Kulmahenkisyydestä kasvottomuuteen

Suomalainen taloudellinen järjestelmä, suomalaisille ihmisille kehittynyt kulttuurinen kaupankäynnin luonne ja suomalaisen kulttuurin nuoruus on korvannut aikaisemman keskieurooppaisiin kulttuureihin viittaavan, ihmisiä ja heidän paikantuntoaan suojelleen kulmahenkisyyden kasvottomalla suurkorporaatioiden massiivisen tason kapitalismilla ja siitä seuranneella kasvottomuudella ja paikantunnottomuudella. Kun ajattelemme keskieurooppalaisia kulttuureita ja niissä kulttuuriin tulleita kaupankäynnin piirteitä, niin voidaan havaita, että niissä suuryritysten kapitalismi ja kasvottomuus ei ole korvannut matalamman tason kapitalismia ja kulutusjärjestelmään kuuluvia pienyrityksiä.

Kaupungissa käytiin ja käydään edelleen pienissä saman seudun ruokakaupoissa ja kivenjalkakaupoissa. Nykyisin suurissakin kaupungeissa etenkin lapselliset perheet suosivat suuria marketteja, joiden yhteydessä ihmisen päätöksessä ostaa kaupasta jotain ei luo minkäänlaista jälkeä kulttuuriseen kasvotunnisteeseen. Tässä kulttuurissa päätös mennä markettiin on jotain samansuuntaista kuin päätös ostaa tissejä ja rikosuutisia sisältävä iltapäivälehti. Tämä suurien päivittäistavarayritysten kulttuuri suosii suuria järjestelmiä ja kasvottomuutta. Ostopäätös ei luo näissä liikkeissä kulttuurista yhteyttä kuluttajan ja kaupan omistajan välille.

Ennen etenkin Helsingissä porvarillisissa perheissä oli palvelija, johon ei todellisuudessa tuloihin nähden aina olisi ollut oikeasti varaa, ja tuo ihminen suoritti perhekunnan päivittäistavaroiden hankkimisen. Sen myötä kun palvelijoiksi ei enää ole haluttu ja kun niihin ei enää ole ollut varaa, hoitivat perheen naisihmiset päivittäistavaroiden hankkimisen lähellä kotia, siten, että kaupankävijään luotiin persoonallinen yhteys, ja monesti tuon tuttavallisuuden osoituksena oli se, että ihmisen sanaan luotettiin, ja ostokset voitiin merkitä kuukausittain hoidettavaan omaan persoonalliseen tiliin.

Tänä päivänä kun kaupankäynnin helpot edellytykset on viety kivijalkakaupoilta, ei yksittäinen asiakas merkitse mitään näille suuryrityksille, ja heidän työntekijöilleen ei ole työstään mitään suurempaa merkitystä kuin se, että enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti ja epäkohteliaasti suoritetusta työstä saadaan riittävä palkka.

Kun kulmahenkisyys on muuttunut kasvottomuudeksi, on samalla myös asiakaspalvelun standardit kärsineet, ja kaupankassa tai asiakas ei välttämättä sano toiselle edes päivää. Kulmahenkisyys ei suinkaan tarkoita mitään takapajuisuutta, kuten kriittinen lukija voisi olettaa. Kulmahenkisyys tarkoittaa etenkin sitä, että kaikilla alueilla missä on ihmisiä säilytetään eläväinen kulttuuri, ja pienet yritykset ovat tuollaisen kulttuurin olemassaolon ydinehto.

Miksi meidän pitäisi luopua elämäntavasta, joka on kaikille eurooppalaisille yhteistä pelkästään sen takia, että meidän pitäisi suostua kulttuurimme heikompiin piirteisiin kuten taipumukseen tukea etenkin suurten yritysten olemassaoloa pihiyden tai helppouteen suuntautuneen epätahdon takia? Suomessa tulisi tukea pieniä ja keskitason yrityksiä tavallista enemmän. Tätä voitaisiin nimittää niin sanotuksi matalamman asteen kapitalismiksi, jossa yritykset eivät tavoittele massiivisia tuottoja eläväisen kulttuurin olemassaolon kustannuksella.

Olli von Becker

YTM