Hyvästä ja huonosta filosofiasta

On tärkeää miettiä sitä, millaisesta filosofiasta voi olla universaalista hyötyä (ei provinsiaalista hyötyä) ihmisille, niin yhteisö- kuin yksilötiloissaankin. Filosofialla on oltava jonkinlainen merkitys, koska muussa tapauksessa se ei voi todella ilmetä. Hyvässä filosofiassa ei voi olla huonoja käsitteitä, se ei voi olla materialistista, se ei voi olla käsiterunoutta, se ei voi olla liian uskonnollista, se ei voi rinnastaa ihmistä eläimiin, eikä se voi olla Karl Marxin ja VI Leninin ajatuksiin perustuvaa. Kuitenkin se voi hyvässä mielessä olla kulttuurin vastaista, koska varmasti ihmisten kulttuurimuodostelmissa eli sellaisissa asioissa joihin meidät pakotetaan ottamaan osaa, on asioita jotka ovat järjen ja esimerkiksi tiedon vastaisia. Hyvä filosofia on konkreettista ja ottaa huomioon ihmisen ja sen missä tilanteissa ihmisenä on tämän pallon päällä toimittava. Hyvän filosofian tulee korostaa ihmisen ainutlaatuista roolia. Hyvän filosofian tulee ottaa huomioon etenkin ihmisen ja maailman henkiset ominaisuudet. Hyvä filosofia ei pelkistä ja redusoi ihmistä eläimiksi. Hyvä filosofia tunnustaa tosiasiat, ja ei rajoita ihmisyyttä. Hyvä filosofia siis tunnustaa ihmisen arvon. Huonon filosofian esimerkki on marxilaisuus. Se on sitä sen takia, koska se ei tunnusta ihmisen perustavinta ja jaettua arvoa maailmassa, joka on vapaus. Se suhtautuu kielteisesti juuri siihen ihmisten ryhmään maailmassa, joiden on helpointa tehdä hyvää filosofiaa. Marxilaisuus on siis suorasti ja julkisanotusti hyvän filosofian vastainen suuntaus, joka katsoo, että omalla huonoudellaan se voisi peittää kaiken hyvyyden ja henkisen korkeuden, jotka ovat vaatimuksia siihen, että hyvää filosofiaa voi olla olemassa. Hyvän ja huonon filosofian erittelyssä voidaan pitää tärkeänä etenkin sitä, millainen rooli kullakin filosofialla on ihmisten elämän ohjaamisessa. Filosofiasta voi olla hyötyä etenkin aivojumppana, poliittisen ideologian hahmottamisessa mutta myös esimerkiksi psyykkisenä defenssimekanismina. On siis päätettävä mikä on tärkeää, ja voidaan varmasti sanoa, että tärkeää on etenkin se, että ihmisellä on jonkinlainen henkiseen tasoon vetoava oppijärjestelmä, jonka antamien ohjeiden mukaisella tavalla hän voi säädellä omaa elämäänsä. Filosofian hyvyyttä ja huonoutta voidaan varmasti määritellä etenkin sen mukaan, kun katsotaan mihin asiaan se kiinnittää huomiota. Tärkeitä ovat etenkin kielen ja mielen parissa toimivat filosofiat, mutta myös etiikka ja yhteiskuntafilosofia, silloin kun se tunnustaa ihmisen radikaalin vapauden ja oikeuden itsenäisyyteen tärkeäksi, ovat myös tärkeitä. Hyvää filosofiaa etsittäessä on myös kiinnitettävä huomio siihen, miten loogista jokin filosofia on suhteessa ihmiseen ja filosofian harrastajaan. Hyvä filosofia on etenkin kulttuurista mutta vielä enemmän korkeasta kulttuurista syntyvää filosofiaa, jossa ei manguta toisten paremmuuden vääryyden takia. Hyvä filosofia on etenkin henkisyyttä korostavaa filosofiaa, koska filosofian tulisi pysyttäytyä erossa kaikenlaisista materialistisista filosofisointiyrityksistä. Materialismi ei ole hyvää filosofiaa, koska se kiinnittää huomionsa sellaisiin asioihin, jotka eivät ole filosofian alueella merkityksellisiä, koska filosofia on vapaata ja materia ei sitä vastoin ole vapaata. Hyvä filosofia korostaa vapauden merkitystä kaikessa, niin ihmisen olemisessa, ajattelussa, yhteiskunnallisessa toiminnassa ja tiedonvälityksessä. Hyvä filosofia tunnustaa ihmisen mahdollisuudet, jotka korostuvat etenkin ihmisen kokonaisvaltaisessa vapaudessa, joka määrittelee hänen olemistaan. Huono filosofia vähättelee ihmistä ja redusoi hänet eläimiin, sosiaalisuuteen tai toisiin ihmisiin, jotka ovat samassa sosiaalisessa ympäristössä hänen kanssaan. Hyvä filosofia on etiikan ja yhteiskuntafilosofian alueella etenkin ihmisen mahdollisuuksia vapauden kautta korostavaa filosofiaa, ja teoreettisessa filosofiassa se on armottoman loogista, omalakinen järjestelmä, joka ei tarvitse minkäänlaista materiaalista hyötyä harrastajalleen. Yleensäkin kaikenlainen materiaalisuus on jotain mikä ei ole filosofian eikä etenkään hyvän filosofian alalla mahdollista ja hyväksyttävää. Filosofiaan ei tulisi ottaa sosiologian kautta sosiaalisuuden käsitettä, koska on etenkin niin, että ihminen on filosofiaa harrastaessaan ja hyvän filosofian olemusta määrittäessään yksin ja riippumaton ja toisiin liittymätön yksilö. Sen takia sosialistiset liikkeet jotka korostavat materiaa ja materiaalisuutta, eivät ota huomioon sitä, että niitä ihmisiä vastustaessaan, niitä joita he kutsuvat sortajiksi, he todellisuudessa vastustavat koko sitä järjestelmää, josta ainoastaan jonkinlaista filosofiaa saati sitten hyvää filosofiaa voi seurata. Korkea kulttuuri ja elintaso antaa mahdollisuuden siihen, että filosofiaa ja hyvää filosofiaa voi yhteiskuntaan syntyä.