, jotka eivät heitä kiinnosta.
Minä olen huomannut, että älyn sijasta motivaatio on tärkeämpi tekijä kouluaineissa menestymisen kannalta. Olen itse menestynyt aina aineissa joista olen ollut kiinnostunut ja muiden aineiden, joihin olen suhtautunut välinpitämättömästi arvosanat ovat olleet tavallisesti vain hyvää keskitasoa. Eli etenkin mielenkiinnon mukaan tulisi päättää siitä, mitä oppilaalle opetetaan. Noiden mielenkiinnon kohteiden mukaan oppilaat voisivat tehdä osa-aikaistyötä opiskelun ohessa, ja olisi hyvä, jos oppilaita ohjattaisiin osittaislainsäädännön avulla mielenkiintojensa mukaisiin työtehtäviin.