perjantai 11. toukokuuta 2018

Taiteen teoriasta


Taidetta tehdään sen takia, koska läpi historian ihmisillä on ollut potentiaali luoda taidetta. Tämä on nähty jo varhaisimpien ihmisten luolissa, jonka seinämaalauksilla on varmaan ollut tarkoitus ilahduttaa kaiken taiteen tavalla, mutta myös jättää näistä ihmisistä jälkiä tulevilla sukupolville. Taide voi olla esittävää tai abstraktia. Ne erotetaan toisistaan sen myötä, kun mietitään mitä taide on. Eli taide voi olla muotoa seuraavaa, jossa malli otetaan toisten ihmisten töistä, ja toisaalta se voi olla taidetta itsensä takia, johon koulukuntaan kuuluvat ainakin surrealismi ja dada, ja jossain mielessä myös taiteilija omaa tunne-elämystään osoittava ekspressionismi. Miten taidetta sitten pitäisi tulkita? Taidetta pitäisi mielestäni arvioida taiteen sisällä, eli siis ulkoakäsin tuleva arvostelu on monesti sellaista, ettei siinä tiedetä taiteen historiaa ja taiteen tekemisen merkitystä. Taide aidoimmillaan ei voi pitää yllä tabuja, uudenaikaisen taiteen aikakaudella kaikkien ihmisten on saatava puhua taiteesta omalla kielellään. Taiteen täytyy siis johtaa vallankumouksellisuuteen siinä mielessä että vallankumous taiteessa on jatkuvaa. Taiteessa siis täytyy yhdistää muotoa ja ideoita. Keitä sitten ovat taiteen tekijät? Voidaan kliseisesti sanoa, että taidetta tekevät usein sellaiset ihmiset, jotka näkevät parhaiten todellisuuteen. Voidaan myös sanoa, että taiteen tekijät monesti boheemiyhteisönsä ja siitä seuraavan sosiaalisen asemansa mataluuden takia, tekevät taidetta sen itsensä vuoksi ja siinä se eroaa muusta tuotannollisesta toiminnasta, Monesti voidaan myös sanoa olevan niin, että mitä erikoisempi henkilö on, sitä suurempi todennäköisyys on se, että hän voi tehdä taidetta ilmaisten samalla omaa sisäistä maailmaansa. Taiteeseen kuuluu vapaus, ja sen takia taiteen tekijätkin haluavat usein korostaa omaa vapauttaan ja riippumattomuuttaan. Kun ajatellaan että taidetta voidaan tehdä toisten ihmisten antamalla metodilla ja toisaalta sitä voidaaan tehdä omalla metodilla, niin jonkinlainen toiminnan järjestyneisyys on yksi tärkeimmistä taiteen perusteista. Kaikki siis tarvitsevat sisäisen mallin siihen, että he voivat tuottaa taidetta, ja mallia voidaan kutsua myös skeemaksi. Mikä sitten taiteessa on tärkeintä. Sitä on se, että sen täytyy vastata ja osua johonkin ymmärrettävyyden väylään. Onko sitten tärkeää että taide näyttää joltain? Tässä mielipiteet vaihtelevat siinä, haluaako taiteilija seurata muiden antamaan perinnettä vai haluaako hän luoda uusia metodeja taiteen luomiseen. Jos näitä vallankumouksellisia ei olisi koskaan ollut, maalattaisiin vieläkin mehtoja metsässä. Taiteen tehtävä on vastata johonkin havainnonmuodon tarpeeseen. Sen on siis löydettävä ihmisestä sija, johon se voidaan liittää. Taide on vallankumouksellista silloin kun se yhdistää uusia tai vanhoja ideoita ja muotoja itseensö, Assosiaatioautonomia on tärkeä piirre tässä. Tämä liittyy myös mielikuvitukseen ja sen vapauteen, Assosiaatioautonomian mukaan ihmiselle on annettava tietty vapaus yhdistellä asioita mielessään ja muodostaa niiden perusteella jonkinlaista taidetta. Luovuus perustuukin siis merkittävällä tavalla siihen, että ideoita ja muotoja yhdistellään ennakkoluulottomasti. Mikä sitten on taiteen olemus ja oleminen. Taiteen tehtävä on vastata ihmisten kauneudentarpeeseen. Taidetta voidaan tehdö sovinnaisesti, vaikka usein se ei riitä siihen, että taidetta voitaisiin pitää hyvänä. Taiteen tulisi aina ottaa huomioon se, mihin asti sen välineillä voidaan taiteessa edetä. Metodi ei siis saisi rajoittaa sitä, millaista taidetta sen avulla voidaan tehdä. Esimerkiksi käsitetaide ja performanssitaide ovat sellaisia taiteita, joita metodi ei rajoita, vaan joita voidaan metodinsa avulla jopa äärettömästi laajentaa. On tärkeätä miettiä sitä, millaiset asiat kulkevat taiteen marginaalissa ja jotka ovat taiteen ehdottomia ääriehtoja. Taide vaatii aina mielikuvitusta, keskittymiskykyä ja luovuutta. Taide ei siis ole koskaan itsessään annettuna vaan se tulee aina tulkita uudelleen huomioiden ne komponentit jotka esimerkiksi esityksen ajankohta taidetta tekevälle yksilölle esittelee. Samalla tavalla miten teatterissa esitetyt näytelmät tulee tulkita uudelleen huomioiden esityksen reunaehtojen potentiaalin. Miten taide sitten eroaa yhteiskunna muista toimista ja olemisesta. Se eroaa siten, että estetiikka vaikuttaa kaikkeen sellaiseen toimintaan, jonka ihmiset suorittavat välineellisesti. Esimerkiksi matematiikassa etsitään monesti esteettisesti hienostunutta ratkaisua. Estetiikka etsii kaunista ja sellaista mikä on ylevää, vaikka nykypäivän näkökulmasta kaikkea tänä päivänä tehtävää taidetta ei voida pitää suoranaisesti nimityksen ylevä mukaisena. Kuitenkin taide on monesti suurta tarkkuutta ja presisioteettia vaativa harraste. Tarkkuuden myötä taiteellisssa harrasteissa kehitytään eli esimerkiksi vaikka jollain ihmisen iällä ei ole tässä asiassa minkäänlaista merkitystä. Tämän takia voidaan havaita että taide on aktiviteetti jonka harrastamisen ihminen voi aloittaa jo nuorena lapsena, ja niin onkin että todella lahjakkaaksi pyrkiessä toiminta pitää aloittaa jo lapsena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti