Suuntima
Pitkin virtaa! Missä ylpeät
korkeat aallot
korkeita tuulia lippuihin päin
työntää
Ja puolustaa nuoria kieppuvia
ääniä
Päästessään rantaan hyväillen
Nurmikolla purjeiden
kiinnittimellään sinussa
Voimakas alkutuoksu – ilman ajatusten
tuhoutumista
Joten ulkomaiset hinttarit
atomisoivat kaiken
Silmä näyttäen odottavalta
tullessaan kuulluksi
Näetkö jo pensaan lehtien rytmin
kun ne valmiiksi värisevät
Ja tumma kiilto valuen pehmeän
päälle
Ohut fragmentti sumuvallista
löytynyt
Kuuletko tuon keijukaislaulun ja
keijukaistanssin
Valmiiksi loistaen oksien
pinkistä kehyksestä
Tähtikuvioiden kaupunkien
siunatun ilmanalan kanssa
Lentävät ajat kadottavat entisen
nimen
Ja tila ja olemassaolo säilyvät
vain kuvassa
Nyt olet valmis – nyt vajoaa alas
rakastajatar
Kuunvärisenä he kankaaseen
käärivät
Puoliaukinaisina he unelmiensa
painoa mittaavat
Sinulle väristen siunauksen
antavat
Hänen suunsa täristen osoitti
kohti kasvojasi
Ja nainen katsoi sinuun niin
puhtaasti ja pyhitetysti
Että he eivät halunneet estää
suudelmaa
Sormi kantaa huulesi lähelle
Puistossa
Helmien loisto koristaa
suihkulähdettä
Maahan ne kimaltelevat
kuninkaallisesti loistavia jokainen
Rannat ovat vihreitä matossaan
Kadottaa niiden äärettömän luvun
Runoilija lähestyy lintuja
pelottomasti
Uneksien yksinäisesti suuressa
varjoisessa salissa
Joka jokaisen ihmepäivän nousevan
näki
Kokien lämpöä keveästä äänestä
humaltuen
Se hyväilee vartaloa joka on
tuleva vangituksi
Runoilija ja äänet valloittuneena
kuuntelevat
Mutta tämän päivän ei pidä
innoittaa sitä sinun suuntaasi
Koska hän puhui vain omien
haamujensa kanssa
Sen kynässä on
vastaanhangoittelijoiden lyijy
Yhdestä kohtaamisesta
Nyt kutsuvat pitkät varjot
laimeita intohimoja
Ja johdattavat huuliin viileitä
aaltoja
Iltapäivällä jäsenet lepäävät
väsyneinä
Siellä kuljet alla kaarien Sinä
lähteenä
Katseet minua päin Minulle polku
vaiennettuna
Valkealla poskella vaalea otsa
samassa
Kuinka karkeasti ja kainosti he
vain halusivatkaan puuttua
Vastaus uudistukseen on tuomittu
Kaunis vartalo muutoksessa
ohuella pinnalla
He kätkevät suuren taian
halaukseen
Sitten he ovat kosteita ennen
pitkää poislähdön
Kunnioita itseäsi sukeltavassa
halussasi luottaa
Tulkoon se mieliala jota tuot
uudelleen minulle
Älä sekoita uutta kaukaisiin
muotoihin
Kuten se oli tarjoukseni pitkistä
öistä
Uskollinen polulta polulle sinun
kuvaasi vannomaan!
Turhaan, jatkuvan sateen katkera
alkoholi
Pinnat ja vaaleudet joita
työteliäästi maalaan
Se tapahtuu... miten olivat
hiuksesi ja miten silmäsi?
Se tapahtuu ja kuolee
tärisyttävässä loppukohtauksessa.
Uuden maan rakkauden malja
Hiili loistaa, ennaltamäärätyn
savun kera
Sammuta se! Hyttyset kokoontuvat
ja inisevät.
Jotta hän voi heittää meidät
kohti tiheitä pilviä
Missä siunattu sekoittuu makeaan
lajiin!
Jätä kynttelikölle monta liehuvaa
liekkiä
Raskaalla savulla kuten pyhässä
temppelissä
Pistämme kätemme yhteen
hiljaisuudessa
Uneskellaksemme melodioiden
virrasta!
Ei hienostunutta ääntä! ei näissä
sävelissä
Jos nuorineitimäinen pinkki höttö
sekoittaa harmonian
Kuten taiteet – mutta virheellisesti
– antavat hiuksia
Heittää uusia siemeniä
uhrimaljaan
Se vaalea hässäkkä jonka sielumme
maalaavat
Tietoviisas, väsynyt ja
suurenmoinen
II
Sininen atlas telttaleirissä
Peittäen kultaiset kuun- ja
tähtien reitit
Korokkeelle ovat asetetut reunaan
Malakiitti ja alabasteriruukut
Kolme ketjua pitävät
kupariamppelia
Otsiemme peittävyys kynnettynä
näkymättömäksi
Käärimme kokoon ison takin
Ja emme kaipaa myrttikimppuja!
Pian kuulemme juomastamme
oraakkelin ääntä
Kiertyy pehmeäkarvaiselle matolle
Poika joka on mahdollisesti tuttu
jokaiselle ilkityölle
Kumartaa arvokkaasti isännän
edessä
Minulle se paistaa kuin
taikakaupunki
Varhaisena aikana, jolloin olin
vielä kuningas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti