Mistä politiikka alkaa ja mitä sen tulisi olla

Politiikan alkupiste sijaitsee siinä, kun mietitään mitä ihmisillä on heidän inhimillisten ominaisuuksiensa lisäksi. Siinä mietitään ominaisuuksien käyttöä ja huomioonottamista. Politiikalla säädellään, ja siinä pyrkimyksenä on etenkin yhteiskunnallisen ja yksilöllisen vapauden maksimointi. Politiikka alkaa siinä, kun mietitään mitä tarpeet edellyttävät. Politiikan ulkopuolella sijaitsevat ainakin ihmisten pysyvät ominaisuudet, sillä ihmisellä on ominaisuuksia, joita ei voida politiikalla muuttaa, eikä niihin sen takia tulisi välttämättä ottaa kantaakaan. Politiikan ulkopuolella sijaitsevat vapaus ja riipppumaton toiminta, joka aineellistuu markkinataloudessa ja kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä. On tajuttava se, ettei ihmisille kuuluvaa vapautta voida rajoittaa minkäänlaisilla sosiaalisuuksilla ja sosialismeilla. Politiikan ulkopuolella on myös ihmisen tarpeiden määrittely, sillä niiden määrittely tapahtuu politiikan ulkopuolisilla ja tärkeämmillä areenoilla. Voidaan myös sanoa, että politiikan ulkopuolella sijaitsevat myös jossain tarkoitetummassa mielessä ihmisyhteisöt, sillä politiikan tehtävä ei ole muokata vapaasti muodostettujen ihmisyhteisöjen olemusta. On parasta miettiä myös sitä, mitä politiikka tavallisesti nykypäivänä on. Monesti nykypäivänä poliitikoilla ei ole kosketusta ihmisiin tai äänestäjiin, eikä ihmisillä ole kosketusta poliitikkoihin. Politiikka ja sen käsittelemät asiat ovat vieraantuneet nykyaikaisen yhteiskunnan järjestyksestä tai ainakin siitä, mitä tuon järjestyksen tulisi olla. Nykyaikaisessa politiikassa on sosialismin muille puolueillekin sovittaman opin avulla alettu määrittelemään ihmisten tarpeita ja sitä myöten ihmisten pysyviä ominaisuuksia, joita ei voida muuttaa muuten kuin korkeintaan kosmeettisesti. Sosialismi on siis liian pitkälle menevää politiikkaa, joka kuvittelee kaiken yhteiskunnassa olevan poliittista ja näin ollen sillä muunneltavaa. Kaikista puolueista on siis tullut tuon sosialistien kehittämän maailmanjärjestysteorian tottelevaisia palvelijoita. On tärkeää miettiä sitä, mitä politiikan tulisi olla ja mihin asioiden piiriin sen etenkin tulisi osua. Ihmiset tarvitsevat etenkin mahdollisuuden toimia ja näin rakentaa omaa onneaan omien voimavarojensa mukaan, ja siihen ei politiikan ja sosialistien tulisi puuttua. Politiikassa tulisi ensimmäisenä periaatteena etenkin korostaa ihmisten vapautta ja sen maksimointia. Ihmisille on annettava mahdollisuus toimia vapaasti ja itsenäisesti, tehdä rankkaa työtä ja maksimoida sen myötä omaa vapauden ja velvollisuuksien suhdetta määrittelevää preferenssiautonomiaansa. Ja suurin osa ihmisistä varmasti hyväksyy tämän näkemyksen politiikan ja vapauden suhteesta, ainakin jos hän todella on suhteessa itseensä ja maailmaan rehellinen. Politiikan tulisi etsiä etenkin ihmisen parasta, ja politiikassa ei voida alkaa määrittelemään sitä, koska siinä on muutenkin menty sosialistien harjoittaman sopeuttamisjärjestelmän mukaisesti liian pitkälle siinä, kun on pyritty keinotekoisesti määrittelemään ihmisen parasta. Politiikan on tunnustettava ihmisen perimmäiset tarpeet, jotka eivät muutu vaikka yhteiskunnassa tapahtuisikin joitakin sopeuttavia muutoksen yrityksiä. Sosialismi vääristää ihmisen tarpeet siinä kun se pyrkii määrittämään ne valmiiksi jonkinlaisena ideaalityyppinä, josta kenenkään ei tulisi eikä tule poiketa. Sosialismi on myös ihmisille kuuluvan perustavimman vapauden maksimointiteorian vastustaja, koska se ei hyväksy sitä, että roskaväki olisi yhteiskunnan sisällä sille olennaisesti itsensä mukaan kuuluvalla sijalla. Sosialismi pyrkii viemään yhteiskunnan kyvykkäimmille ihmisille kuuluvat oikeudet sen takia, koska se haluaa miellyttää omaa kannattajaryhmäänsä yhteiskunnan ehdottominta pohjasakkaa. Sosialistit haluavat lisäksi muuttaa kaiken ylevän ihmisestä pois, koska se näkee ihmisen vain sen tuloksena mitä ihminen syö ja kuinka suuri hänen huoneensa on. Pitäisi ottaa käyttöön radikaali vapaus, joka voisi taata kulttuuri- tiede- taide- ja teollisen maailman kukoistuksen, ja antaisi kaikille sen sanoman, että tässä yhteiskunnassa voisi ihminen parantaa omaa asemaansa omilla teoillaan, ja että niiden puuttuminen voisi johtaa heikompaan asemaan, eikä siinä ollessa tulisi turhaan syytellä paremmassa asemassa olevia. Vapaa markkinatalous on sellainen tosiasia, jota ei tulisi lähteä jannittelemaan minkäänlaisilla sosiaalipoliittisilla katsauksilla. Ihmisillä on oltava etenkin oikeus vapauteen ja kovaan työhön, josta saatuja palkkioita ihminen voisi käyttää parhaaksi näkemällään tavalla. Sosialismi on etenkin ihmisen radikaalin vapauden kieltämistä ja hullu-ukkomaista kuvittelemista, että kaikki yhteiskunnan sisällä oleva olisi myös sen keinoilla ohjailtavissa ja muutettavissa.