Arvostaminen, arvostuksen vastaanottaminen ja itsekkäät tarpeet

Ihmisten tarpeet, eli sellainen palkitsemisenhalu, joka toistuu ihmisen elämässä toistuvasti tietyllä aikavälillä, ovat monesti hyvin itsekkäitä, ja sen takia ne eivät aina ota huomioon sitä tapaa, jolla ihmisyksilö etsii näitä palkitsemisia ja tarpeiden lähteitä ulkoisessa. Monesti tuo asia aiheuttaa sen, ettei ihminen pidä kaikkena aikana toisia ihmisiä päämäärinä, mitä esimerkiksi Immanuel Kant pitää kaikenlaisen etiikan alkupisteenä, vaan hän ajatutuu pitämään muita yksilöitä välineinä omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Itsekkäitä tarpeita voivat olla esimerkiksi seksin, ruuan, viinan, maineen ja rahan tarve. Kun nämä asiat ovat myös yleisimmin niitä, mitä ihmiset yleisesti eniten kaipaavat, voidaan huomata että niistä kilpailu voi myös olla oikeimmissa olosuhteissa kaikkein verisintä. On mielenkiintoinen ilmiö esimerkiksi se, kun monet ihmiset, jotka kokevat rakastumisen tunteen ja kokevat kun tuon rakastumisen kohde asettuu heidän nähtäväkseen, että he voisivat luottaa tuohon rakkautensa kohteeseen, koska he kokevat rakastavansa häntä. Huomioiden sen, miten usein tuo on aivan turha toive, tulisi tuollainen rakastumisen ohjaileva päättely hylätä kokonaan, koska todellisuudessa tuollaisessa tilanteessa ihminen toimii toisen ihmisen arvioivan itseään löyhempien periaatteiden näyttämänä kuin tavallisessa tilanteessa. Rakkauden kohteeseen ei voida luottaa pelkästään tuon rakkauden tunteen ilmenemisen takia. Kun ihminen näkee tarpeidensa tyydytyksen kohteen, antaa hän yleensä arvostuksen affirmaation tuolle kohteelle. Kuitenkin tuo tarpeiden tyydyttäminen, joka alkaa tarpeiden kokijasta, ei voi olla riittävän hyvä aihe kokea toiselta ihmiseltä tulevaa arvostuksen tunnetta, koska se ei tuossa tilanteessa ole pyyteetön. Aito arvostaminen on aina yleisluontoista ja pyyteetöntä, ja erityisestäkin se aina pyrkii hakemaan yleistä. Arvostaminen voi siis tapahtua vain yleisten objektiivisella tasolla tapahtuvien asioiden asteella. Arvostaminen siis on useimmissa tapauksissa tänä päivänä vain oman hyvän kategoria, jossa esimerkiksi vertauskuvana voidaan pitää sitä, kun nainen oikeissa olosuhteissa ”antaa” miehelle, jonka ansiosta mies arvostaa naista. On siis sanottava että useimmissa tapauksissa tänä päivänä arvostaminen perustuu tuohon erityisen ja provinsiaalisen alaan. Arvostus siis voidaan parhaassa tapauksessa vastaanottaa vain havaitsemalla itseisarvoja, koska provinsiaalisessa tapauksessa annettu arvostaminen monesti tekee tarpeen tyydytyksen kohteen velvolliseksi jatkamaan tarpeen tyydytystä, jotta arvostaminen voisi jatkia, ja jotta tämä kohde voi kokea itsensä arvostetuksi. Ihmiset arvostavat asioita siis useimmissa tapauksissa pelkästään hyödyllisen kategorian sisällä. Kuitenkin arvostamisen syy voi provinsiaalisen syyn lisäksi olla yleinen, jolloin sen muoto ja arvostuksen vastaanottamisen tapa on täysin erilainen. Kuitenkin koska suurin osa ihmisistä ei pysty tavoittamaan asioiden yleistä tasoa, tyytyvät he siihen arvostukseen, jonka he saavat provinsiaalisella tasolla, ja tuo on asia, joka voi varjostaa arvostamisen ja arvostamisen vastaanottamisen yleisellä tasolla. On myös monesti niin, että ihmiset saattavat salata arvostamisensa kohteen tai arvostamisen vastaanottaja voi käsittää kokemansa arvostamisen aiheen olevan erilainen asia, kuin mistä hän todellisuudessa on vastannut. Tämä voi siis monissa tapauksissa tarkoittaa niin sanottua hyväksikäyttämistä, mitä esimerkiksi vanhemmat ihmiset harrastavat suhteessa nuorempiin ihmisiin esimerkiksi seksuaalisissa suhteissa. Ihminen voi myös monesti ylikorostaa omaa olemustaan ja imagoaan, josta saisi arvostusta, ja sitä seuraten esimerkiksi mainetta, seksiä tai rahaa. Ihmiset eivät siis läheskään aina ole rehellisiä suhteessa arvostamiseen ja arvostamisen vastaanottamiseen. Ihminen voi ymmärtää arvostamisen väärin myös siinä, mitä puolia hän näkee korostamisen arvoisena itsessään, ja toisaalta siinä, mitä muut ihmiset näkevät hänessä arvostettavimpina ominaisuuksina. Arvostamisen alkuna on siis provinsiaalisissa tapauksissa useimmin sen, kun joku haluaa joltakin jotain. Nämä ovat itsekkäitä tarpeita, ja monesti pyyteetöntä arvostamista voidaan odottaa vain ihmiselämässä paljon kokeneiden ihmisten taholta. Ihmiset monesti korostavat itsessään asioita, jos he kokevat että he jonkun ihmisen välityksellä tai hänen avullaan voidaan edesauttaa hänen omia pyrkimyksiään. Tässä voidaan havaita se, että loppujen lopuksi aito arvostaminen voi ilmetä vain aitojen ihmisten taholla, koska lähes kaikilla muilla ihmisillä on tapana tehdä välineitä tarpeittensa tyydyttämisen kohteista, tai niistä tahoista jotka avustavat tarpeiden tyydyttämisen tapahtumassa. Ihmisen pitää siis arvostaa itseisarvoisesti, ja ihmisen tulee erottaa saamansa arvostus provinsiaaliselta tasolta ja tajuta mikä on yleinen. Itsekkäiden tarpeiden tyydytys tulisi siis tehdä molemminpuolisen sovitusti ilman minkäänlaisia arvostamisen toimia tai arvostamisen vastaanottamisen myöhemmillä velvollisuuksilla jatkamisen oletetta.