Ollaan, kesälläkin

Kesä on kovin runollista aikaa, vaikka kova helle laittaakin hikoilemaan ja siten olon tukalaksi. Ajatteleminen ei ole helppoa silloin, jos pitää hikoilla jo ennen kuin ajattelutyötä on tapahtunut. Kuitenkin samalla aikaa, kun jotkut menevät rannalle polttamaan nahkaansa, jotkut menevät museoon, viileisiin kammioihin. Mielestäni helteen ja kesän kaltaisten tavallisille ihmisille nautintoa tuottavien asioiden yhteydessä voidaan pohtia, mikä olisi uudenlaisen ihmistyypin olemus.

Tällaisia ovat ihmiset, jotka etsivät nautintoa vertailematta sitä toisten nautintoihin. Vapaus kuuluu uudenaikaisuuteen. Näillä ihmisillä ei ole välittäjiä ajattelun ja käytännön välillä. He voivat itse selittää periaatteita ilman että joku toinen ihminen selittää niitä heille. Vertailijat ja etenkin nautintojen vertailijat kuuluvat menneisyyteen. Tätä ihmistyyppiä ja sen olemusta voitaisiin opettaa ihmisille etenkin opettamalla kriittisyyttä, on siis lopultakin osattava luottaa omaan järkeensä. 

Omaa ajattelua voidaan kehittää etenkin opettamalla ihmisille symbolikieltä ja symboliverkostoa, mutta luottamalla etenkin omaan symbolikieleen ja -verkostoon! Ei ole mitään pysyvää olennaisuutta, jonka mukaan kaikkien tulisi elää! Riippuvaisuudesta mutta etenkin järjen riippuvaisuudesta tulisi enemmänkin rankaista kuin suosia sitä! Koulussa voidaan opettaa, mutta sitäkin opetusta tulisi voida itsessään kehittää ja laittaa asiat mullin mallin. Se ei riitä, jos muistellaan aakkosia tai kertomataulua. Ajattelua on itsenäistettävä ja samalla on itsenäistettävä niitä tuloksia, joita ajattelusta seuraa. Omatoimisuutta on korostettava kaikille ihmisille, eikä vain niille, jotka valmiiksi pystyvät siihen. On luotettava siihen, että omasta työstä seuraa tuloksia, ja on mahdollistettava tuo luottamus kaikille ihmisille. 

Ihmiset jotka ottavat kaiken valmiina vastaan ottamatta siihen kantaa, eivät tajua, että ihmisen on jatkuvasti oltava tekemisissä asioita ohjaavien periaatteiden kanssa, oli se sitten runo, kesä tai essee. Menneen ajan ihmiset ovat kuin poliitikkoja, jotka korostavat itseään ilman kritiikkiä. Ajatella että Suomen kansallisen televisiokanavan päivän lähetys keskittyy kyttäämään kun kahden vieraan vallan pönöttäjät liikkuvat hotelliensa lähistöillä. Jokaisen ihmisen tulisi tajuta, että hänellä on oikeus ottaa kantaa. Asiat on välillä laitettava mullin mallin, ja sanottava, etten lähde rannalle, vaan jään lukemaan kirjaa. Ei tule korostaa rajoitteita, vaan omaa reagointiaan ja muuttumisenhaluaan. Rajoitteita korostavat vain opettajat, jotka arvostelevat ja psykiatrit jotka tukahduttavat. Kesä tulee kyllä uudestaan, mutta elämä ei tule, jos sen käyttää väärin.

Olli von Becker

YTM