Kapitalismi ja kulttuuri yhdistyvät lähikaupoissa ja lähiruuassa

Nähdäkseni, jotta voi ymmärtää kulttuuria, on ensin tehtävä erottelu muuttuvaan, muuttumattomaan ja muuttajaan. Muuttumaton on ydin, kulttuuri, jonka instituutiot kuuluu säilyttää. Muuttuva on jotain sellaista, mikä ei olennaisella tavalla liity tietyn kansan elintapaan. Muuttaja on ne suuntaukset, jotka määrittelevät esimerkiksi suomalaista kulttuuria ulkoakäsin.

Tällainen muuttaja on etenkin vapaa markkinatalous. Se muuttaa kulttuuria siten, että ihmiset saavat ostaa laajasta valikoimasta tuotteita haluamaansa, ja voivat myös itse tuoda markkinoille tuotteita myytäväksi. On tärkeää että kapitalismin piirteitä havainnoidaan suhteessa ympäröivään kulttuuriin, koska siinä joskus voi olla myös sellaisia piirteitä, jotka jäävät vaille huomiota sellaisten ihmisten piirissä, jotka eivät ole tietoisia siitä, miten ja millaisia asioita tulee säilyttää siitä huolimatta, vaikka ihmiset saavat valita kaupassa haluamansa tuotteet ostettavaksi.

On tärkeää että säilytetään pienet kaupat, jotka myyvät ihmisille päivittäistarvikkeita. Se on tärkeää sen takia, koska tuo kaupankäynnin muoto on aina Euroopassa maissa kuten Englannissa, Saksassa, Ranskassa ja Puolassa läpi aikojen ilmentänyt kapitalismin liitettä ihmisten päivittäiseen olemiseen ja kulttuuriin. Lähiöissä ja niiden ulkopuolella sijaitsevat marketit edustavat pelkästään kapitalismin kulttuurin ylittänyttä muotoa, ja niissä kulutusta harrastetaan, ja sitä jopa propagoidaan, pelkästään kuluttamisen itsensä takia. Aikaisemmin etenkin oppineissa perheissä tavanomaiset päivittäiseen elämään liittyvät toimet ja edellykkeet järjestettiin askeettisesti ja silloin ei siis ollut samanlaista kerskakulutuksen ja tavaroiden keksimisen kulttuuria, joka vallitsee tänä päivänä lähes kaikkien suomalaisten ihmisten keskuudessa.

Sukuni aiemmalla kotipaikkakunnalla oli läheinen järvi, jossa ulkopuolisten kalastaminen oli tiettynä aikana kiellettyä, koska sillä haluttiin antaa paikallisille ihmisille, jotka elivät kalastuksesta, mahdollisuus harjoittaa elinkeinoaan. Ja näinhän se onkin, tuottajia ei tulisi verottaa kovemmin vaan suuria vähittäismyyjiä. Lähiruokaa ja lähipalveluita tulisi arvostaa enemmän kuin nykypäivänä. Kulttuurin ja kapitalismin välinen suhde tarkoittaa sitä, ettei markkinoille oteta etenkin ulkomaista tusinakamaa, joka saadaan suurissa erissä kaikkein halvimmalla.

Koska pienet liikkeet ostavat tukusta ja tuottajilta pienempiä eriä, joutuvat he siten myös pyytämään tuotteistaan kovemman hinnan. Tätä kaikki naiivit pikkuporvarilliset ihmiset eivät tajua: että kaikessa hinnassa on myös osa siitä, millä joidenkin ihmisten tulee elää. Ja näinhän se onkin, ei voida ajatella että esimerkiksi välikätenä tuottajilta tulevaa ruokaa myyvät yritykset voisivat vaurastua suuresti ja siten saada mahdollisuuden ylläpitää matalampia hintoja, koska tuona välittäjäkätenä rikastuminen on jo kyseenalainen asia. Ainakin se on kyseenalaista silloin, jos se vaikuttaa palveluiden lähitarjontaan.

Tarvitaan reipasta ja reilua yrittäjäverta, että voitaisiin säilyttää pienet kivijalka- ja lähikaupat. Esimerkiksi pienet r-kioskiketjun ulkopuoliset kioskitkinhan on jo Suomesta hävinneet – rahaa ei riitä edes puodinpitäjän elättämiseksi. Tulisi tukea sitä, että kauppaa voisi harjoittaa myös ketjujen ulkopuolella, vaikka voidaankin sanoa, että se ei ole tässä suurin paha. Tulisi tukea eurooppalaista pientaloutta, sillä se on perinteisintä siinä kapitalismissa, mitä Euroopassa on koskaan harrastettu.

Olli von Becker

YTM