Johtajattomuudesta

Johtaja tarkoittaa jotain yksikköä tai organisaatiota hallinnoivaa, mutta etenkin sen toimintasuuntaa hallinnoivaa muita suuremmilla toimintaoikeuksilla varustettua yksilöä. Johtajan katsotaan koordinoivan muista yksilöistä koostuvan organisaation toimintaa ja suuntivan sitä koko ajan tavoiteltuun suuntaan. Johtaja kokoaa muiden yksilöiden toimintapotentiaalin yhteen, muovaa sitä ja pyrkii saamaan omasta organisaatiostaan toimivamman. Monesti kuitenkin johtajuuteen liittyvät tarpeettomat ihmisten ominaisuuksia syrjivät hierarkiat ja tapa suhtautua eri tavoin ihmisiin heidän naamansa, asemansa tai nimensä perusteella. Monesti johtajalta tuleva näkemys jostain asiasta saa suosiota pelkästään sen takia koska se tulee johtajalta. Johtajakulttiin liittyy myös sellainen piirre, jonka mukaan ihmiset ovat taipuvaisia pyrkimään miellyttämään johtajaa sanoilla tai teoilla, jolloin johtajaan kohdennettu velvoite organisaation toiminnan valvomisesta voi saada pelkästään subjektiiviseen miellyttämiseen liittyviä piirteitä esim. että ihmisiä nimitetään korkeampiin asemiin tuonkaltaisen miellyttämisarvon kautta arvottaen.  Johtajuuskultin ympärillä subjektiivinen mielipide saattaa saada virheellisesti objektiivisen totuuden leiman. Toisin sanoen totuuden luonne muuttuu, kun on olemassa johtajia joita pyritään miellyttämään ja jotka haluavat ja joita toiset matalemman tason ihmiset haluavat auktoriteeteiksi. Monet ihmiset tunnistavat tällaisen ilmiön itsessään, että he haluavat olla tekemisissä vain toisten sellaisten ihmisten kanssa, jotka pitävät hallussa tämänkaltaista arvokkaan subjektiivisesti määritellyn totuuden kaltaista potentiaalia. Monesti tämä ilmenee etenkin naisissa, jotka katsovat, että miehen tulee olla kova ja hänen sanansa tulee saada yhteisössä aikaan sellaista, että toiset miehet alkavat toistelemaan näitä sanoja ja miellyttämään tätä miestä naisen tapaisella kehumisella ja muilla nokkelilla huomioilla tästä. Ottavathan monet naiset itsestään kuvia keikkojen tuhatpäisissä yleisöissä ja mielellään liittävät itsensä facebookissa tällaisiin tapahtumiin, joka on vertauskuvallinen tilanne siitä, miten indoktrinointi kyseenalaistamattoman johdon taholta hurraaviin ja kirkuen ihasteleviin yleisöihin tapahtuu. Kun joku ihminen tunnistetaan johtajaksi, siinä samalla tunnistetaan se, että tämän ihmisen sanat ovat arvokkaampia kuin toisten ja kriittinen sana tällaista pyhää tammea vastaan on aina vähäarvoisempien ihmisten ”kateutta”. Monet anarkisteihin liitettävissä olevat tahot ovat jo pitkän aikaa unelmoineet yhteiskunnasta, jossa ei tarvita johtajia. Uskollisuus totuudelle ja objektiiviselle asioiden tilalle on tällaisen pyrkimyksen takana. Kun jollekin asioiden tulkitsijalle annetaan suurempi arvo kuin toisille, niin siinä toimitaan koko ajan sellaisen pyrkimyksen eteen, että oikeus tulkita totuutta kuuluu vain joillekin, eikä kaikille. Mediapiireissä ja politiikassa on jo pitkään ollut tapana klikkeytyminen ja pienen vaikutusvaltaisen piirin ylläpitäminen. Voidaan sanoa, että tämä on nykyaikaisen kommentaariaatin toimintaa selkeimmillään: nämä ihmiset haluavat, että ihmiset eivät saa itse määritellä itselleen arvoja vaan heidän arvojensa on tultava johtajilta ja muita ihmisisä paremmilta asioiden tulkitsijoilta eli heiltä. Monille politiikoille ja median edustajille on luonteenomaista halu päästä ”vaikuttamaan”. Monille tuo sana tarkoittaa sitä, että he haluavat ylennystä hierarkiaportaassa, minkä he tekevät mielistelemällä ylempiä, ja minkä jälkeen he toivovat joskus pääsevänsä ylimpään pömpeliin alistamaan toisia ja määrittelemään arvoja toisille ihmisille. Monet nuoret ihmiset ovat maininneet sen, että puolueet eivät Suomessa vaikuta eroavan mitenkään toisistaan arvojen osalla. Tuo tietysti liittyy siihen, miten noiden puolueiden arvot ovat alkuaan syntyneet ja muovaantuneet. Etenkin muovaantuminen on tässä tärkeä asia. Puolueissa ei ole puhtaan arvoharkinnan kautta syntyneitä arvoja kuin ehkä joissain sata vuotta vanhoissa puolueohjelmissa, koska arvotunteista peräisin olevat arvot ovat aina joutuneet kohtaamaan kommentaariaatin sanelemat valmiit arvot, ja uudet arvot ovat vähintäänkin joutuneet sekoittumaan niihin, minkä myötä, kun kaikissa puolueissa on sama tilanne, puolueet eivät eroa toisistaan, koska nykyaikainen vaikutusvaltainen eliittiryhmittymä kommentaariaatti vaikutteellistaa kaikki samanlaisen deterministisen järjestyksen alle. Siis järjestelmässä jossa on johtajia on tyypillistä, että ihmiset ovat auktoriteettiuskovaisia ja tottelevaisia. Tuollaisessa järjestelmässä katsotaan, että jonkun sana on arvokkaampi kuin toisen. Miellyttävyys- ja näkyvyysarvo ovat siinä tärkeitä. Monesti johtajat katsovat ainakin suhteellisella tasolla olevansa korvaamattomia ja jotenkin parempia kuin muut. Johtajattomassa järjestelmässä auktoriteettia ei liitetä yksilöihin. Antijohtaja ei suvaitse mielistelyä ja miellyttämisen perusteella rakennetuja hierarkioita. Tällaisessa järjestelmässä ei voi edetä miellyttämisellä. Antijohtaja ei tuijota subjektiivisiin ominaisuuksiinsa ja hän ymmärtää, että jokainen voi erehtyä. Antijohtajan auktoriteetti perustuu asioihin, jotka ovat avoimia kaikille. Uteliaisuus ja avoimuus ovat tässä järjestelmässä tärkeitä asioita. Hyväksytään ja ymmärretään se, että kaikki kehittyvät ja pystyvät joskus toimimaan korkeimmissa asemissa. Tällaisen järjestelmän päätöksenteko ja toiminta on demokraattista ja siinä ei suvaita narsisteja eikä sosiopaatteja. Tällaisen järjestelmän korkeimmalla tasolla toimiva ymmärtää sen, että hänenkin asemansa muuttuu ennen pitkää. Ei siis ole mitään Jumalan valitsemia johtajia. Olisikin varmaan hyvä jos johtajattomassa järjestelmässä korkeinta asioiden hoitajaa kutsuttaisiin varapuheenjohtajaksi, varajohtajaksi tai toiseksi puheenjohtajaksi.