Moraalisuus ja vaikuttimet

Moraalista tai eettistä toimintaa voidaan varmaankin useimpien mielestä pitää etenkin pyyteettömänä toimintana, jolla ei varsinaisesti pyritä lisäämään omaa provinsiaalista ja yksityistä hyötyä ja etua. Moraalisuus siis on etenkin silloin, kun se ei sisällä yksityistä laskelmointihyötyä, epäitsekästä ja yleishyödyllistä toimintaa. On tarpeellista miettiä sitä, millaisia motiiveja ihmisillä tavallisesti on toiminnalleen, ja mikä saa ihmisten osan jatkuvasti toimimaan tavalla joka ei noudata heidän omaa provinsiaalista hyötyään. Voidaan varmaan sanoa, että pintapuolinen ja opportunistinen oman hyödyn tavoittelu ei ole kovinkaan kunniakasta toimintaa, vaikka onkin sanottava ettei sitä tule sotkea sellaiseen toimintaan, joka on lähtöisin ihmisyksilöstä ja pyrkii hänen omaansa ja hänelle kuuluvaan hyvään. Kuitenkin pintapuolinen ja opportunistinen hyödyntavoittelu ei ole oikeata itsemotivoituvaa toimintaa, vaan siinä keinotellaan ja etsitään ulkoisesta sopivia rakoja oman itsekkään toimintansa mahdollistamiseksi. Moraalisuutta siis voi estää tai vaihtoehtoisesti sitä tukea tietynlaiset vaikuttimet, jotka voivat olla moraalin kannalta hyviä ja hyödyllisiä tai vaihtoehtoisesti huonoja ja sitä estäviä. Opportunistinen oman hyödyn tavoittelu siis perustuu selkeästi toisten ihmisten hyväksikäyttämiseen ja heidän heikkouksiensa itsekkääseen hyödyntämiseen. Jokainen ihmisyhteisö voi joko ehkäistä ihmisten itsekkäiksi tulemista tai vaihtoehtoisesti tukea ja propagoida sitä. Monesti jonkinlainen kyynisyys suhteessa moraalin toimintaan voi olla syynä siihen, miten etenkin nuoret ihmiset voivat tahtomattaan kehittyä moraalinvastaisiksi. Yhteiskunnassa ei tulisi tulla kyyniseksi ihmisten hyvyyttä kohtaan, ja sen takia sen vastaisista teoista tulisi rankaista ja jo varhaisen koulutuksen ja kasvatuksen asteessa tulisi korostaa sitä, miten oikeata moraalisuus on ja miten haitallista ja kiellettävää epämoraalinen toiminta voi olla. Mikä siis säätelee moraalisuutta, liittyy siihen, kun ihmisten toiminnan hyvyyttä arvostellaan. Hyvä ja moraalinen toiminta on siis sellaista toimintaa, joka suhtautuu aitoon ihmisen hyvään ja hyvyyteen myönteisesti. Tässä tärkeimpinä arvoina ovat siis etenkin elämän kunnioitus ja inhimillisyys ja ihmisen yksityisen olemisen ja toiminnan lähtökohtien kunnioitus. Myös sellainen toiminta on epätoivottavaa, joka rakentaa sellaiselle toiminnalle alaa, jota ei missään olosuhteissa voi pitää moraalisena. Tämä on siis sellaista toimintaa joka ei perustu hyvyyteen vaan perustuu etenkin epämoraaliseen ihmisten hyväksikäyttämiseen ja heidän ihmisarvonsa viemiseen. Monet sanovat että ihmisten itsekäs eduntavoittelu ja moraalisuus ovat monesti ristiriidassa. Eli onko järkevämpää hamuta itselleen epämoraalisesti kaikki rahat kuin että toimisi moraalisesti ja kantaisi vastuun siitä, miten rahat jaetaan ihmisten kesken. On varmasti niin että ihmisten toimintaa tulee ohjailla moraali sen takia, koska vastakkaiset olosuhteet voisivat olla haittaamassa ihmisten omaa itseislähtöistä toimintaa oman hyvän, muiden hyvän ja yhteisöjen ja yksilöiden tärkeiden pyrkimysten vastaisesti. Eli voidaan sanoa, että jos epäeettisyys hyväksyttäisiin kaikkialla, eivät kaikki voisi olla yhtä vapaita omissa pyrkimyksissään.Moraalin hyvät vaikuttimet siis tukevat sitä, että moraali voisi olla tukemassa kaikkien ihmisten itseislähtöistä toimintaa ja itsenäistä asioihin suuntautumista. On myös sanottava, että jos tulee valita ihmisten itsekkään edun maksimoinnin ja moraalisena pysymisen väliltä, on itsekkään edun taivuttava, emmehän esimerkiksi halua, että pieni ihmisten vähemmistö rikastuisi rikastumistaan pääomatuloilla samalla kun ihmisten enemmistön ansiotulot eivät pystyisi pysymään kehityksen mukana. Moraalin hyvien vaikuttimien tulisi ohjata ihmisiä siihen, etteivät heidän oma etunsa ja moraalin etu olisi toisiaan vastassa, vaan että ihmiset voisivat toimia entistä itsenäisemmin vaikka he samalla ottaisivatkin huomioon yleisen edun ja moraalin. Tämä vaatisi sitä, että moraalin ei tulisi enää olla vain jokin ulkoinen ja juhlapuheissa mainittu sana, vaan että se olisi kaikilla ihmisillä sisäistyneenä siten, ettei sitä vastaan voitaisi yhtä helposti rikkoa. Moraalin hyvän ja oman edun hyvän tulisi siis olla sisäistyneenä toisissaan, koska onhan selvää, että loppujen lopuksi tulojen distribuution ansiosta itsenäinen oman edun tavoittelu tuottaa myös yhteiskuntaan hyvää jo pelkästään tuollaisen toiminnan antaman esimerkin avulla. Ei voida sanoa, että moraali olisi jotain niin laajaa, ettei esimerkiksi oman itsenäisen mission toteuttamista ei voitaisi sallia. Kaikilla tulisi olla niin paljon moraalintajua, että sen ulottuvuus toiminnassa tulisi olla siinä jo valmiina, ettei tarvitsisi koko ajan olla miettimässä, onko tämä moraalista, ja jos niin, minkä takia?